Tekijä: Mika Mouhu

2. Moos. 39

Pyhäkköteltan tultua valmiiksi Mooses totesi, että kaikki oli tehty täsmälleen Herran käskyjen mukaisesti. Vanhaa testamenttia lukiessa tällaiset sanat tuntuvat olleen harvassa. Täsmälleen Herran käskyjen mukaan eläminen tuo siunauksen. Miten siunaus toimii omassa elämässäni, kun en ole toiminut täsmälleen Herran käskyjen mukaisesti? Enemmänkin tunnun rukoilevan: Herra siunaa nämä minun tekoni, vaikka teenkin väärin. Onneksi meillä on armo ja Jeesus tietää meidän heikkoutemme. Hän puolustaa meitä Pyhän Jumalan edessä. Hän osoittaa haavoihinsa, tekoonsa meidän puolestamme. Hänen vanhurskaan elämänsä ja täydellisesti Jumalan tahdon tekemisen ansiosta me olemme Pyhän Jumalan edessä virheettömiä.

1. Joh. 4

Siinä on rakkaus, että Jumala on rakastanut meitä, ei siinä, että me olisimme rakastaneet Jumalaa. Meidän puolestamme tulee rakastaa toisiamme. Harhaoppeja on ollut liikkeellä alkukirkon alusta lähtien. Paavali puhuu kuinka hänen jälkeensä tulee laumaa raatelevia susia, kylmiä ja kovia. Älkää jokaista henkeä uskoko. Harhaopin taustalla on pimeyden voima, joka haluaa riistää meiltä uskon ja rakkauden. Harhaoppien etsimisessä on kuitenkin menty toisinaan myös harhaan, kun aivan kaikkea uutta tapaa toimia on alettu pitämään harhana. Tällaiseen toimintaan on tullut kovuutta ja rakkaudettomuutta, itsensä pitämistä muita parempana. Johannes kertoo harhaoppisuuden olevan sellaista, jossa kielletään Kristus ihminen, aikaisemmin hän on kertonut niiden olevan pimeydessä, jotka vihaavat veljeään. Harhaoppisuuden tunnusmerkkinä voi pitää myös rakkaudettomuutta, joka ilmenee siinä, miten kohtelen lähimmäistäni. Jumalan lapsina meidän ei tarvitse elää pelossa, meidän ei tarvitse pelätä rangaistusta. Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki rikoksemme. Jumalan rakkauden täyttymys on siinä, kun synnin tuomion päivänä voimme astua rohkeasti Jumalan eteen täydellisen puhtaina ja kaikki syntimme sovitettuna. Harhaoppiin ei kuulu sovitus, sen takia siinä hallitsee pelko, joka pitää sovittaa tekoina.

Mika

2. Moos. 38

Ilmestysmajan rakentaminen oli tarkkaa määrättyä ennakolta. Rakentamiseen oli määrätty oikeat ihmiset, mitat olivat tarkkoja, materiaalin määräkin oli tarkkaan punnittu. Kaikki oli ennalta suunniteltu ja määrätty tehtäväksi. Joskus ajattelin, että elämäni olisi määrätty menemään samalla tavalla, mutta minun valinnoillani olin pilannut ennalta määrätyt asiat ja jouduin rangaistuksesi tekemään ikäviä asioita. Koska en noudattanut elämässäni Jumalan määräämää tehtävää, enkä ottanut minulle määrättyä paikkaan elämässä ja sen takia kaikkea ikävää tapahtunui elämässäni. Sen takia elämääni on pitkään varjosti pelko, syyllisyys, häpeä, menneiden virheiden sureminen, samalla pyrkimys hyvittää väärät tekoni ja sisäiset lupaukset ja tein aina uusia sopimuksia Jumalalle tehdä asiat toisin. Jossain vaiheessa väsymys iski päälleni, ajattelin etten jaksa tällaista elämää. Elämän stressi vai oliko se uskonelämän stressi ja sitä kautta uupumus iski päälle, pakenin sitä erilaisiin asioihin, jotka eivät parantaneet oloani. Mikään asia ei kuitenkaan ratkaissut väsymyksen ongelmaa. Usko oli kriisissä, en jaksanut elää tällaista uskon elämää. Halusin uskoa, mutta en elää väsyttävää uskon elämää. Väsymys teki kyyniseksi ja kaikkeen kriittiseksi

“Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?” Saar.‬ ‭1‬:‭2‬-‭3‬ ‭Ajattelin, että parempi on erota kaikesta minua rasittaneesta, lähdinkin pois siitä yhteisöstä, jossa olin ikäni elänyt. Kaipuu yhteisöön jäi, mutta jokin minussa vain ei pystynyt enää elämään ennalta valmistetuissa ja määrätyissä puitteissa. Itse olin kuitenkin vankilani rakentanut. Kaikki hyvät teot olivat tulleet vankilaksi, tunteet ja kokemukset tuntuivat vain rikkovan elämääni. Jumala ei kuitenkaan ollut poissa, hän oli lähellä ja veti hiljaisuuteen, ajatukset saivat rakentua uudella tavalla, uskoon tuli jotain uutta, siihen tuli lepo, turvallisuus, rauha. Jeesus sanoi minulle: minun armossani on sinulle kylliksi. Minä olen vierelläsi, minä kannan sinua, heitä taakkasi minun päälleni, minun ikeeni on sinulle sopiva ja kuormani on kevyt kantaa. Samalla löysin rakastavan taivaallisen Isän, tuhlaajapojan Isä, joka otti syliin ja omaksi pojakseen. Hän sanoi: sinä olet minun poikani, etkä palkkalainen. Annan sinulle sormuksen, minä olen Isäsi. Sain löytyy levon ja armon erilaisena kuin koskaan ennen. Tule minun lepooni, hänessä saan levätä tänäänkin. Hänessä saan rauhan.

