Tekijä: Mika Mouhu

1. Moos. 16

Luuk. 11

Isä meidän rukous rukoillaan joka messussa. Jossakin puheessa Jukka Jämsen puhui Lutherin sanoneen, ettei Isä meidän rukousta pitäisi lukea vain nopeasti, vaan sen äärelle pitäisi pysähtyä. Itselle Isä meidän rukous toimii perusrunkona jokapäiväiseen rukous hetkeen, mutta itsekin unohdan usein pysähtyä sen äärelle pohtimaan, mitä oikein rukoilen. Luukaksen evankeliumissa on hieman lyhennetty versio rukouksesta. Rukous alkaa sanalla Isä. Minulla on Isä, jolle voin kohdistaa rukoukseni. Jeesus sanoo: “Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.»” Luuk. 11‬:‭13‬. Isämme on hyvä ja antaa meille parasta. Pyhä Henki on annettu voimaksi heikkouteemme, rukoilee Isän tahdon mukaisia rukouksia. Pyhitetty olkoon nimesi. Isä on Pyhä, erotettu kaikesta pahuudesta, ihmisen heikkoudesta, hän ei ole ihminen, vaan Jumala. Tulkoon sinun valtakuntasi. Isän valtakunnassa hyvyys hallitsee, hänen lapsensa ovat hyvän valtakunnassa, levitköön hänen hyvä valtakuntansa ihmisten keskuudessa. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Ruoka ei ole itsestään selvää, Suomessa ei nähdä nälkää. Nälkää nähdään Jumalan sanan puoleen, ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta tulee. Antakoon Isä meille tänäänkin sanan leipää ja ravitkoon hengellisen mielemme ja selkeyttäköön näkökykyämme. Antakoon meille työtä ja siunatkoon meitä työssämme, mitä teemmekin. Siunatkoon Herra meitä, että voisimme olla siunauksena toisille. Anna meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Joka päivä syntien anteeksi pyytäminen muistuttaa meitä, että olemme pelastettuja armosta. Synnit on annettu Jeesuksen ristin työn tähden, myös toisten meitä kohtaan tekemät synnit. Velka on maksettu minun ja lähimmäisen, tarvitsen molempien muistamiseen Pyhän Hengen apua. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Isä varjelkoon meiltä pahalta, siltä ettemme tekisi pahaa toiselle ja siltä ettei meille tehtäisiin pahaa. Isälle osoitettu jatkuva rukous tuo hyvää, hyvältä Jumalalta. Jeesus kehottaa rukoilemaan ja anomaan sinnikkäästi, jatkuvasti. Voimme pyytää asioita, mutta pyydetään myös Jumalan valtakunnan leviämistä. Eräs vastauskoontullut kertoi kuinka oli sai uskon. Hän ei tiennyt, että hänen pappansa oli rukoillut yli 25 vuotta hänen puolestaan joka päivä. Hänen vanhempansa eivät olleet uskossa, hän ei edes tiennyt pappansa olevan uskossa. Uskoon tullut ihminen oli alkanut lukemaan yksin raamattua ja eräänä päivänä hän sai uskom. Hän kertoi asiastaan äidilleen ja äiti pyysi menemään uskossa olleen papan luokse. Tämä yllätti uskoon tulleen ja silloin pappa kertoi rukoilleen hänen puolestaan joka päivä. Mikä osoitus sinnikkäästä rukouksesta. Olkaamme sinnikkäitä rukouksessa, rukoillaan ja anotaan kunnes hyvä Isämme vastaa meille.

Mika

1. Moos. 15

Luuk. 10

Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla. Hän iloitsi, ylisti Jumalaa siitä, että evankeliumi on kätketty viisailta ja järkeviltä. Missä yhteydessä Jeesus iloitsee, ylistää Jumalaa, täyttyy Pyhällä Hengellä? Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan Jumalan valtakunnan lähelle tulemista ja parantamaan sairaita. Opetuslapset palasivat iloiten, mutta iloitsivat myös väärästä asiasta. Jeesus puuttui asiaan ja kehotti iloistemaan keskeisestä asiasta, pelastuksesta. Jeesus iloitsee, että evankeliumin julistaminen on annettu lapsenmielisille. Lapsenmielisyyteen ei kuulu laskelmointi, vaan vilpitön ilo. Vilpittömyydessäkin voidaan kuitenkin harhaan, jos unohdetaan keskeinen asia,  evankeliumin ydin.

Lainopettaja, paljon lukenut ja järkevä, halusi koetella kysymyksellä Jeesusta. Hänen laskelmoiva kysymyksensä: mitä minun pitää tehdä, jotta pelastun. Hän tiesi jo lain kirjaimen mukaisen tien pelastukseen, mutta halusi koetella Jeesusta. Jeesus ei vastannutkaan hänelle, vaan esitti vasta kysymyksen. Mitä sinä itse luet laista? Fariseus vastaa: rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Fariseus korosti omaa hyvyyttään ja järkevyyttään Jeesukselle, lain hyvää tuntemista. Vielä hän jatkaa kysymystään osoittaakseen kuinka järkevä ja viisas lain tuntija hän on. “Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»”Luuk. 10‬:‭29‬ ‭ Kuka on lähimmäiseni? Millaisen vastauksen fariseus luuli saavansa. Mahdollisesti tällaisen: löhimmäinen on juutalainen veljesi, joka noudattaa lakia, samanlainen kuin sinä.

