Tekijä: Mika Mouhu

4. Moos. 8

Jumala valitsi Israelin omaisuuskansaksi, mutta ei heidän ansionsa takia. Se oli Jumalan valinta, valinta perustui armoon. Israelin keskuudesta valittiin erikseen leeviläiset toimittamaan jumalanpalvelukseen liittyviä toimituksia. Jumala otti heidät omakseen. Uudessa testamentissa meitä kutsutaan papeiksi, jotka toimittavat jumalanpalvelusta. Roomalaiskirjeessä sanotaan: antakaa itsenne uhriksi, tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Uhraamista ei ole siis lopetettu, eläin uhrit vain. Synnit on sovitettu Kristuksen täydellisellä sovituksella, mutta uhraaminen Jumalalle jatkuu. Meidän tulee ottaa joka päivä ristimme ja seurata Jeesusta. Meidän tulee antaa itsemme jumalanpalveluksena Jumalalle. Olemme hänen omiaan ja hänen palvelijoita. Koko elämämme on Jumalan palvelemista. Emme itse omista itseämme, vaan Jumala omistaa meidät. Eikö tällaiset sanat kuulosta kauheilta? Emme omista mitään elämässämme, vaan kaikki on Jumalan. Paavali sanoo: “Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1. kor. 3‬:‭22‬-‭23‬. Tuntuu, että kaikki minussa vastustaa ajatusta, että joku muu omistaa minut. Kuitenkin samalla koen turvallisuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Minun elämäni lepää Jumalan käsissä, minulla on Isä, joka pitää huolta lapsistaan. Minulla on Isä, joka neuvoo, ohjaa, suojelee, eikä edes kuolema erota minua hänestä. Minä olen hänen omansa.

Apt. 23

Paavali sanoo eläneensä koko elämänsä Jumalan edessä vilpittömästi, myös silloin, kun vainosi seurakuntaa. Jeesus totesi yhdelle opetuslapselleen, Natanelille: »Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!»” Joh.‬ ‭1‬:‭47‬ Paavali ei tarkoita, että hän olisi elänyt synnittömän elämän. Toisessa kohtaa hän toteaa olevansa syntisistä suurin. Elämä ilman omaatuntoa loukkaamatta on siis jotain muuta kuin synnittömänä elämistä. Jeesus kuvaa Natanelia aidoksi israelilaiseksi, mieheksi vailla vilppiä. Voisiko Paavalin lause tarkoittaa elämää, jossa pyrkii elämään sen omantunnon mukaisesti, joka minulla on? Paavali luuli, että kristittyjä piti vainota. Hän pyrki suojelemaan omaa uskontoaan, toimi omantuntonsa mukaisesti. Hän on ollut vilpitön uskossaan. Voisiko Jeesuksen kuvaus Nataneliasta tarkoittaa elämää ilman ajatusta tehdä vääryyttää, kohdella kaikkia tasapuolisesti, ei pettää toisia vaikkapa raha-asioissa, pyrkimystä elää lain mukaisesti? Ehkä tässä mielessä voisi monikin todeta elävänsä omaatuntoa loukkaamatta.

Paavali sai vankeudessa Jumalalta rohkaisut sanat, mutta toisaalta pettymyksenkin. Hänen vankeutensa jatkuisi pitkään, aina Roomaan saakka. Mitä itse ajattelisin tällaisesta? Kiva, kun rohkaiset, mutta miksi en vaan pääse vapaaksi. Olenhan rehnyt tehokkaasti julistustyötä ja monia ihmisiä on pelastunut. Miksi joudun Roomaan asti? Toisaalta Paavali olisi voinut passivoitua. Miksi enää pyrkiä todistamaan syyttömyyttä, kun vankeus kuitenkin jatkuu. Hän pysyi kuitenkin rohkeana, hän puolusti itseään rohkeasti ja todisti kuninkaille rohkeasti. Evankeliumin sanoma vietiin aina yhteiskunnan heikkoimmassa asemassa olevista yksinvaltiaan keisarin luokse. Evankeliumin sanoma meni läpi yhteiskunnan, kaikki kuulivat sen. Keisarin luokse ei olisi ollut mitään muuta mahdollisuutta mennä. Miksi keisarillekin, hirvittäviä tekoja tehneelle ihmisille piti julistaa armon evankeliumi? Siksi, koska se koskee kaikkia ja kuuluu kaikille. Pysytään rohkeana uskomme koetuksissa, turvataan Jumalan lupauksiin tänäänkin.

