Tällä viikolla luemme Joosefin elämän niistä vaiheista, jolloin hänelle ja koko perheelle alkoi selkiintyä rankkojen vuosien jälkeen Jumalan huolenpito ja kokonaisvaltainen johdatus. Joosef oli paljastanut itsensä veljilleen ja hänen sukunsa oli muuttanut Egyptiin. Nälänhädän keskellä Jumala piti huolta Joosefin suvusta ja itse asiassa koko Egyptistä.
Joosef toimi rehdisti faraota kohtaan kertomalla tälle suvustaan. Farao puolestaan oli rehti Joosefin sukua kohtaan. Hänen ei olisi ollut mikään pakko antaa muukalaisille parasta osaa maasta asuttavaksi. Raamatun mukaan on tärkeää, että toimimme muukalaisten parhaaksi.
“Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5 Moos 10:17-19). Meidänkin keskellämme on tämän ajan muukalaisia.
Joosef toimitti isänsä Jaakobin faraon puheille. On koskettavaa lukea maininta siitä, että Jaakob toivotti faraolle siunausta, 47:7 ja 10.. Jaakob siunasi maailman tuon ajan mahtavinta miestä! Puhuessaan faaraon kanssa Jaakob sanoi oikein, että hänen elämänsä oli ollut onnetonta. Hänellä oli paljon vastoinkäymisiä, riita veljensä Esaun kanssa ja monet muut perhe-elämän vaikeudet. Mutta nyt Jaakob näki perheensä jälleen yhdistyneenä. Ja kaiken jälkeen hän sai siunata faraonkin, kuten seuraavissa luvuissa myös Joosefin pojat ja kaikki poikansa. Jumala salli Jaakobin kokea eheyttävän vanhuuden.
Mika