Tekijä: Mika Mouhu

Ps. 3

Psalmi on kirjoitettu hetkellä, jolloin Daavid joutui pakenemaan henkensä edestä omaa poikaansa Absalomia. Hänen oma perheenjäsenensä halusi tappaa hänet. Kaiken pelon ja ahdistuksen keskellä hän pyytää Jumalaa avuksi ja osoittaa uskonsa Jumalan suojeluun. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Juud. 1

Usko on annettu meille, mutta Juuda kehottaa kirjeessään taistelemaan sen puolesta. Usko on lahja, jonka saamme omistaa. Uskoa kuitenkin koetellaan monella tavalla. Erilaiset tapahtumat elämässä voivat tuoda uskon kriisin. Toisten ihmisten, erityisesti uskomme jakavat ihmiset, voivat käyttäytymisellään aiheuttaa uskon kriisin. Juuda kohdistaa kirjeensä seurakunnalle, jonka joukkoon oli liittynyt Jumalan armon riettaudeksi kääntäviä ihmisiä sekä Jeesuksen kieltäjiä. Heistä jotkut ovat päässeet jopa opettajan asemaan. He huolehtivat vain itsestään, he puhuvat suuria, mutta tavoittelevat vain omaa etuaan. Ehtoollisella, joka tuohon aikaan oli myös yhteinen ruokailu, he ylensyövät ruokia, eivätkä piittaa toisista. He uneksivat etteivät olisi itse tuomion alaisia, herjaavat henkivaltoja ja halveksivat Jeesusta.

Kuvailtuaan mitä nuo seurakuntaan ujuttautuneet ihmiset tekevät Juuda kehottaa pitämään kiinni uskosta. Keskittykää edelleen oman uskonne vahvistamiseen turvauten Pyhän Hengen voimaan. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa Jeesuksen tulemista, ikuista elämää. Armahtakaa uskon kriisissä olevia, tarkkoittaako  tämä Jumalan armon ja sen pysyvyyden osoittamista. Ihmisiä tulisi kohdella eri tavoin, toisinaan säälin osoittaminen voi johtaa toisen pelastumiseen ja toisinaan voimakas, tulesta tempaamisen tapa voi pelastaa ihmisen. Tulesta tempaaminen voisi tarkoittaa tietynlaista ihmisen herättelyä ja ajattelutavan haastamista. Toisen välttely säälien on taas sitä ettei lähde mukaan toisen ajattelutapaan tai tapaan käyttäytyä. Miten lohdullista on sanat: Jumalalalla on voima varjella meidät lankeamasta. Kaiken synnin ja kauheuden keskellä hän asettaa meidät tahrattomina kirkkautensa eteen, vailla mitään tahraa. Meidän ei tarvitse itse puhdistaa itseämme synnistä teoillamme, vaan teon on tehnyt Jeesus Kristus kuolemallaan.  Hänen on kirkkaus, voima ja valta.

Mika

Ps. 2

Jumalaa,vastaan noustaan, mutta hänen valtaansa ei voi kukistaa. Herra nauraa ja pilkkaa vastustajiaan. Hän yrittää herätellä heitä, tulkaa järkiinne. Sinä olet poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Hyväksykää poika, Herran voideltu, tervehtikää häntä, häneen turvaavan osa on hyvä. Onko tässä ennustus Jeesuksen syntymästä maanpäälle? Sinä olet minun rakas poikani, kuulkaa häntä. Isä sanoo pojalleen, jotta ihmiset kääntyisivät hänen puoleensa ja saisivat hyvän osan. Miksi kapinoin itsekkyydessöni Jumalaa vastaan? Se on turhaa ja jään ilman hyvää osaa. Miksi en suutelisi poikaa, joka kantanut syntini, syyllisyyteni. Miksi en luopuisi kapinastani ja suostuin hänen hyvään osaansa, siksi koska olen ylpeä ja luulen tietäväni paremmin. Herra toivotan sinut tervetulleeksi, luovutan kapinani ja otan vastaan hyvän osasi.

3. Joh. 1

Kirjeen toinen lause : minä rakastan sinua vilpittömästi kertoo syvästä yhteydestä toiseen. Tällaista lausetta ei voi sanoa ilman, että olisi asiasta varma ja ilman että tuntisi vastapuolen erittäin hyvin. Kirjeen kirjoittaja ja Gaius tuntevat toisensa niin syvästi, että rakkauden vilpittömyydestä ei voi olla epäselvyyttä. Kirjeen saaja Gaius on voinut olla pitkään näkemättä Johannesta ja on varmasti tarvinnut tällaisen vahvistavan kirjeen itselleen. Ehkä hän elää vainojen keskellä, voi olla elämässä vaikea tilanne ja ehkä seurakunnassakin. Kirjeen sävy on hyvin rakkaudellinen ja rohkaiseva.