Mika

4. Moos. 7

Jumalan valitsemat tavat puhua ihmisille tuntuvat itseltä välillä kummalliselta. Hän pyysi israelilaisia rakentamaan telttamajan, jossa sijaitsi tarkkojen määräysten mukaan rakennettu arkku. Uusi testamentti avaa ilmestysmajan merkitystä, sieltä voimme lukea selitystä vanhassq testamentissa  tapahtuneille asioille. Tässä luvussa kerrotaan kuinka koko telttqmajan päälle piti pirskottaa öljyä. Öljy pyhitti telttamajan jumalanpalvelus käyttöön soveltuvaksi. Öljyllä voitelua tapahtui vanhassa testamentissa eri asioissa esim. kuningas voideltiin öljyllä tehtäväänsä testamentissa. Uudessa testamentissakin puhutaan öljyllä voitelemisesta, kun rukoillaan sairaiden puolesta. Öljy kuvaa Pyhää Henkeä ja Jumalalle erottautumista. Meidät on täytetty Pyhällä Hengellä ja olemme erotettuja Jumalalle.

Jumala puhui Moosekselle kerubien välistä. Heprealaiskirjeessä puhutaan kuinka temppeli oli varjokuva taivaasta, todellisesta Jumalan asuin paikasta. Todellisuutta oli, että Jumala puhui Moosekselle. Hän puhui Moosekselle asioita, jotka hän välittin kansalle. Jeesus tuli maanpäälle ja puhui sanoja, jotka Isä oli käskenyt hänen puhua. Hän teki asioita, tunnustekoja, jotka Isä oli käskenyt hänen tehdä. Meissä on Pyhä Henki, joka antaa meille sanoja Jumalalta. Meillä on Jumalan sana, josta saamme ohjeita millaisia sanoja välitämme toiselle. Kuinka monesti on tapahtunut ja tapahtuu sitä, että jokin asia tai ihminen, minä, tuleekin sanojen väliin sotkemaan asioita. Armosta meillä on syntiemme sovittaja, joka antaa anteeksi. Jäljelle jää kuitenkin Jumalan välittämä sana, jolla on merkitystä. Onneksi saamme palvella Jumalaa missä olemme ja tällaisia kuin olemme, aina kelvollisena hänelle Kristuksen ansiosta.

Heimot antoivat paljon arvokkaita lahjoja. Laskin, että kultaisissa maljoissa ollut kulta painoi yhteensä 1,2 kiloa. Jokainen 12 heimoa antoi sen verran lahjoituksena. Nykyisessä kullan hinnassa pelkästään kultaistenpikarien yhteisarvo nousisi yli miljoonaan euroon. Lahjat eivät olleet mitenkään vähäpätöisiä. Köyhät israelilaiset olivat saaneet melkoisen arvokkaita lahjoja egyptiläisiltä. Annammeko me omastamme Jumalalle?

Apt. 22

Paavali käveli Ateenassa ja hän tuli kuohuksiin nähdessään epäjumalia. Kuohunta sai hänet liikkeelle ihmisten pariin ja pian hän oli julistamassa kuuluisalla aeropagilla isolle joukolle kreikkalaisia. Hänen toimintansa oli hyväksyttävää siinä kulttuurissa ja häntä kuunneltiin vapaaehtoisesti. Hänen sanomastaan kiinnostuttiin ja häntä kuunneltiin. Miten me voimme kertoa evankeliumin ihmisille kiinnostavalla tavalla?

