Tekijä: Mika

Joos. 21

Joh. 12

Tässä luvussa ollaan jo lähellä pääsiäisjuhlia ja Jeesuksen kuolemaa. Luvun alussa kerrotaan siitä, miten Lasaruksen ja Martan sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat hänen hautaamistaan varten. 

Betaniassa asuneet sisarukset olivat Jeesukselle hyvin läheisiä. He olivat paikalla, kun toinen kyläläinen, spitaalia sairastanut Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle, Matteus 26:6-13. Maria otti esille nardusöljypullonsa, joka oli erittäin arvokas. Sen hinta oli vuoden palkka eli karkeasti arvioiden jopa 30 000 euroa meidän aikaamme verrattuna. Oliko se hänen sijoituksensa eläkepäiviä varten? Yksi tippakin olisi ollut arvokas, mutta Maria tuhlasi Jeesukseen koko pullon. Päivän luvussa Juudas paheksui asiaa, mutta Matteuksen vastaavassa kohdassa kerrotaan kaikkien opetuslasten paheksuneen Marian tekoa. 

Opetuslapset ajattelivat, että rahan olisi voinut käyttää paremmin, esim. avustamalla köyhiä. Betanian Maria halusi kunnioittaa Jeesusta tällä teollaan. Jeesus hyväksyi sen. Ymmärrän tämän tapahtuman puhuvan meille siitä, mikä on keskeistä suhteessamme Jeesukseen. On tärkeää tehdä asioita Jeesukselle, mutta on tärkeää myös palvoa Häntä. Itse asiassa palvonta ja ylistys varustavat meitä myös käytännön palveluun. Ei ole tuhlausta käyttää aikaa yhteisissä kokoontumisissa ylistyslaulujen laulamiseen. Se on olennainen osa yhteisiä kokoontumisiamme. 

Mika

Joos. 20

Joh. 11

Evankeliumeissa on kolme tapausta, joissa Jeesus herätti ihmisen kuolleista: Jairoksen tytär, Nainin lesken ainoa poika ja Lasarus. Lasaruksen herättäminen kerrotaan kaikkein laajimmin ja se vaikuttaa järisyttävältä ihmeeltä, sillä Lasarus oli ollut kuolleena jo neljättä päivää. Lasarus ja tämän siskot olivat Jeesukselle erityisen läheisiä ihmisiä. Jeesus liikuttui ja itki nähdessään ihmisten surun ja kaipauksen. 

Jeesus sanoi Lasaruksen haudalla tärkeät sanat: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” 10:25-26. 

Nuo jakeet ovat meille hyvin keskeisiä sen takia, että kuolema on suurin vihollisemme. Jeesus ei herättänyt kovin monia kuolleista, mutta kaikki tapaukset ovat merkkejä siitä, että Jeesuksella on valta kuoleman yli. Ne muistuttavat siitä, että kerran kaikki herätetään kuolleista, eikä kuolemaa ole enää sen jälkeen. Jeesuksen oma ristinkuolema ja ylösnousemus olivat hetkiä, jotka muuttivat käsityksemme kuolemasta. Kuolema on voitettu! Jeesus ei tullut vain tätä elämää varten, vaan Hän antaa iankaikkisen elämän ja toivon jälleennäkemisestä.

Mika

Joos. 19

Joh. 10

Johanneksen evankeliumissa korostuu kysymys siitä, kuka Jeesus on. Tässä luvussa juutalaiset piirittivät Jeesuksen temppelissä ja tiukkasivat häneltä, että onko hän Messias. Jeesus oli sanonut ennen tätä tilannetta kahdesti suoraan olevansa Messias, mutta hän lausui asian niissä tilanteissa yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sykarin kaivolla naiselle, Joh 4:26: “Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  Ja sokeana syntyneelle parantumisen jälkeen, Joh 9:37: “Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” Tässä Johanneksen luvussa asia tuli kyllä ilmi hyvin suoraan: “minä ja Isä olemme yhtä”, 10:30.

Jeesus ilmaisi oman asemansa Isän lähettämänä Messiaana itse asiassa monella tavalla. Hän oli julistanut syntejä anteeksi Jumalan valtuuksilla, Hän oli sanonut olevansa maailman valo (8:12) ja elämän leipä (6:35), tie Isän luokse (14:6). Juutalaisten johtajille asia ei kuitenkaan avautunut. Mutta Jeesukseen Jumalan Poikana uskoville asia oli ja on selvä ja heille kuuluvat suuret lupaukset. 

Näitä on esillä jakeissa 27-29. He tuntevat Jeesuksen (enemmän kuin tietää Jeesuksesta) ja kuulevat Hänen äänensä. Jeesus lupaa johdattaa heitä. He saavat ikuisen elämän. Tämä ei tarkoita vain ajan määrää, vaan myös elämän laatua. Saamme kokea syvää iloa ja kaipauksen täyttymystä Jeesuksen kanssa jo nyt ja ikuisesti. Kukaan ei voi riistää meitä Jeesuksen kädestä. Sama ajatus tulee ilmi myös jakeessa 10: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” 

Mika