Tekijä: Mika Mouhu

1. Moos. 14

Luuk. 9

Kun Jeesus pyytää meitä seuraamaan häntä niin meillä on usein erilaisia selityksiä miksi nyt ei ole sopiva aika. Mietin hetkiä, jolloin Jeesus on pyytänyt minua seuraamaan häntä, tekemään, sanomaan asioita toisille ihmisille, rakkauden tekoja tai olemaan vain läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Minulla on ollut tärkeämpää tekemistä. Olen kuullut kehotuksen sanoja, mutta itse olen mieluummin tehnyt muuta. En ole kuunnellut Jeesuksen ääntä, usein hiljaisia kehotuksen sanoja. Olen ehkä pelännyt omaa mainettani, pelännyt naurunalaiseksi joutumista. Toisinaan olen pelännyt ihmisen loukkaantuvan. Toisinaan olen ollut vain kiinnostuneempi omasta itsestä tai tarpeista kuin toisesta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa omalle itselle jatkuvaa kuolemista, elämän kadottamista, sellaisen jota minä pitäisin elämänä tai itselle tärkeänä. Jeesuksen seuraamisessa löytää kuitenkin elämän, todellisen rikkaan elämän, pelastuksen. Jeesuksen seuraaminen ei ole laskelmoitua hyvien tekojen ansaitsemista eikä lähimmäisten hyväksikäyttämistä oman asemansa varjolla. Jeesusta ei voi seurata saadakseen jonkun arvoaseman, hänen seuraamisessaan pitää kuolla itselle joka päivä, kantaa joka päivä ristinsä. Hänen seuraamisessaan ei voi katsoa taakseen ja pohtia mitä on menettänyt.

Paavali toteaa olleensa menestynyt, arvostettu yhteiskunnassaan, hän kuitenkin piti kaiken sen roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla. Jumalan valtakunnassa on arvostettua se, mitä minä pidän vähäpätöisenä, arvottomana. Jumalan valtakunnassa ovat ne, jotka eivät ole mitään tämän maailman edessä. Paavali pyytää muistelemaan, mitä olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” 1 kor.1‬:‭26‬-‭29‬ Jeesus vastaa ihmiselle, joka sanoo seuraavansa häntä minne ikinä hän menee:‭ »Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.» Itselle kuoleminen on omalle viisaudelle kuolemista, hänen seuraamisensa tarkoittaa joka päivä ristin ottamista. Jumalan viisaus on ristin sanoma. Ristillä kuoleminen oli halveksituin, häpeällisin rikollisen kuolema, siinä on kuitenkin voima pelastukseen. Jeesuksen monet seuraajat eivät olleet arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Heidän kauttaan sanoma levisi ja leviää tänäänkin erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisten keskuudessa ja maissa, joissa on köyhyyttä, siellä missä on kurjuutta Kristus pääsee loistamaan valoaan. Jeesus kutsuu tänäänkin seuraamaan häntä köyhänä, nöyränä, halveksittua ristiä kantaen minne ikinä hän meitä kutsuukin. Hänen viisauteen turvautuen.

Mika

1. Moos. 13

Luuk. 8

“Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. »Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.»” Luuk.v8‬:‭15‬-‭18‬

