Tekijä: Mika

1. Sam. 20 Kol. 1

Kolossalaiskirje muistuttaa aika paljon edellä luettua filippiläiskirjettä. Paavalilla oli vankeudessa tai kotiarestissa aikaa kirjoittaa kirjeitä  ja rukoilla seurakuntien puolesta. Rukous on puhutteleva. Se sisältää alkuun paljon kiitosta. Esirukousosassa (jakeet 9-11) nousee esille seuraavaa: hengellinen viisaus, Jumalan tahdon tunteminen, hedelmän kantaminen ja eläminen Jumalan kunniaksi. Tässä listassa on hyviä näkökulmia kun rukoilemme toistemme ja KohtaamisPaikan puolesta. Millainen KohtaamisPaikka on koronarajoitusten jälkeen? Epäilemättä Jeesus puhuu näistä asioista meille, Hänellä on kokonaisuus mielessään ja hallinnassaan.

Luvun jatko korostaa juuri tätä näkökulmaa, että Jeesus on seurakunnan pää. Jakeissa 15-20 korostetaan Jeesuksen asemaa laajemminkin. Maailma on luotu Hänen kauttaan ja Jeesuksen ristin kautta löydämme rauhan Jumalan kanssa, 20. 

Mika

1. Sam. 19 Fil. 4

Keskityn tuttuihin jakeisiin Fil 4: 6-7: “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa ja Jeesuksessa.”

Havahduin viime vuonna siihen, että tässä kohdassa Paavali ei lupaa suoraan sellaista rukousvastausta, mitä yleensä ajattelen eli pyyntöihin vastaamista. Paavali kirjoittaa Jumalan rauhasta, joka varjelee sydämemme ja ajatuksemme. Olen huomannut, että tärkein rukousvastaus on usein se, että huomaan Jeesuksen olevan mukana elämässäni. Silloin kun vakuutun Jeesuksen huolenpidosta, niin siitä tulee merkittävämpi rukousvastaus kuin yksittäisestä pyynnöstäni. 

Rukoillen, anoen ja kiittäen ovat hyviä sanoja kuvaamaan rukousta. Olen alkanut arvostaa yhä enemmän yhteisiä rukouksia. Silloin kun kuulen jonkun toisen rukoilevan oman asiani puolesta, niin usko rukouksen kuulemisesta kasvaa merkittävästi. KohtaamisRyhmän rukoushetket toinen toistemme puolesta ovat muodostuneet etuoikeudeksi ja isoksi lahjaksi.

Mika

1. Sam. 18 Fil. 3

Kristuksen Jeesuksen tunteminen on Paavalille arvokkaampaa kuin mikään muu, 3:8. Paavalilla oli juutalaisena aika etuoikeutetun oloinen asema. Hän oli syntyperäinen juutalainen, Benjaminin heimoa, oppinut ja lakia noudattava fariseus. Hän ajatteli aiemmin olevansa moitteeton Jumalan edessä, mutta Jeesuksen kohtaaminen käänsi kaikki päälaelleen. Hän sanoi pitävänsä kaikkea entistä roskana. Jumalan edessä oleellista on vain Jeesuksen tunteminen. Kaikki ovat samassa asemassa, jokainen pelastuu armosta, uskon kautta Jeesukseen. 

Jakeessa 10 Paavali kirjoittaa Kristuksen tuntemisesta. Alkuosaan jakeesta on helppo liittyä: Jeesuksen ylösnousemuksen voiman tunteminen. Loppuosa on kuitenkin osa jakeen kokonaisuutta: osallisuus Kristuksen kärsimyksistä. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme lisätä jotain Jeesuksen ainutlaatuiseen ristinkuolemaan. Se oli kertakaikkinen ja ainutlaatuinen Jumalan pelastusteko. Mutta kristityn elämään kuuluu se, että todellisuutta ovat sekä ylösnousemuksen voima että kärsimykset. 

Mika