Tekijä: Mika

Ps. 16

Room. 6

Edellisissä luvuissa korostui vapaus lain vaatimuksista. Mitä seuraa siitä, että elämme armosta. Voimmeko tehdä tieten tahtoen syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Tämä on Paavalin mukaan väärä tulkinta. Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan ja meidät on herätetty uuteen elämään samoin kuin Jeesus ylösnousemuksessa. Paavalin sanoin vanha minämme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, 6:6.

Uskoessamme Jeesukseen keskitymme Häneen emmekä lakiin ja syntiin. Muistan Kalevi Lehtisen opetuksen tästä aiheesta. Hän kertoi pojasta, joka opetteli ajamaan polkupyörällä. Isä neuvoi, että muista olla ajamatta pihassa olevaan lipputankoon. Pojan mielessä oli ainoastaan se, että lipputankoon ei saanut ajaa. Koska se täytti hänen mielensä, niin pian hän ajoi lipputankoon. Ilman keskittymistä lipputankoon poika olisi nauttinut ajamisesta pihan muilla alueilla. Jotain samaa on siinä, jos keskitymme syntiin. Se vie mukanaan. Kun keskitymme Jeesukseen, niin alamme noudattaa Hänen tahtoaan. 

Kymmenen käskyn pitäminen mielessä on kaikissa tilanteissa tärkeää, jotta voisimme iloita elämästä ja suojata niin omaa kuin toistenkin elämää. Meidän on kuitenkin tärkeää pitää mielessä se, että käskyt eivät voi meitä pelastaa. Niissä ei ole sellaista elämää, joka voi muuttaa meidän sisintämme. Muutoksen ja pelastuksen saa aikaan vain Jeesus Kristus Pyhän hengen kautta.

Luku loppuu kiteytykseen, jonka olen joskus opetellut ulkoa: “Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Mika

Ps. 15

Room. 5

Uskoessamme Jeesukseen Jumala vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta meissä monia asioita. Näitä ovat rauha, ilo ja toivo. Sanalla rauha on Raamatun kielissä laaja merkitys. Se merkitsee kaikenlaista hyvää ihmisen elämässä. Rauha liittyy myös suhteeseen Jumalan kanssa, jae 5:1. Tiedän löytäneeni Jeesuksessa sen, mitä sisimpäni kaipaa.

Kuulin joskus, että Ut:n kreikan kielessä sanan rauha taustalla on kuva rispaantuneesta ja katkenneesta köydestä, joka solmitaan uudelleen yhtenäiseksi. Tämä on upea kuva siitä, mitä Pyhä Henki tekee meissä. Vaikka ahdingot kuuluvat elämäämme, niin niidenkin keskellä meillä on vahva tietoisuus siitä, että Jeesus on kanssamme, jae 5:3.

Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen, jae 5:5. Pyhä Henki tekee uskosta Jeesukseen henkilökohtaisen. Uskossa ei ole kyse vain tietämisestä, vaan siihen liittyy myös kokemus Jumalasta. Silloin kun perustamme uskomme Raamatun lupauksiin ja koemme Jeesuksen läheisyyttä, niin uskomme lepää lujalla pohjalla.

Mika

Ps. 14

Room. 4

Abrahamin elämä on Raamatussa keskeinen. Hän sai Jumalalta lupauksen, johon kuului kolme asiaa: oma maa, suuri kansa ja siunaus, joka kuuluu kaikille maailman kansoille, 1 Moos 12:1-2. Abraham oli juutalaisen kansan esi-isä. Paavali kirjoitti tässä luvussa juutalaiskristityille siitä, miten Jumala mielistyi ja hyväksyi Abrahamin tämän uskon takia. Vaikka Abraham oli monella tavalla esikuva juutalaiselle kansalle, niin hänenkin suhteensa Jumalaan perustui Jumalan lahjaan, armoon ja uskoon. 

Paavali viittaa tässäkin luvussa Psalmien kirjaan. Daavid sanoi näin: “Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.” Psalmi 32:1-2. Daavid oli yksi Vt:n suurista hahmoista. Hänkin sai osakseen anteeksiannon ja Jumalan hyväksynnän yksin armosta ja lahjana. 

Paavalin teksti vaatii paneutumista, jotta se alkaa avautua. Hän jatkaa Abrahamin ja Daavidin esimerkkien jälkeen siihen, että Jumala katsoo vanhurskaaksi (Jumalalle kelpaavaksi) niin pakanat kuin juutalaiset samalla perusteella. Kaikki ovat samassa asemassa. Meille tämä ajatus tuntuu aika selkeältä, mutta Paavalin aikaan kysymys ei ollut niin selkeä. Paavali kävi tiukkaa vääntöä tässä asiassa, jotta olisi ymmärretty kaikkien tarvitsevan Jeesusta ja anteeksiantoa. 

Mika