Sadon tuottaja on ihminen, joka pysyy kuulemassaan sanassa puhtaana ja ehyellä sydämellä sekä kestävänä. Kestävyys tarkoittaa jatkuvaa pysymistä sanassa. Kreikaksi ehyt sydän tarkoittaa hyvää sydäntä. Puhdas taas ei voi olla muu kuin Kristuksen veren puhdistama, anteeksiannon vastaanottaja. Kestävä pysyy puhtaudessa ja hyvässä sydämessä. Hyvyys näkyy valintoina, tavoilla, joilla kohtelen toisia ihmisiä. Valo, hyvä sydän paljastuu puheina, tekoina väistämättä. Ihminen voi esittää, mutta lähellä olevat näkevät kuitenkin ihmisen todellisen minän.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta hyvyys näkyy kuitenkin. Hyvyys näkyy rikkinäisenkin elämän läpi tai elämässä, kun valo tulee Kristukselta. Kaikkihan me ollaan jotenkin rikottuja, syntiinlangeita. Rosoisesta lampunjalasta huolimatta valo näkyy. Olisiko kuitenkin avain siinä, että valo paljastaa, mitä olemme, aitona itsenä oleminen vastii rehellisyyttä. Valoa loistava ihminen on rehellinen virheidensä kanssa. Rehellisyys, aitous vetää ihmisiä puoleensa. Tuollainen minäkin haluan olla, vaikka pelottaakin oman syntisyytensä kohtaaminen. Hyviä tekoja, hyvää satoa tuotetaan kestävästi, kun sydän on hyvä. Kestävästi pysyen Kristuksen ristin äärellä, lunastukseen turvautuen, Kristuksen vanhurskauteen turvautuen. Loistakoon tänäänkin Kristuksen valo hyvinä tekoina elämässäni, että ihmiset näkisivät hyvän Jumalan ja kääntyisivät hänen puoleen ylistäen häntä.

Mika

1. Moos. 12

Luuk. 7

“Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.»” Luuk.‬ ‭7‬:‭39‬

Millainen nainen kosketti Jeesusta? Syntinen, syntisyyttään katuva ihminen, joka osoitti nöyrää kunnioitusta ja välittävää rakkautta Jeesusta kohtaan. Syntinen nainen tiesi olevansa syntinen, sen tähden hän oli valossa ja rakasti Jeesusta. Hän osoitti rakkautensa katumuksen, itsestään kaiken antamisen kautta.

Jos minä rakastan paljon, rakastan, koska tiedän saaneeni  anteeksi paljon. Mitä paljon rakastaminen tarkoittaa? Nainen itki Jeesuksen likaisille jaloille, kuivasi kyyneleiden kostuttamat jalat hiuksillaan. Kyyneleitä on pitänyt tulla paljon ja naisen on pitänyt olla pitkään Jeesuksen jalkojen juuressa. Nainen osoitti nöyrää kunnioitusta Jeesusta kohtaan suutelemalla jalkoja, hän osoitti suurinta nöyryyttä, mitä tuossa kulttuurissa pystyi osoittamaan. Hän käytti arvokkaan tuoksuöjyn, Jeesuksen jalkojen voiteluun. Tuoksuöljy oli kallista ja oli ehkä naisen ainoa omaisuus. Hän antoi kaikkensa Jeesukselle, omaisuutensa, kunnioituksen, nöyrän rakkauden, osoitti syvää katumusta synneistään. Kokemus omasta syntisyydestä tarvitsee kokemuksen täydellisesti anteeksiantamuksesta. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: “Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.” Luuk. 6‬:‭21‬ ‭

Nainen itki Jeesuksen jalkojen juuressa, mutta sai nauraa saadessaan syntinsä anteeksi. Hän katui syntisyyttään ja sai anteeksi, hänen ei sanottu sanoneen mitään tuossa yhteydessä. Hän osoitti elämällään katumusta. Olenko minä itkenyt syntisyyttäni, olenko minä ollut Jeesuksen jalkojen juurella itkemässä? Kaikkea olen kyllä murehtinut ja katunut, mutta mitä olen katunut. Olenko kunnioittanut Jeesusta vapahtajana, armahtajana ja ottanut vastaan anteeksiannon ilman mitään omia tekojani? Vai olenko katunut vain sitä pahaa tunnetta, huonoa omaatuntoa , jonka synti on tuottanut minulle enkä itse syntiä?

Naisen kohdalla kyyneleet kertoivat syvästä katumuksesta, kyyneleet voivat kertoa myös surusta, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden murehtimisesta. Naisen itku on aitoa, nöyrää, itsensä antamista Kristukselle. Naisen itku on samalla rakkauden osoittamista vapahtajaa kohtaan. Itku loppuu Jeesuksen sanoihin: sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Naisen itku loppui syntien anteeksijulistamiseen, hän sai mennä rauhassa. Tänäänkin saan uskoa Jeesuksen Kristuksen tähden kaikki syntini anteeksi. Minäkin saan elää rauhassa, syntini on anteeksiannettu.

Mika