Tekijä: Mika Mouhu

1. Moos. 17

Luuk. 12

Jeesus sanoo: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Kunpa pystyisi luottamaan Isän huolenpitoon, elämässä säästyisi monelta stressiltä ja turhalta murehtimiselta. Olen kipuillut työelämän haastavien tilanteiden kanssa. Pidän paljon työstäni, mutta kaipasin vaihtelua ja tietyt toistuvat asiat tuntuivat nostavan uudelleen aina esiin turhautumisen, kaipasin vaativampia haasteita, olin valmis jopa tinkimään taloudesta ja vapaa-ajasta. Hain ratkaisua eri tavoin, pyrin työnkiertoon, pyrin vielä toiseen organisaatioon töihin, yritin vain puskea omaa tahtoani läpi ja stressasin asiasta todella pitkään. Murehdin, puskin ja puskin muutosta läpi eri tavoin. Kaikki työnkierto tai työpaikan vaihtamisen olisi pitänyt onnistua hyvinkin helposti. Rukoilin kuitenkin asiaa, että Jumalan tahto toteutuisi. Kaikki uudet mahdollisuudet kuitenkin sulkeutuivat. Itse prosessin aikana minulle tuli toiselta ihmiseltä sanat. Hänestä tuntuu, että sinun pitää pysyä tehtävässä, jossa olet nyt, tulet löytämään sieltä uusia haasteita. Kun olin käynyt kaikki mahdolliset haut enkä ollut vielä saanut vastausta valintoihin, tiesin että minun pitää jatkaa työssä jota teen nyt. En kuitenkaan halunnut kuunnella, vaan jatkoin stressaamista, kunnes sain kieltävän vastauksen. Olinkin helpottunut, vaikka toisaalta pettynyt, ei tämä ollut sitä, mitä minä halusin. Kaikki murehtimiseni oli ollut aivan turhaa, en kuitenkaan osannut, halunnut, pystynyt jättämään asiaa Isän haltuun. Oman elämäni prosessi kertoi itselle kuinka vähän luotan Jumalaan ja toisaalta kuinka vaikeaa on tyytyä Jumalan tahtoon. Miksi murehdin turhaan? Eihän minulla ollut siihen edes oikeastaan suurta aihetta. Monilla ihmisillä on paljon suurempia ja todellisia murheita elämässään, itsellänikin on ollut. Mutta melkein aina törmään samaan asioiden murehtimiseen, kunpa luottaisin enemmän Jumalan huolenpitoon. Alan pikku hiljaa ymmärtämään oman prosessin tarkoitusta, syitä miksi murehdin, miksi ylipäätään pyrin muuhun työtehtävään. Olen ollut tämän jälkeen Jumalan edessä hyvässä puhuttelussa, uudenlaisen luottamuksen rakentamisprosessissa suhteessa häneen. Tuntuu, että kaiken tarkoitus on ollut opettaa minua syvemmin hänen lapsenaan olemisesta. Ajatukseni ovat pikku hiljaa muuttuneet ja uusia asioita on alkanut pyörimään mielessä, rauha on tullut myös työn tekemiseen. Prosessin aikana myös omiin työtehtäviin on jo nyt tullut mielekkäitä muutoksia. Tuntuu, että Jumala on nostanut päätäni ja sanoo: katso ympärillesi, katso myös uusin silmin asioita ja ihmisiä, jotka turhauttavat. Tässä sinun pitää olla, tähän saat myös voimavarat, viisauden, luottamuksesi Isään tulee vain kasvamaan. Hän pitää sinusta huolen.

Mika

1. Moos. 16

Luuk. 11

Isä meidän rukous rukoillaan joka messussa. Jossakin puheessa Jukka Jämsen puhui Lutherin sanoneen, ettei Isä meidän rukousta pitäisi lukea vain nopeasti, vaan sen äärelle pitäisi pysähtyä. Itselle Isä meidän rukous toimii perusrunkona jokapäiväiseen rukous hetkeen, mutta itsekin unohdan usein pysähtyä sen äärelle pohtimaan, mitä oikein rukoilen. Luukaksen evankeliumissa on hieman lyhennetty versio rukouksesta. Rukous alkaa sanalla Isä. Minulla on Isä, jolle voin kohdistaa rukoukseni. Jeesus sanoo: “Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.»” Luuk. 11‬:‭13‬. Isämme on hyvä ja antaa meille parasta. Pyhä Henki on annettu voimaksi heikkouteemme, rukoilee Isän tahdon mukaisia rukouksia. Pyhitetty olkoon nimesi. Isä on Pyhä, erotettu kaikesta pahuudesta, ihmisen heikkoudesta, hän ei ole ihminen, vaan Jumala. Tulkoon sinun valtakuntasi. Isän valtakunnassa hyvyys hallitsee, hänen lapsensa ovat hyvän valtakunnassa, levitköön hänen hyvä valtakuntansa ihmisten keskuudessa. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Ruoka ei ole itsestään selvää, Suomessa ei nähdä nälkää. Nälkää nähdään Jumalan sanan puoleen, ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta tulee. Antakoon Isä meille tänäänkin sanan leipää ja ravitkoon hengellisen mielemme ja selkeyttäköön näkökykyämme. Antakoon meille työtä ja siunatkoon meitä työssämme, mitä teemmekin. Siunatkoon Herra meitä, että voisimme olla siunauksena toisille. Anna meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Joka päivä syntien anteeksi pyytäminen muistuttaa meitä, että olemme pelastettuja armosta. Synnit on annettu Jeesuksen ristin työn tähden, myös toisten meitä kohtaan tekemät synnit. Velka on maksettu minun ja lähimmäisen, tarvitsen molempien muistamiseen Pyhän Hengen apua. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Isä varjelkoon meiltä pahalta, siltä ettemme tekisi pahaa toiselle ja siltä ettei meille tehtäisiin pahaa. Isälle osoitettu jatkuva rukous tuo hyvää, hyvältä Jumalalta. Jeesus kehottaa rukoilemaan ja anomaan sinnikkäästi, jatkuvasti. Voimme pyytää asioita, mutta pyydetään myös Jumalan valtakunnan leviämistä. Eräs vastauskoontullut kertoi kuinka oli sai uskon. Hän ei tiennyt, että hänen pappansa oli rukoillut yli 25 vuotta hänen puolestaan joka päivä. Hänen vanhempansa eivät olleet uskossa, hän ei edes tiennyt pappansa olevan uskossa. Uskoon tullut ihminen oli alkanut lukemaan yksin raamattua ja eräänä päivänä hän sai uskom. Hän kertoi asiastaan äidilleen ja äiti pyysi menemään uskossa olleen papan luokse. Tämä yllätti uskoon tulleen ja silloin pappa kertoi rukoilleen hänen puolestaan joka päivä. Mikä osoitus sinnikkäästä rukouksesta. Olkaamme sinnikkäitä rukouksessa, rukoillaan ja anotaan kunnes hyvä Isämme vastaa meille.