Jeesus kiivaili uskon puolesta. Hän otti nuorista ruoskan ja ajoi temppelistä kaupustelijat pois ja sanoi: minun isäni huone on rukous huone. Omassa nuoruudessa oli kiivaita keskusteluja välillä, vaikka olen mielestäni luonteeltani rauhallinen. Joku itselle tärkeä uskoon liittyvä asia nosti tunteet pintaan, nyt tuo ylenmääräinen kiivailu tuntuu turhalta. Voisiko hyvänlaista kiivautta ja kuohuntaa olla kuitenkin elämässä, sellaista kuin Jeesuksella ja Paavalilla oli? Taipumuksemme on vain kopioida toisilta toimintamalleja, se mikä on jossain kulttuurissa tiettynä aikana ollut hyvä kiivauden osoitus voikin nyt olla loukkaavaa. Voisiko kuitenkin uskossani olla jotain hyvää ja tervettä kiivailua? Mikä minun saa nykyisin kuohuksiin? Onko se kuohunta evankeliumin puolustamista? Onko se Jumalan puolesta kuohumista Pyhässä Hengessä kiivailua vai lihan voimassa väittelyä. Kunpa Henki saisi minut kuohumaan ja kiivailemaan viisaasti, rakkaudessa. Kumpa kuohuisin evankeliumin puolesta viisaalla ja terveellä tavalla.

Mika

Ps. 4

Varmuus siitä, että Jumala kuulee minua on lohduttavaa, vaikka välillä on tilanteita, jolloin kokemusta kuulemisesta ei ole. Joskus ahdistus, epätoivo voi olla niin suuri ettei näe poispääsyä siitä. Silloin, kun epätoivo on syvimmillään, silloin kun ihminen ei pääse edes sängystä ylös, ei välttämättä näe eikä kuule mitään. Jos vain on sen verran voimia, että pystyy hetkeksi edes huokaisemaan: Herra auta minua, niin Jumala kuulee sen. Vaikka ei pystyisikään niin olen Jumalan lapsi. Turtumuksen syövereissä, epätoivon keskellä, olen Jumalan lapsi. Silloinkin jos mietin miten voisin päästä täältä pois, niin olen Jumalan lapsi. Jumala ei hylkää lapsiaan. Psalmeissa on paljon epätoivoin huokauksia, ahdistuksesta kumpuavaa turtumusta, mutta myös paljon lohduttavaa toivoa. Tätä toivoa voin levittää ympärilleni, ihmisiin, joilla ei ole toivoa.

Ilm. 1

Jumala on ilmoittanut ilmestyskirjassa mitä on pian tapahtuva. Onnellisia ne, jotka lukevat sitä ja ottavat sydämeensä sen, mitä on kirjoitettu. Aluksi toivotetaan armoa ja rauhaa Jeesukselta. Häneltä, joka on noussut kuolleista, on maailman kuninkaiden hallitsija. Hän rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistä. Tässä on hyvä lähtökohta lukea ilmestyskirjaa ja rukoilla, että ymmärtäisi sitä. Siinä paljon asioita, jotka eivät ole avautuneet minulle, mutta paljon lohduttavia asioita. Kaikki on Jumalan kädessä. Jeesus on kaiken alku ja kaiken loppu. Sillä välillä tapahtuu ja on tapahtunut paljon asioita. Mikä on se ajanjakso on ollut, jonka alku on ollut ja milloin ajankohta päättyy? Sitä en tiedä. Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsille olivat: teidän “Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.»” Apt. 1‬:‭7‬-‭8‬ ‭

Opetuslasten tuli keskittyä todistamiseen Pyhän Hengen voimalla. Aluksi heidän piti odottaa ja sitten lähteä liikkeelle. Johannekselle annettu ilmestys on ollut kuitenkin tärkeä, erityisesti itseä puhuttelee siinä Jumalan aikataulu kaikelle, vaikka itse en sitä tiedä. Jeesus ilmestyi Johannekselle erilaisena kuin maanpäällä ollessaan. Johannes näkee kirkastetun Jeesuksen. Nähdessään Jeesuksen Johannes vaipuu hönen jalkoihinsa kuin kuollut. Jeesus lausuu samat kuin viimeisellä aterialla, älä pelkää. Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen. Hän kulkee seurakuntansa keskellä ja puhuu seurakunnalleen rohkaiseva ja uskoa vahvistavia sanoja. Jeesus Kristus on luotettava todistaja. Hän on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme. Hänelle kunnia ja ylistys.  Johanneksen ilmestys‬ ‭1‬:‭5‬ ‭

Mika