Tekijä: Mika

Joos. 18

Joh. 9

Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Ei ole helppoa rukoilla parantumista tilanteessa, jossa sairauteen on jo totuttu. Päänsärky on paljon helpompi rukousaihe kuin syntymästä asti ollut sokeus. 

Oliko mies sokea syntiensä takia? Tämä oli iso kysymys. Edellisessä luvussa oli kyse suhtautumisesta syntiä tehneeseen naiseen, nyt on kysymys synnin ja sairauden suhteesta. Jopa opetuslapset kysyivät tätä Jeesukselta, 9:2. Ajatus oli opittu jo nuorena. Fariseukset sanoivat hyvin suoraan miehen olleen syntinen syntymästään saakka, 9:34. Jeesus sanoi, että kysymys oli väärin asetettu. Syntien tekemistä ja sairautta ei voi asettaa näin yksinkertaiseen syy- ja seuraussuhteeseen. Sokeus ei johtunut synneistä, vaan Jumalan tekojen piti tulla julki miehen elämässä. 

Meidän on hyvä muistaa tämä, sillä sama kysymys on herkästi mielessä sairauden keskellä. Yleisellä tasolla voimme todeta, että syntiinlankeemus on aiheuttanut paljon ikäviä seurauksia, sairaudet liittyvät tähän. Jollain tavalla ne ovat osa yhteistä taakkaa, jota kannamme syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta emme saa tehdä tästä liian yksioikoisia päätelmiä. Jos saisimme syntiemme mukaan, niin kukaan ei olisi terve. On luonnollisesti tilanteita, joissa kärsimme vääristä elämäntavoista. Jos ihminen juo liikaa, niin terveys ja perhe-elämä kärsivät siitä jne. 

Jeesus ei jäänyt keskustelemaan miehen sairauden taustoista sen enempää. Jeesus ei välittänyt siitäkään, että päivä oli sapatti. Sapatti oli juutalaisille erityinen päivä. Jeesus kohtasi miehen, joka tarvitsi apua. Jeesus sylkäisi maahan ja teki tahnaa, jota siveli miehen silmiin. Ja käski tämän peseytyä Siloan lammikossa. Ohje tuntuu erikoiselta, mutta niin Jeesus toimi siinä tilanteessa. Mies parantui. Ehkä tämä mies tarvitsi konkreettisen teon, että usko heräsi myös hänessä. 

Mika

Joos. 17

Joh. 8

Kahdeksannen luvun alku kertoo tilanteen, jossa Jeesus kohtasi aviorikoksesta tavatun naisen. Nainen oli varmasti täynnä häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa rangaistuksesta. Juutalaisten asenne oli selkeä, he olivat valmiita kivittämään naisen. Tilanteessa testattiin Jeesusta. Jeesus  sanoi tunnetut sanansa: “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Jeesus ei tuominnut naista, vaikka teki selväksi, että nainen oli tehnyt väärin. Jeesus oli koko joukosta ainut, joka ei ollut tehnyt syntiä. Hän olisi voinut kivittää naisen, mutta hän ei tehnyt sitä. 

Jeesus toimi tavalla, joka muutti naisen. Jaejakso päättyy Jeesuksen sanoihin: “Mene, äläkä enää tee syntiä”. Jeesuksen sanat ovat varmasti kuuluneet naisen mielessä järisyttäviltä. Jeesus ei tuominnut naista, vaan muovasi sanoillaan ja asenteellaan naisen elämän uudeksi. Tässä meillä on paljon oppimista, kuinka olla yhtä aikaa totuudellinen ja rakastava.

Tuomitseminen ei kuulu meille. Tiedämme varsin hyvin, että taistelemme kaikki synnin kanssa. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, ettemmekö pitäisi esillä totuutta. Ei ole oikein tuomita, mutta ei ole oikein myöskään hyväksyä syntiä. Tiedämme, että synti haavoittaa ihmistä. Jeesuksen esimerkki haastaa meitä ohjaamaan ihmisiä rakkaudella oikealla tielle.

Mika

Joos. 16

Joh. 7

Puhuin tämän luvun jakeista 37-39 pari viikkoa sitten Palokan kirkolla. Jeesus antoi noissa jakeissa lupauksen Pyhästä Hengestä ja liitti lupauksen itseensä. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota jaejakson lopussa oleviin sanoihin: “Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.” Pyhä Henki annetaan meille sillä perusteella, mitä Jeesus on tehnyt. Sana kirkastettu on hieman vaikea, mutta viitannee Jeesuksen ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja taivaaseen astumiseen. Painopiste on siis Jeesuksessa. Meidän osuus on janota Henkeä ja Jeesuksen läheisyyttä.

Pyhä Henki on lahja, jonka saamme ottaa vastaan ja jota voimme odottaa, janota. Odottaminen ja kaipaus luovat meissä tilaa Pyhälle Hengelle. Joskus on tilanteita, joissa saatamme kokea Pyhän Hengen olevan lähellä. Olen omassa elämässäni huomannut, että tällaiset tilanteet saattavat tulla eteeni hyvin yllättäen. Yksi tällainen hetki oli pari viikkoa sitten, kun olin mukana Jyväskylän eri seurakuntien työntekijöille suunnatulla rukousaamiaisella. Kun yksi työntekijä piti aamiaisen jälkeen avauspuheenvuoron lukien Raamattua ja soittaen ylistyslaulun, niin tunsin Pyhän Hengen koskettavan minua lempeällä tavallaan. Se virkisti ja antoi kiitosmielen pitkäksi aikaa. 

Jeesus puhui Pyhästä Hengestä virtana, joka kumpuaa uutta elämää sisimmässämme. En ymmärrä Pyhästä Hengestä kaikkea, mutta voin silti saada osani, jotta Jeesus olisi todellinen tänäänkin. Tule, Pyhä Henki, ja täytä minut tänäänkin Jeesuksen läheisyydellä.

Mika