Mitä muuta voisi toivoa toiselle kuin kaikkea hyvää ja terveyttä. Johanneksen toteamus: sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää kuulostaa itselle vieraalta lauseelta. Lause kertoo kuitenkin heidän välisestä syvästä yhteydestä. Kokemus Jumalasta tuo yhteyden ja sisäisen hyvän. Johannes kehuu vielä kuinka Gaiuksen rakkaus on tullut koko seurakunnalle tiedoksi ja hänestä kuului hyvää. Johannes varoittaa Gaiusta Diotrefestä. Diotrefes toimi seurakunnan johtajana, mutta ei pitänyt arvossa apostoli Johannesta. Hän pyrki erottamaan seurakuntansa jäsenet muista ja jopa erotti heidät seurakuntayhteydestä. Hän vaikuttaa jonkunlaiselta lahkon johtajalta, joka halusi luoda oma, hänelle uskollisen joukon. Sensijaan Gaius herätti luottamusta sekä Demetrius, joka eli totuudessa. Seurakunta oli siis vaikeassa tilanteessa ja siinä Gaius varmasti tarvitsi rohkaisua. Kirjeessä on paljon rohkaisun sanoja, syvää toisen tuntemista. Lyhyessä kirjeessä voi sanoa paljon, samoin voi sanoa paljon vähillä, mutta harkituilla sanoilla, joissa on mukana rakkaus.

Mika

Ps. 1

Hyvä osa on tutkia sanaa ja löytää ilo Herran laista. Kovin lohduttavaa on ollut tutkia sanaa tälläkin kertaa, se on tuottanut iloa.

2. Joh. 1

Totuudessa oleminen ja rakastaminen on keskeinen teema tässä Johanneksen kirjeessä. Tässäkin kirjeessä Johannes varoittaa eksyttäjistä. Johanneksen kirje on ajoitettu myöhemmin kirjoitetuksi kuin Paavalin kirjeet. Seurakunta oli jo kohdannut monia harhaoppeja. Ympärillä olevat muut uskonnot pyrkivät sekoittumaan kristinuskoon. Yksi oli gnostilaisuus, jossa Jeesuksen uskottiin olevan pelkkä henki ilman ruumista. Gnostilaisuus oli lähtöisin juutalaisuudesta, mutta myöhemmin jakaantui koulukunniksi. Monet omaksuivat kristillisiä aineksia oppeihinsa. Kirkko taisteli gnostilaisia virtauksia vastaan ja tämä näkyy erityisesti Johanneksen kirjeissä. Totuutta pyritään sekoittamaan erilaisilla asioilla jatkuvasti. Totuus vie pohjan uskolta,  eikä ilman totuutta ole rakkautta. Rakkaudesta halutaan puhua, mutta ilman totuutta. Tämäkin vie harhaan, koska totuuden hävitessä rakkaus häviää. Johannes sanoo, jos näet veljesi tekevän syntiä niin rukoile. Paavali kehottaa ojentamaan toista ohjataksesi hänet takaisin totuuden tielle. Pelkästään totuudessa oleminen ilman rakkautta vie ihmisen kauas siitä, miten Jeesus kohteli aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista. Se, joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Hän kuitenkin kehotti naista olemaan tekemättä enää syntiä. “Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.”

Johannes kohdistaa kirjeensä valitulle äidille. Kuka on valittu äiti? Varmasti erilaisia selityksiä löytyy tähän. Mieleeni ei tule muuta uuden testamentin kirjettä, jossa puhuttaisiin äidistä, vieläpä valitusta äidistä. Olisko tässä ollut kyseessä seurakunnan johtaja, jota puhuteltiin? Äiti oli kuitenkin keskeinen henkilö seurakunnassa, jolle Johannes kohdistaa sanansa. Hänelle Johannes kohdistaa kehotuksen rakastakaamme toisiamme. Rakkaus peittää syntien paljouden, rakkaus antaa anteeksi virheet ja pitää ihmiset suhteessa toisiinsa. Jeesus sanoo: siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus. Turhaan Johannes ei muistuta rakastamaan. Rakastaminen tulee ilmi Jumalan käskyjen pitämisessä. Rakkaus ilmenee käytännön tekoina eikä vain tunteena tai sanoina.

Mika