2. Moos. 3, Hepr. 11

2. Moos. 3 Hepr. 11

Mooses kohtasi Herran palavassa pensaassa ja sai tehtävän johtaa kansa pois Egyptistä. Jumala sanoi, että Hän oli kuullut kansan hädän ja päättänyt viedä kansan luvattuun maahan. Kyse oli siis siitä, että Jumala päätti toimia. Toinen näkökulma on siinä, että tehtävässä tarvittiin Moosesta. Jos Mooses olisi kieltäytynyt lopullisesti, niin ehkä Jumala olisi kutsunut jonkun toisen. Siis toisaalta ihmisen tehtävä ja kuitenkin lopulta Jumalan varassa.

Mooses epäili omia mahdollisuuksiaan ja esitti useita verukkeita. Hän sanoi Jumalalle, että mikä hän on menemään faraon luo vaatimaan kansan vapauttamista. Jumala tunsi kuitenkin Mooseksen läpikotaisin ja tiesi kutsua esittäessään, kenet oli kutsumassa. Jumala lupasi olla Mooseksen kanssa. Siinä oli hyvä lähtökohta tehtävästä suoriutumiseen.  Itse asiassa Jumala ei vastannut kysymykseen suoraan Mooseksen toivomalla tavalla, vaan sanoi olevansa Mooseksen kanssa. Mooseksen kysymys oli väärä, oikea kysymys olisi ollut: millainen sinä Herra olet? Kyse ei ollut siitä, millainen Mooses on, vaan millainen Jumala on!

Mooseksella oli luontaisesti hyvät edellytykset tehtäväänsä. Olihan hän saanut hyvän koulutuksen ja kasvanut faraon hovissa. Niistä oli varmasti hyötyä, mutta ehkäpä Mooseksen raskaan tehtävän avain oli kuitenkin siinä, että hänellä oli läheinen suhde Jumalan kanssa. Ja vahva kutsu Jumalalta. Kun miettii omaa elämäänsä taaksepäin, niin ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen ovat saaneet aikaan ne tilanteet, joissa Jumala on tuntunut olevan lähellä. Siksi on niin tärkeää rukoilla toistemme puolesta ja eri tavoillla ruokkia Jumalan läheisyyttä.

Mika

2. Moos. 2, Hepr. 10

2. Moos. 2 Hepr. 10

Mooses on juutalaisille ehkä kaikkein suurin hahmo Vt:ssa Daavidin ohella. Huomisen päivän Ut:n luku, Hp 11:23-29, kertoo varsin monia asioita Mooseksen elämästä. Luvussa Mooses ja hänen vanhempansa ovat uskon esikuvia meille. Mooseksen vanhempien usko sai heidät pitämään lapsensa piilossa egyptiläisiltä ja lopulta laskemaan hänen kaislakorissa virran vietäväksi. Jumalan varjeleva käsi oli Mooses-vauvan yllä ja ihmeellisellä tavalla hän kasvoi faraon hovissa.

Heprealaiskirjeessä Mooseksesta sanotaan, että hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa, Hp 11:24-25. Mooseksella oli varmasti kaikkea, mistä tuona aikana saattoi vain kuvitella. Hän oli saanut tuon ajan parhaan mahdollisen koulutuksen ja varallisuutta oli paljon. Hän kuitenkin samaistui omaan kansaansa. Oletan, että Mooseksen vanhempien uskolla ja rukouksilla oli merkitystä.

Mooses jollain tavalla ymmärsi tehtävänsä jo 40 vuotiaana, mutta silloin hän ei toiminut viisaasti. Tätä seurasi 40 v ajanjakso, jolloin Mooses oli Midianissa karkumatkalla ja toimi paimenena. Tuo aika oli erilaista valmistautumista tulevaan tehtävään. Jumalalla oli Moosekselle tehtävä, johon tarvittiin pitkä valmistautuminen. Luvun loppu kertoo sen, että kansan kääntyminen Jumalan puoleen sai lopulta aikaan lähdön orjuudesta kohti luvattua maata. Mooseksen elämän vaiheet puhuvat meille monella tavalla. Välillä voi kulua pitempiä aikoja odottaen, mutta Jumalan aikataulu on oikea. Hänen apunsa ei tule liian myöhään, mutta ei myöskään liian aikaisin. Siksi tarvitaan uskoa.

Mika

2. Moos. 1, Hepr. 9

2. Moos. 1 Hepr. 9

Israelilaiset viipyivät Egyptin orjuudessa kaikkiaan reilut 400 vuotta. Uudet hallitsijat eivät enää muistaneet Joosefia ja israelilaisten historiaa. Kansa joutui kovaan pakkotyöhön. Israelilaisista kuitenkin kasvoi Egyptissä iso kansa. Toinen Mooseksen kirja kertoo kansan lähdöstä ja vaelluksesta Egyptistä kohti luvattua maata. Jumalan lupaukset täyttyivät, vaikka 400 vuoteen mahtui varmasti varsin epätoivoisia aikoja. 

Jälkikäteen ajatellen näyttää siltä, että Egyptin orjuudessa asuminen oli tärkeä vaihe israelilaisten elämässä. He olivat yhtenäisiä kohdatessaan sortoa ja he saattoivat kasvaa suureksi kansaksi. Erämaavaellukselle lähti kansa, joka uskoi yhteen Jumalaan. Ehkä tällaista Jumalaan uskovaa kansaa ei olisi syntynyt helpommissa olosuhteissa. Vaikeat vaiheet eivät välttämättä käännä meitä Jumalan puoleen, mutta usein niin näyttää käyvän. Kuulin, että nykyisen pandemian aikana joissain maissa google-haun yleisin sana on ollut rukous. Moni on kiinnostunut saamaan yhteyden Jumalaan.

Tämän viikon Ut:n luvut heprealaiskirjeestä viittaavat erityisen paljon Vanhaan testamenttiin. Israelin historia kätkee sisäänsä paljon esikuvallista, kun ajattelemme Jumalan pelastushistorian täyttymistä Jeesuksessa. Olimme synnin orjuudessa ja täysin kykenemättömiä pelastamaan itse itsemme. Tarvitsimme Jumalan puuttumista asioihin, Jeesuksen tulemista ihmiseksi ja kärsimystä meidän tähtemme.

Mika