Jeesus antaa fariseukselle aikamoisen oppitunnin lähimmäisen rakastamisesta.

Tarinassa on pappi, leeviläinen ja samarialainen sekä ryöstetty ja haavoitettu juutalainen. Kuka näistä auttaa ryöstettyä, häväistyä juutalaista? Pappi ja leeviläinen, lainopettajan hengenheimolaisia kävelee ryöstetyn juutalaisen ohi. Samarialainen oli vihollinen juutalaisille, kuitenkin hän auttaa juutalaista. Kertomus on lainopettajalle tyrmäävä, varmasti loukkaa häntä. Kaikenlisäksi Jeesus taas kysyy lainopettajalta: kuka kertomuksessa on lähimmäinen. Lainopettaja ei voi sanoa samarialainen, vaan vain sen, että se joka osoitti laupeutta. Jeesus sanoo mene ja tee sinä samoin.

Olenko minä viisas ja järkevä vai lapsenmielinen, onko suhteeni lähimmäiseeni aitoa vai teennäistä, miten suhtaudun lähimmäiseeni, joka häpeän alla, rikottu henkisesti, fyysisesti, jolla ei ole sellaista ajattelukykyä kuin jollakin toisella. Halveksinko häntä, kun hän ei pysty huolehtimaan itsestään, menenkö ohi ja syytän häntä epäonnistumisesta. Jeesus osoittaa, että lähimmäinen, jota tulisi rakastaa on häpäisty, avun tarpeessa oleva, hän voi olla jopa pahin kiusaajani, siitä, huolimatta häntä tulee rakastaa. Jeesus iloitsee lapsenmielisistä, niistä, joille ei ole annettu lainopettajan kaltaista viisautta ja järkevyyttä. Lapsenmielinen ei pelkää menettävänsä mainettaan auttaessaan häpäistyä avuntarvitsijaa. Hän näkee kaikissa ihmisen, lähimmäisen. Jeesus kehottaa tänäänkin: mene ja tee samoin.

Mika

1. Moos. 14

Luuk. 9

Kun Jeesus pyytää meitä seuraamaan häntä niin meillä on usein erilaisia selityksiä miksi nyt ei ole sopiva aika. Mietin hetkiä, jolloin Jeesus on pyytänyt minua seuraamaan häntä, tekemään, sanomaan asioita toisille ihmisille, rakkauden tekoja tai olemaan vain läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Minulla on ollut tärkeämpää tekemistä. Olen kuullut kehotuksen sanoja, mutta itse olen mieluummin tehnyt muuta. En ole kuunnellut Jeesuksen ääntä, usein hiljaisia kehotuksen sanoja. Olen ehkä pelännyt omaa mainettani, pelännyt naurunalaiseksi joutumista. Toisinaan olen pelännyt ihmisen loukkaantuvan. Toisinaan olen ollut vain kiinnostuneempi omasta itsestä tai tarpeista kuin toisesta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa omalle itselle jatkuvaa kuolemista, elämän kadottamista, sellaisen jota minä pitäisin elämänä tai itselle tärkeänä. Jeesuksen seuraamisessa löytää kuitenkin elämän, todellisen rikkaan elämän, pelastuksen. Jeesuksen seuraaminen ei ole laskelmoitua hyvien tekojen ansaitsemista eikä lähimmäisten hyväksikäyttämistä oman asemansa varjolla. Jeesusta ei voi seurata saadakseen jonkun arvoaseman, hänen seuraamisessaan pitää kuolla itselle joka päivä, kantaa joka päivä ristinsä. Hänen seuraamisessaan ei voi katsoa taakseen ja pohtia mitä on menettänyt.

Paavali toteaa olleensa menestynyt, arvostettu yhteiskunnassaan, hän kuitenkin piti kaiken sen roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla. Jumalan valtakunnassa on arvostettua se, mitä minä pidän vähäpätöisenä, arvottomana. Jumalan valtakunnassa ovat ne, jotka eivät ole mitään tämän maailman edessä. Paavali pyytää muistelemaan, mitä olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” 1 kor.1‬:‭26‬-‭29‬ Jeesus vastaa ihmiselle, joka sanoo seuraavansa häntä minne ikinä hän menee:‭ »Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.» Itselle kuoleminen on omalle viisaudelle kuolemista, hänen seuraamisensa tarkoittaa joka päivä ristin ottamista. Jumalan viisaus on ristin sanoma. Ristillä kuoleminen oli halveksituin, häpeällisin rikollisen kuolema, siinä on kuitenkin voima pelastukseen. Jeesuksen monet seuraajat eivät olleet arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Heidän kauttaan sanoma levisi ja leviää tänäänkin erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisten keskuudessa ja maissa, joissa on köyhyyttä, siellä missä on kurjuutta Kristus pääsee loistamaan valoaan. Jeesus kutsuu tänäänkin seuraamaan häntä köyhänä, nöyränä, halveksittua ristiä kantaen minne ikinä hän meitä kutsuukin. Hänen viisauteen turvautuen.

Mika