Mika

1. Moos. 15

Luuk. 10

Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla. Hän iloitsi, ylisti Jumalaa siitä, että evankeliumi on kätketty viisailta ja järkeviltä. Missä yhteydessä Jeesus iloitsee, ylistää Jumalaa, täyttyy Pyhällä Hengellä? Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan Jumalan valtakunnan lähelle tulemista ja parantamaan sairaita. Opetuslapset palasivat iloiten, mutta iloitsivat myös väärästä asiasta. Jeesus puuttui asiaan ja kehotti iloistemaan keskeisestä asiasta, pelastuksesta. Jeesus iloitsee, että evankeliumin julistaminen on annettu lapsenmielisille. Lapsenmielisyyteen ei kuulu laskelmointi, vaan vilpitön ilo. Vilpittömyydessäkin voidaan kuitenkin harhaan, jos unohdetaan keskeinen asia,  evankeliumin ydin.

Lainopettaja, paljon lukenut ja järkevä, halusi koetella kysymyksellä Jeesusta. Hänen laskelmoiva kysymyksensä: mitä minun pitää tehdä, jotta pelastun. Hän tiesi jo lain kirjaimen mukaisen tien pelastukseen, mutta halusi koetella Jeesusta. Jeesus ei vastannutkaan hänelle, vaan esitti vasta kysymyksen. Mitä sinä itse luet laista? Fariseus vastaa: rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Fariseus korosti omaa hyvyyttään ja järkevyyttään Jeesukselle, lain hyvää tuntemista. Vielä hän jatkaa kysymystään osoittaakseen kuinka järkevä ja viisas lain tuntija hän on. “Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»”Luuk. 10‬:‭29‬ ‭ Kuka on lähimmäiseni? Millaisen vastauksen fariseus luuli saavansa. Mahdollisesti tällaisen: löhimmäinen on juutalainen veljesi, joka noudattaa lakia, samanlainen kuin sinä.

Jeesus antaa fariseukselle aikamoisen oppitunnin lähimmäisen rakastamisesta.

Tarinassa on pappi, leeviläinen ja samarialainen sekä ryöstetty ja haavoitettu juutalainen. Kuka näistä auttaa ryöstettyä, häväistyä juutalaista? Pappi ja leeviläinen, lainopettajan hengenheimolaisia kävelee ryöstetyn juutalaisen ohi. Samarialainen oli vihollinen juutalaisille, kuitenkin hän auttaa juutalaista. Kertomus on lainopettajalle tyrmäävä, varmasti loukkaa häntä. Kaikenlisäksi Jeesus taas kysyy lainopettajalta: kuka kertomuksessa on lähimmäinen. Lainopettaja ei voi sanoa samarialainen, vaan vain sen, että se joka osoitti laupeutta. Jeesus sanoo mene ja tee sinä samoin.

Olenko minä viisas ja järkevä vai lapsenmielinen, onko suhteeni lähimmäiseeni aitoa vai teennäistä, miten suhtaudun lähimmäiseeni, joka häpeän alla, rikottu henkisesti, fyysisesti, jolla ei ole sellaista ajattelukykyä kuin jollakin toisella. Halveksinko häntä, kun hän ei pysty huolehtimaan itsestään, menenkö ohi ja syytän häntä epäonnistumisesta. Jeesus osoittaa, että lähimmäinen, jota tulisi rakastaa on häpäisty, avun tarpeessa oleva, hän voi olla jopa pahin kiusaajani, siitä, huolimatta häntä tulee rakastaa. Jeesus iloitsee lapsenmielisistä, niistä, joille ei ole annettu lainopettajan kaltaista viisautta ja järkevyyttä. Lapsenmielinen ei pelkää menettävänsä mainettaan auttaessaan häpäistyä avuntarvitsijaa. Hän näkee kaikissa ihmisen, lähimmäisen. Jeesus kehottaa tänäänkin: mene ja tee samoin.

Mika