Ps. 2, 3. Joh. 1

Ps. 2

Jumalaa,vastaan noustaan, mutta hänen valtaansa ei voi kukistaa. Herra nauraa ja pilkkaa vastustajiaan. Hän yrittää herätellä heitä, tulkaa järkiinne. Sinä olet poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Hyväksykää poika, Herran voideltu, tervehtikää häntä, häneen turvaavan osa on hyvä. Onko tässä ennustus Jeesuksen syntymästä maanpäälle? Sinä olet minun rakas poikani, kuulkaa häntä. Isä sanoo pojalleen, jotta ihmiset kääntyisivät hänen puoleensa ja saisivat hyvän osan. Miksi kapinoin itsekkyydessöni Jumalaa vastaan? Se on turhaa ja jään ilman hyvää osaa. Miksi en suutelisi poikaa, joka kantanut syntini, syyllisyyteni. Miksi en luopuisi kapinastani ja suostuin hänen hyvään osaansa, siksi koska olen ylpeä ja luulen tietäväni paremmin. Herra toivotan sinut tervetulleeksi, luovutan kapinani ja otan vastaan hyvän osasi.

3. Joh. 1

Kirjeen toinen lause : minä rakastan sinua vilpittömästi kertoo syvästä yhteydestä toiseen. Tällaista lausetta ei voi sanoa ilman, että olisi asiasta varma ja ilman että tuntisi vastapuolen erittäin hyvin. Kirjeen kirjoittaja ja Gaius tuntevat toisensa niin syvästi, että rakkauden vilpittömyydestä ei voi olla epäselvyyttä. Kirjeen saaja Gaius on voinut olla pitkään näkemättä Johannesta ja on varmasti tarvinnut tällaisen vahvistavan kirjeen itselleen. Ehkä hän elää vainojen keskellä, voi olla elämässä vaikea tilanne ja ehkä seurakunnassakin. Kirjeen sävy on hyvin rakkaudellinen ja rohkaiseva.

Mitä muuta voisi toivoa toiselle kuin kaikkea hyvää ja terveyttä. Johanneksen toteamus: sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää kuulostaa itselle vieraalta lauseelta. Lause kertoo kuitenkin heidän välisestä syvästä yhteydestä. Kokemus Jumalasta tuo yhteyden ja sisäisen hyvän. Johannes kehuu vielä kuinka Gaiuksen rakkaus on tullut koko seurakunnalle tiedoksi ja hänestä kuului hyvää. Johannes varoittaa Gaiusta Diotrefestä. Diotrefes toimi seurakunnan johtajana, mutta ei pitänyt arvossa apostoli Johannesta. Hän pyrki erottamaan seurakuntansa jäsenet muista ja jopa erotti heidät seurakuntayhteydestä. Hän vaikuttaa jonkunlaiselta lahkon johtajalta, joka halusi luoda oma, hänelle uskollisen joukon. Sensijaan Gaius herätti luottamusta sekä Demetrius, joka eli totuudessa. Seurakunta oli siis vaikeassa tilanteessa ja siinä Gaius varmasti tarvitsi rohkaisua. Kirjeessä on paljon rohkaisun sanoja, syvää toisen tuntemista. Lyhyessä kirjeessä voi sanoa paljon, samoin voi sanoa paljon vähillä, mutta harkituilla sanoilla, joissa on mukana rakkaus.

Mika

Ps. 1, 2. Joh. 1

Ps. 1

Hyvä osa on tutkia sanaa ja löytää ilo Herran laista. Kovin lohduttavaa on ollut tutkia sanaa tälläkin kertaa, se on tuottanut iloa.

2. Joh. 1

Totuudessa oleminen ja rakastaminen on keskeinen teema tässä Johanneksen kirjeessä. Tässäkin kirjeessä Johannes varoittaa eksyttäjistä. Johanneksen kirje on ajoitettu myöhemmin kirjoitetuksi kuin Paavalin kirjeet. Seurakunta oli jo kohdannut monia harhaoppeja. Ympärillä olevat muut uskonnot pyrkivät sekoittumaan kristinuskoon. Yksi oli gnostilaisuus, jossa Jeesuksen uskottiin olevan pelkkä henki ilman ruumista. Gnostilaisuus oli lähtöisin juutalaisuudesta, mutta myöhemmin jakaantui koulukunniksi. Monet omaksuivat kristillisiä aineksia oppeihinsa. Kirkko taisteli gnostilaisia virtauksia vastaan ja tämä näkyy erityisesti Johanneksen kirjeissä. Totuutta pyritään sekoittamaan erilaisilla asioilla jatkuvasti. Totuus vie pohjan uskolta,  eikä ilman totuutta ole rakkautta. Rakkaudesta halutaan puhua, mutta ilman totuutta. Tämäkin vie harhaan, koska totuuden hävitessä rakkaus häviää. Johannes sanoo, jos näet veljesi tekevän syntiä niin rukoile. Paavali kehottaa ojentamaan toista ohjataksesi hänet takaisin totuuden tielle. Pelkästään totuudessa oleminen ilman rakkautta vie ihmisen kauas siitä, miten Jeesus kohteli aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista. Se, joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Hän kuitenkin kehotti naista olemaan tekemättä enää syntiä. “Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.”

