Job 16, 1. Kor. 9

Job 16 1. Kor. 9

Tämä luku näyttäisi olevan jonkinlainen jatko edellisen luvun teemalle epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Paavali oli luopunut oikeuksistaan elantoon apostolina toimiessaan. Hänelle olisi kuulunut seurakunnan puolelta elanto, mutta hän ei käyttänyt sitä hyväkseen. Paavali teki näin, jotta ei olisi esteenä evankeliumin etenemiselle. Tässä hän tekee itsestään esimerkin siihen, että joittenkin korinttilaisten olisi parempi rakkauden tähden kieltäytyä syömästä epäjumalille uhrattua lihaa. Näitten ihmisten käyttäytyminen oli saattanut heikompia kristittyjä ahdinkoon.

Paavali tuo samalla esille oman asemansa apostolina. Hän ei kuulunut 12 opetuslapsen joukkoon ja se saattoi olla syynä sille, että jotkut saattoivat Paavalin arvovallan kyseenalaiseksi. Paavali oli saanut apostolin tehtävän suoraan Jeesukselta. Hänen kutsunsa oli niin vahva, että se kesti alituiset vastoinkäymiset. 

Paavalin sisäinen palo oli johdattaa uskoon niin monta ihmistä kuin mahdollista. Rick Warren kirjoitti jossain kirjassaan isästään, joka oli toiminut ikänsä saarnaajana. Isä oli kuolemassa ja heräsi välillä tajuihinsa. Hän havahtui hereille ja sanoi: vielä yksi Jeesukselle. Siinä oli lausahdus, joka vaikutti vahvasti myös Rick Warrenin elämään. Hän on auttanut uskoon monia ihmisiä. 

Mika

Job 15, 1. Kor. 8

Job 15 1. Kor. 8

Ensimmäisillä kristityillä oli monia käytännöllisiä kysymyksiä ratkaistavanaan. Tässä luvussa Paavali käsittelee syömiseen ja ruokatarvikkeisiin liittyvää kysymystä. Tuohon aikaan ongelma syntyi siitä, että myytävä liha oli usein peräisin epäjumalille uhratusta eläimestä. Paavalin ohjeen voisi tiivistää siihen, että kristitty voi syödä kaikkea. Ruoka ei vie meitä lähemmäs Jumalaa tai Hänestä poispäin. Olen usein palannut Markus 7:19 sanoihin: “Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.” 

On kuitenkin tärkeää huomioida ne kristityt, jotka kamppailevat näissä asioissa. Paavali kirjoitti siitä, että kyseisessä asiassa vahvemmilla olevien kristittyjen ei pitäisi aiheuttaa toiminnallaan ongelmia niille, jotka kamppailevat asian kanssa. Otan yhden käytännön esimerkin nykyajalta. Keskellämme voi olla kristittyjä, joilla on takanaan alkoholiongelma. Tai alkoholi on ollut ongelma heidän lähipiirissään. Näille ihmisille suhtautuminen alkoholiin voi olla kipeä asia, se herättää vaikeita muistoja tai alkoholin pienikin käyttö voi johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Niiden, joille alkoholin käyttöön ei liity mitään vastaavia ongelmia, on tarpeen huomioida kipeämmässä asemassa olevat. 

Vaikka meillä ei ole isommin ongelmia ruokien puhtauden suhteen, niin meillä voi olla edellä olleen alkoholin lisäksi monia muita kysymyksiä, joissa joudumme miettimään suhtautumistamme niihin. Muistan itse kamppailleeni armeijaan mennessä sen kanssa, että onko kristittynä oikein suorittaa aseellinen palvelus vaiko ei. Samassa yksikössä oli aseettomassa palveluksessa olevia kristittyjä, jotka asettivat aseellisen palveluksen kyseenalaiseksi kristitylle. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsin selvillä vesille tämän kysymyksen kanssa. Siinä minua auttoivat keskustelut vanhempien kristittyjen kanssa. Ymmärrän hyvin tuossakin kysymyksessä olevia erilaisia näkökantoja.

Mika

Job 14, 1. Kor. 7

Job 14 1. Kor. 7

Tässä luvussa on paljon opetusta avioliitosta ja toisaalta naimattomuudesta. Luvun alun mukaan korinttilaiset olivat kirjeessään kysyneet Paavalilta näistä asioista. Paavali oli naimaton ja totesi sen olevan hänelle armolahja. Hän oli siis sopeutunut siihen osaansa ja näki naimattomuudessa hyviä puolia. Hän näki, että Jumalan valtakunnan kannalta naimattomalla on enemmän mahdollisuuksia toimia kuin naimisissa olevalla. 

Ymmärrämme hyvin asian toisen puolen. Sinkkuus ei ole aina oma valinta, siihen liittyy kipeyttä. Terveet ihmissuhteet ovat siksi seurakunnassa niin tärkeitä, että kukaan ei jäisi yksin. Paavalillakin oli paljon ystäviä, myös naisia. Roomalaiskirjeen lopussa hän lähetti terveisiä suurelle joukolle ihmisiä, joista osa oli aviopareja ja osa naimattomia, niin miehiä kuin naisia.

Pysähdyin tässä luvussa erityisesti jakeisiin 17-24, jotka on otsikoitu näin: kristityn ulkonainen asema. Ymmärrän Paavalin opetuksen niin, että tullessaan uskoon ihmisen ei pitäisi esim. hakeutua toiseen työhön. Kristityn tulisi pysyä samassa asemassa kuin missä oli aiemmin. Varmaan tähän sisältyy sellainen viisaus, että uusi kristitty voi olla Jeesuksen todistaja niiden ihmisten parissa, jotka hänet tuntevat. 

Perusperiaate on siis pysyä omalla paikallaan, ellei Jumala selkeästi johdata toisaalle. Tämä on yleispätevä ohje myös meille, jotka olemme seuranneet Jeesusta pidempään. Kun Jumala avaa oven tai johdattaa johonkin uuteen, niin ole rohkea lähtemään liikkeelle. Jos Jumala ei puhu mitään, niin pysy paikallasi.

Mika