Tekijä: Mika

1. Moos. 50 Hepr. 8

“Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” 1 Moos 50:20.

 

Joosefin sanoissa veljilleen on tärkeä opetus ja muistutus. Jumala käänsi Joosefin kokemat vaikeat vaiheet siunaukseksi niin koko perhekunnalle kuin kokonaisille kansoille. Joosefin kertoma ajatus muistuttaa myös siitä, että hän on Jeesuksen esikuva. Jeesukselle tehtiin pahaa, mutta Jumala käänsi tuon kaiken pelastukseksi monille. 

Silloin kun koemme vastoinkäymisiä ja vaikeita asioita, niin olemme vedenjakajalla. Emme näe asioiden kokonaisuutta. Vaarana on katkeroituminen ja selän kääntäminen Jumalalle. Joosef säilytti uskon Jumalaan orjatyössä ja vankeudessa. Hän joutui vankilaankin syyttömänä. Joosefin myöhemmät vaiheet puhuvat vahvasti siitä, miten Jumala käänsi Joosefin elämän siunaukseksi muille. Rukoilen sitä, että me säilyttäisimme uskon Jeesukseen kaikissa vaiheissamme.

Mika

1. Moos. 49 Hepr. 7

Jaakob siunaa tämän päivän luvussa omat poikansa ennen kuolemaansa. Heti alkuun kolme vanhinta poikaa saavat osakseen ennemminkin ankaria moitteita, joista siunaus on kaukana. Mitä lie Juuda neljäntenä iässä ajatellut, kun tuli hänen vuoronsa kuulla isänsä sanat vanhempien veljiensä jälkeen. Ehkä Juuda pelkäsi kuulla isänsä sanoja, mutta ne olivatkin todellisia siunauksen sanoja. 

“Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua”, 1 Moos 49:8. Juudasta tulikin johtava heimo. Tämä oli Jumalan valinta. Juudan heimosta polveutui kuningas Daavid ja lopulta Jeesus Kristus.

“Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat”, 1 Moos 49:10. Tämä jae ja kaksi seuraavaa kuvaavat Jeesusta. Juutalaiset rabbitkin ovat kirjoittaneet, että Juudan siunaus puhuu tulevasta messiaasta. Jeesuksella on kaikki valta.

Kuten arvata saattaa, niin Joosef sai isältään myös erityisen siunauksen. Jaakob lausui hänelle näin: “Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.”

Joosefin siunauksen alku tuo mieleen Psalmin yksi. Siinä puhutaan ihmisestä, joka tutkii Herran lakia ja saa siitä siunauksen. Hän on kuin vetten äärelle istutettu puu, joka antaa hedelmän ajallaan. Ota Joosefin siunaus omalle kohdallesi tänään: Jumala antaa siunauksia niin ylhäältä taivaasta kuin syvyyksistä maan alta. Tulkitse tätä niin, että Jumala lupaa olla mukana kaikissa tilanteissa, vaikeatkin ajat voivat kääntyä siunaukseksi.

Mika

1. Moos. 48 Hepr. 6

Joosef oli Jaakobin sydämessä erityisasemassa veljiinsä nähden ja tässä luvussa Joosefin pojat saavat erityissiunauksen ennen Jaakobin kuolemaa. Tuntuu merkittävältä, että Jaakob saa ennen kuolemaansa siunata läheisensä. Efraimin ja Manassen siunaaminen liittynee siihen, että luvatussa maassa Israelissa oli maa jaettava 12 heimon kesken ja Leevin heimolle ei tullut omaa maa-aluetta pappispalveluksen takia. Joosefin jälkeläiset saivat kahden heimon alueet, joten kokonaisuus olisi tasapainossa.

Efraim ja Manasse olivat Joosefin veljistä poiketen kasvaneet Egyptissä faraon hovissa. He olivat parikymppisiä nuorukaisia ja he eivät olleet edes käyneet esi-isiensä maassa. Miten Joosef sai pidettyä heidät uskollisina esi-isiensä uskolle? Jaakobin siunauksen äärellä tulee mieleen, miten tärkeää on siunata ja rukoilla niitten lasten puolesta, jotka ovat meidän elinpiirissämme. 

Jaakobin siunauksessa on monia koskettavia kohtia. Hän käyttää ensimmäisenä kuvaa paimen Jumalasta, 48:15. Jumala oli ollut hänen paimenensa syntymästä tähän saakka eli 147 vuotta. Kuten jo eilen totesin, niin Jaakobin elämässä oli ollut raskaita vaiheita. On koskettavaa lukea, että hän ei ollut katkera, vaan näki elämänsä osana vahvaa Jumalan siunausten ketjua. Tällä viikolla Ut:n puolella luetaan heprealaiskirjettä ja sunnuntaina on vuorossa luku 11. Siellä on jakeessa 21 maininta, jonka mukaan Jaakob siunasi Joosefin pojat uskon tähden. Kohta jatkuu niin, että kuolemansa edessä Joosef puhui uskon tähden israelilaisten lähdöstä Egyptistä omaan maahansa. Jumalan kutsu ja lupaukset olivat siis vahvasti Jaakobin ja Joosefin mielissä, vaikka he eivät päässeetkään näkemään lupausten täyttymistä. Jokaisella heillä ja niin meilläkin on oma osuutemme tehtävänä Jumalan suuressa kokonaissuunnitelmassa.

Mika