Tekijä: Remes

2. Sam. 7

Natan oli Davidin hoviprofeetta ja häneltä Daavid tiedusteli Jumalan tahtoa ennen tärkeitä ratkaisuja. Minusta on mielenkiintoista, että tässä luvussa profeetta sanoi ensin kyllä ja sitten yöllisen näyn jälkeen ei. Hän siis ensin puhui omaa ymmärrystään käyttäen. Uskoisin, että Natanin  käytännöllinen järki toimi useimmissa tapauksissa ihan hyvin ja Herra joutui oikaisemaan kurssia vain silloin tällöin. Toki tässä auttoi se, että Natan näytti tuntevan Jumalansa hyvin. Tämä on hyvä oppitunti siitä, miten Jumala puhuu meille. Aika usein se on melko arkista, mutta  tarpeen tullen Hän voi käyttää muitakin tapoja.

Daavid olisi halunnut rakentaa temppelin.  Minä sain Jumalan  vastauksesta sellaisen käsityksen, että ilmankin olisi selvitty.  Hän oli täysin tyytyväinen ilmestysmajaan ja telttaan. Herra on liikkeellä oleva Jumala ja tätä Hän korosti Daavidillekin: ”Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut.” Temppeli  rakennettiin Salomonin aikana ja siitä tuli koko Israelin keskus. Menetettiinköhän samalla jotain ja Jumalasta tuli kaukainen ja etäinen? En osaa sanoa, mutta ainakin Jeesuksen aikalaisille sanoma läsnäolevasta Jumalasta oli selvästi uutinen.

Jaak. 1

Jaakobin kirjeessä on paljon hyviä ohjeita. Aika haastavia tosin. Minun ainakin on vaikea iloita koettelemuksista, mutta varmasti tuollainen asenne olisi avuksi. Ymmärrän myös hänen toisen ohjeensa hyvin. Meidän pitäisi  toimia arvojemme ja vakaumuksemme mukaan eikä teeskennellä.  Ja lopuksi pitäisi myös hillitä kielensä.

Kyllä, kaikkeen tähän on helppo sanoa: Aamen. Näiden ohjeiden  vaikeus on siinä, että niitä pitäisi noudattaa myös silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Sen vuoksi meidän ei pitäisi myöskään olla näiden ohjeiden kohdalla liian ankaria itsellemme tai toisillemme. Armo on vieläkin totta. Mutta silti emme saa unohtaa totuutta ja totuudesta Jaakob tässä puhuu.

– Marko

1. Sam. 31

Saul oli kuninkaana yllättävän lyhyen ajan, luvun 13 mukaan vain kaksi vuotta.  Hänen hallituskaudellaan oli tosin niin paljon tapahtumia,  että voi olla, että tuossa laskussa on otettu huomioon vain se aika,  jolloin hän oli kuuliainen. Joka tapauksessa Saul kävi jatkuvasti sotaa filistealaisia vastaan ja lopulta hän kuoli yhdessä tällaisessa taistelussa. Filistealaiset olivat pitkään seudun ainoa kansa,  joka osasi takoa rautaa ja se  antoi heille tietenkin suuren edun taisteluissa. Voisi siis sanoa, että Saulin koko elämä oli taistelua ennakolta vahvempaa vihollista vastaan.

Saulin elämästä voi oppia paljon. Vaikka hän lopulta kuoli taistelussa, se ei ole mitenkään koko kuva hänen elämäntyöstään. Siihen sisältyi myös paljon menestystä ja suuria voittojakin.  Hänen alamäkensä alkoi siitä, kun hän sortui ahneuteen ja järkeilyyn.

Hepr. 7

Jeesuksen pappeus on vähän vähemmän esillä ollut asia, mutta uskoisin, että varsinkin juutalaistaustaisille uskoville se oli tärkeää. Teksti osoittaa, että Jeesus oli oikeutettu toimimaan pappina eli välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Hänen pappeutensa oli myös korkeampiarvoista ja -laatuista kuin maallisten pappien.  Kaikki tämä kävi ilmi Vanhan Testamentin teksteistä.

Tästä  tekstistä mieleeni jäi erityisesti seuraavat lauseet: ”Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne,  jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.  Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle.”

– Marko

1. Sam. 24

Olemme siirtyneet uusien kotisivujen aikaan, mutta lukuohjelmamme jatkaa kuten ennenkin!

Tässä luvussa on kertomus siitä, kuinka Daavid säästää Saulin hengen luolassa. Hän olisi voinut helposti tappaa Saulin ja näin päästä eroon kaikista ongelmistaan. Näin hänestä olisi  tullut kuningas jo monta vuotta aikaisemmin. En usko, että kukaan olisi edes syyttänyt häntä surmasta, sillä olihan hänen ja Saulin välillä käytännössä sotatila. Kaiken lisäksi hän olisi voinut vielä halutessaan salata koko teon, koska luola oli erämaassa.

Tekstissä sanotaan, että Daavid luopui tappoaikeistaan, koska hän tunsi piston sydämessään.  Saul oli Herran voideltu, eli Jumalan tehtäväänsä valitsema kuningas ja sen vuoksi koskematon. Daavid siis yksinkertaisesti ajatteli, että surmaaminen olisi ollut Jumalan suunnitelmiin puuttumista ja siksi väärin.

Daavidin asenne on todella esikuvallinen. Raamatusta on vaikeaa löytää toista henkilöä, joka välittää omasta henkilökohtaisesta edustaan niin vähän. Hän tuntuu olevan myös täysin vailla  kunnianhimoa. Varmasti nämä ominaisuudet tekivät hänestä myöhemmin hyvän kuninkaan. Vanhemmiten Daavidinkin persoonaan tuli toki synkempiäkin sävyjä. Hänkään ei ollut siis täysin immuuni vallan turmelevalle vaikutukselle. Koskaan  hän ei kuitenkaan menettänyt ymmärrystä siitä, että hänen(kin) yläpuolellaan on Jumala.  Sen vuoksi Jumala ja hänen profeettansa pystyivät ohjaamaan häntä loppuun asti.

Filem.

Tämä on Paavalin yksityiskirje Filemonille. Sen tarkoitus on pehmittää maaperää Onesimoksen, karanneen orjan puolesta. Hän oli ilmeisesti karannut Filemonilta aiemmin ja karkumatkalla tullut uskoon. Samoin oli käynyt myös Filemonille.

Minun mielestäni tämän tekstin voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Orjuus on  epäkristillistä. Paavali ei käske Filemonia päästämään Onesimosta vapaaksi, eikä hän muutenkaan puhu suoraan orjuutta vastaan. Hän vain pyytää ystävänä ja vetoaa Filemonin  inhimillisyyteen. Filemonin reaktiota tähän kirjeeseen emme tiedä, mutta olipa se mikä hyvänsä, niin se paljasti, oliko hän oikeasti sitoutunut rakkauteen.

Tämä on haaste meillekin ja hyvä rukousaihe tulevalle viikolle.

– Marko