1. Joh. 3

Omat vanhempamme ovat antaneet meille nimemme, jolla tunnistamme itsemme. Meidät tunnistetaan nimestämme, tunnistamme itsemme nimestämme. Menneinä vuosina nimiin liitettiin mukaan kenen poika oli kyseessä. Olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, olemme hänen lapsiaan. Meihin on tullut asumaan Jumalan Pyhä Henki, joka huutaa ”abba” isää. Meissä on Jumalan lapsen sinetti, meillä on yhteys Isäämme, Luojaamme. Johannes kehottaa meitä katsomaan Isän rakkauteen. Meillä on rakastava Isä, Luojamme. Hän on antanut meille lapsen nimen, oikeuden ja kuulumme hänelle. Olemme Jumalan lapsia.

Isän lapsina meidän tulee rakastaa toisiamme, rakkauden tekoina eikä vain sanoina. Rakkautemme on vajavaista, vielä ei ole käynyt ilmi mitä meistä tulee. Rakastakaamme sillä rakkaudella, mitä pystymme, erehtyväisiä, rohkeasti toteutten kuitenkin rakkauden tekoja. Meistä tulee vielä hänen, täydellisen rakkauden, kaltaisia. Ei pidä mennä harhaan ja kuvitella, että olisimme täydellisiä, vaan ymmärtää oma vajavaisuus. Meidän tulee pitää kuitenkin uskosta kiinni. Rakkauden teot ovat osoituksia Isän meissä olevasta rakkaudesta. Hän tekee kauttamme rakkauden tekoja.

Mika

1. Moos. 17

Luuk. 12

Jeesus sanoo: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Kunpa pystyisi luottamaan Isän huolenpitoon, elämässä säästyisi monelta stressiltä ja turhalta murehtimiselta. Olen kipuillut työelämän haastavien tilanteiden kanssa. Pidän paljon työstäni, mutta kaipasin vaihtelua ja tietyt toistuvat asiat tuntuivat nostavan uudelleen aina esiin turhautumisen, kaipasin vaativampia haasteita, olin valmis jopa tinkimään taloudesta ja vapaa-ajasta. Hain ratkaisua eri tavoin, pyrin työnkiertoon, pyrin vielä toiseen organisaatioon töihin, yritin vain puskea omaa tahtoani läpi ja stressasin asiasta todella pitkään. Murehdin, puskin ja puskin muutosta läpi eri tavoin. Kaikki työnkierto tai työpaikan vaihtamisen olisi pitänyt onnistua hyvinkin helposti. Rukoilin kuitenkin asiaa, että Jumalan tahto toteutuisi. Kaikki uudet mahdollisuudet kuitenkin sulkeutuivat. Itse prosessin aikana minulle tuli toiselta ihmiseltä sanat. Hänestä tuntuu, että sinun pitää pysyä tehtävässä, jossa olet nyt, tulet löytämään sieltä uusia haasteita. Kun olin käynyt kaikki mahdolliset haut enkä ollut vielä saanut vastausta valintoihin, tiesin että minun pitää jatkaa työssä jota teen nyt. En kuitenkaan halunnut kuunnella, vaan jatkoin stressaamista, kunnes sain kieltävän vastauksen. Olinkin helpottunut, vaikka toisaalta pettynyt, ei tämä ollut sitä, mitä minä halusin. Kaikki murehtimiseni oli ollut aivan turhaa, en kuitenkaan osannut, halunnut, pystynyt jättämään asiaa Isän haltuun. Oman elämäni prosessi kertoi itselle kuinka vähän luotan Jumalaan ja toisaalta kuinka vaikeaa on tyytyä Jumalan tahtoon. Miksi murehdin turhaan? Eihän minulla ollut siihen edes oikeastaan suurta aihetta. Monilla ihmisillä on paljon suurempia ja todellisia murheita elämässään, itsellänikin on ollut. Mutta melkein aina törmään samaan asioiden murehtimiseen, kunpa luottaisin enemmän Jumalan huolenpitoon. Alan pikku hiljaa ymmärtämään oman prosessin tarkoitusta, syitä miksi murehdin, miksi ylipäätään pyrin muuhun työtehtävään. Olen ollut tämän jälkeen Jumalan edessä hyvässä puhuttelussa, uudenlaisen luottamuksen rakentamisprosessissa suhteessa häneen. Tuntuu, että kaiken tarkoitus on ollut opettaa minua syvemmin hänen lapsenaan olemisesta. Ajatukseni ovat pikku hiljaa muuttuneet ja uusia asioita on alkanut pyörimään mielessä, rauha on tullut myös työn tekemiseen. Prosessin aikana myös omiin työtehtäviin on jo nyt tullut mielekkäitä muutoksia. Tuntuu, että Jumala on nostanut päätäni ja sanoo: katso ympärillesi, katso myös uusin silmin asioita ja ihmisiä, jotka turhauttavat. Tässä sinun pitää olla, tähän saat myös voimavarat, viisauden, luottamuksesi Isään tulee vain kasvamaan. Hän pitää sinusta huolen.

Mika