Johannes kohdistaa kirjeensä valitulle äidille. Kuka on valittu äiti? Varmasti erilaisia selityksiä löytyy tähän. Mieleeni ei tule muuta uuden testamentin kirjettä, jossa puhuttaisiin äidistä, vieläpä valitusta äidistä. Olisko tässä ollut kyseessä seurakunnan johtaja, jota puhuteltiin? Äiti oli kuitenkin keskeinen henkilö seurakunnassa, jolle Johannes kohdistaa sanansa. Hänelle Johannes kohdistaa kehotuksen rakastakaamme toisiamme. Rakkaus peittää syntien paljouden, rakkaus antaa anteeksi virheet ja pitää ihmiset suhteessa toisiinsa. Jeesus sanoo: siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus. Turhaan Johannes ei muistuta rakastamaan. Rakastaminen tulee ilmi Jumalan käskyjen pitämisessä. Rakkaus ilmenee käytännön tekoina eikä vain tunteena tai sanoina.

Mika

2. Moos. 40, 1. Joh. 5

2. Moos. 40

Pyhäkköteltta piti tehdä täsmälleen Jumalan käskyn mukaisesti, jotta hänen kirkkautensa voisi astua sinne. Jumala ilmestyi maanpäällä teltassa, kun tarkkaan määritellyt uhritoimitukset oli suoritettu. Silloinkin vain tehtävään vihityt papit saivat mennä toimittamaan uhria. Muistan kuulleeni opetuksen, että pyhäkkötelttaan menevien pappien jalkaan sidottiin köysi, jotta heidät pystyttiin vetämään pois teltassa, jos he kuolivat Herran edessä uhritoimituksen aikana. Raamatussa ilmoitetaan vain yksi kohta, jossa näin kävi Aaronin pojille. Herran kirkkaus on jotain sellaista, jonka edessä syntinen ihminen kuolee. Kukaan ei voinut mennä telttaan, ei edes Mooses. Heprealaiskirjeessä kuvataan Jumalaa kuluttavana tulena ja hänen ilmestymistään kirkkaudessaan pelottavana. Kuitenkin todetaan, että saamme rohkeasti löhestyä Jumalaa Jeesuksen Kristuksen verellä puhdistettuna. Meidän ei siis tarvitse pelätä, kun uskomme. Vanhatestamentin kuvaus Jumalasta kertoo hänen pyhyydestään, kaiken sen vastakohdasta, mitä ihmisen pahuus on. Jumala on synnin tuomari, mutta myös synnin sovittaja Kristuksessa, joka otti päälleen synnin tuomion. Me voimme sen takia lähestyä aina armahtavaa Jumalaa.

1. Joh. 5

Jumalan rakastaminen on tässä kiteytettynä hyvin yksinkertaiseksi: hänen käskynsä pitämiseen. Yksinkertaista, mutta mitä ne ovat? Johannes kuvaa niiden noudattamisen olevan helppoa vai onko raskaan vastakohta enemmänkin kevyt. Jeesus kehottaa tulemaan hänen luokseen kantamaan iestä, joka on kevyt vai tarkoittaako hän sopivaa. Kuvaako tämä kevyttä ja helppoa elämää, johon häneen uskovia kutsutaan? Jeesus puhuu kyllä toisenlaisesta elämästä, teitä vainotaan, veli nousee veljeään vastaan, teitä vainotaan kaupungista toiseen, maailma vihaa teitä nimeni takia. Hänen käskynsä ovat kuitenkin kevyitä noudattaa toisinkuin fariseusten, jotka sälyttivät ihmisten päälle raskaita kuormia. Fariseusten opetus oli harhaoppia, teoilla pelastumisen oppia, jota he yrittivät tuoda myöhemmin kristilliseen seurakuntaan.

Synti rikkoo ihmisten välisen yhteyden, tuo rakkauden sijaan vihan. Johannes asettaa rakastamisen vastakohdaksi vihan, se vertautuu siihen, miten kohtelet lähimmäistäsi. Jos veli vihaa veljeä hän tekee syntiä ja hänet pitäisi ohjata takaisin rakkauden tielle. Rukoilu toisen puolesta on toisen ohjaamista takaisin tielle. Tässä yhteydessä tulkiten, että rukous toisen puolesta on syntien anteeksijulistamista, joka tuo elämän. Jakeen toinen lause on vaikea, kun siinä kehotetaan olemaan rukoilematta kuolemaan johtavan synnin puolesta. Liittyyköhän tämä siihen ettei julista toiselle anteeksiantoa synneistä, jos toinen ei sitä hyväksy. En tiedä aika vaikea kohta, jota on käytetty väärin, niin kuin muitakin raamatun vaikeita lauseita.

Saamme lähestyä rohkeasti Jumalaa pyyntöjemme kanssa. Hänen tahtonsa mukainen rukous tulee kuulluksi, vielä on lupaus, että saamme, mitä pyydämme häneltä. Tämäkin on vaikea kohta. Kaikkea, mitä olemme pyytäneet emme ole saaneet, mutta olemme varmasti saaneet paljon sellaista, jota emme ole pyytäneet. C. S. Lewis toteaa: If God had granted all the silly prayers I’ve made in my life, where should I be now. Kaikkiin pyyntöihimme ei ole vastattu ja varmasti näin on ollut parasta.  Rukouksiin liittyy usko, että Jumala kuulee meitä ja hänen tahtonsa tapahtuu. Minun mielestä olen pyytänyt asioita, jotka pitäisi olla Jumalan tahto, kuten läheisten uskoontuleminen, mutta niin ei ole tapahtunut. Paljon on asioita, joihin en ole saanut vastausta, mutta uskon Jumalan kuulevan. Edelleenkään en voi muuta kuin rukoilla: tapahtukoon sinun tahtosi.

Mika