Tekijä: Mika Mouhu

Hoos. 1

Mark. 2

“Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.»” Mark.‬ ‭2‬:‭5‬ ‭Jeesuksella on valta antaa synnit anteeksi. Fariseukset paheksuivat häntä, koska eivät uskoneet. Jeesus näki katon läpi tulleiden miehien uskon. Usko oli neljän miehen uskoa Jeesuksen parantavaan voimaan tai Jeesukseen, joka parantaa. He näkivät vaivaa kohdatakseen Jeesuksen, he näkivät vaivaa tuodakseen halvaantuneen Jeesuksen luokse. Jeesus näki heidän uskonsa ja sanoi halvaantuneelle: “Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.»” Mark. ‭2‬:‭5‬. Halvaantunut ei parantukaa heti fyysisesti, vaan sai anteeksi syntinsä. Halvaantunut oli varmasti halukas parantumaan, mutta hänen uskostaan ei puhuttu mitään. Myöhemmin Jeesus myös paransi halvaantuneen.

Itselle tämä kohta herättää ajatuksia. Onko usko myös vaivan näkemistä? Näenkö vaivaa kohdatakseni halvaantuneen ja näenkö vaivaa tuodakseni hänet Jeesuksen luokse? Onko se uskoa, että kuvaannollisesti avaan reiän kattoon, jotta halvaantunut näkisi Jeesuksen ja saisi syntinsä anteeksi. Teenkö kaikkeni purkaakseni esteitä ihmisten mielissä, jotta he näkisivät Jeesuksen? Pitäisikö minun nähdä vaivaa enemmän? Mitä esteitä ihmisillä on? Mitä esteitä voisin omalta osalta purkaa, että halvaantunut näkisi Jeesuksen? Tässä hän on Jeesus, mitä Jeesus sanoo: Poikani sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Herra anna rohkeutta ja viisautta purkaa esteitä, että ihmiset näkisivät sinut. Anna uskoa tehdä oma osani, jotta ihmiset näkisivät sinut.

Mika

Ps. 140

Psalmin rukous on hyvin ajankohtainen “Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!” Psalmit‬ ‭140‬:‭2‬ ‭Raamattu ei kehota etsimään vihamiehiä voidakseni rakastaa heitä, vaan päinvastoin meitä kehotetaan rukoilemaan varjelusta itselle, perheelle, kotimaallemme, jotta voisimme viettää rauhallista aikaa. Paavali kehottaa rukoilemaan yhteiskunnan puolesta, jotta voisimme viettää rauhaisaa elämää. Tänäänkin rukoilen varjele meitä pahoilta ihmisiltä. Anna meidän elää rauhaisaa elämää.

Ilm. 9

Jumala on tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen säätänyt oman aikataulunsa. Nostakaa päänne, vapautuksen aika on lähellä. Jeesus sanoo: nyt teidät täyttää murhe, mutta saatte vielä iloita ja silloin ilonne on oleva täydellinen. Voimme luottaa kaiken tapahtuvan ajallaan. Omilla pyrkimyksillämme emme voi vaikuttaa kuin rajallisesti asioihin, jätetään Jumalalle ne, jotka kuuluvat hänelle. Jätetään Jumalan käsiin asiat, joihin emme voi vaikuttaa. Nyt elämme, teemme työtä, palvelemme seurakunnassa, julistamme sanaa elämällämme sanoitta tai sanoin. Nyt me teemme sen mitä pystymme omien voimavarojemme puitteissa. “Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Saarnaajan kirja‬ ‭3‬:‭1‬ Aika on syntyä ja aika kuolla, aika heitellä kiviä ja aika kerätä ne, kuitenkin aika on Jumalan kädessä tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen. Jätetään aika hänen käsiinsä, tehkäämme työtämme aikamme puitteissa.

Mika

Ps. 139

On vaikeaa olla itsestä kiitollinen. Psalmisti toteaa itsestään: minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. En ole ihme omien tekojeni takia, vaan Jumalan teon, luomistyön takia. Tiedänkö, että Jumalan teot ovat ihmeellisiä, psalmisti tiesi sen. Minä olen Luojani luoma, ihmeellinen taideteos. Ihmeellisiä ovat myös ympärilläni olevat ihmiset, hekin ovat samanlaisia ihmeellisiä taideteoksia. Kumpa näkisin itseni ja toiset ihmeellisinä, Jumalan luomina taideteoksina. Ehkä ratkaisu ihmeellisyyden löytämiseen itsessä ja muissa on olla Jumalan tutkittavana. Koettele minua Jumala, uskallanko pyytää sitä, pelkään, että minusta paljastuukin sellainen, joka ei kestä koettelemusta. Mutta Jumalahan tuntee minut, katsoo ajatuksiini, en siis voi paeta häntä. Miksi pakenen Jumalaa erityisesti silloin, kun tarvitsen hänen anteeksiantoaan. Häpeä estää minua, mutta se on väärä ja vieras tie. Jumalan tie on oikea ja tunnettu tie. Se on tie, jossa kiitetään hänen ihmeellisistä teoistaan, minusta ja toisesta. Siinä ei hävetä itseä eikä toisia. Se on ikiaikojen tie, jossa ei ole häpeää, vaan kiitollisuutta hänen ihmeellisistä teoistaan. Minä olen ihme.

Ilm. 8

Seitsemäs vitsaus tuhoaa kolmanneksen kaikesta maasta, puista, meri muuttuu vereksi, meren elävistä, laivoista, virroista ja vesien lähteistä. Jotain tällaista tapahtuukin jo nyt, saasteet ovat tuhonneet kaikkia mainittuja asioita. Onko tämä kuvaus meidän ihmisten aikaansaannosta vai tapahtuuko tämä yhtäkkiä? Luojan luoma luonto ei ole enää samanlainen kuin ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan. Meidän tulisi varjella ja suojella, sen sijaan olemme tuhonneet ja riistäneet, käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät uusiutua. Luvun alussa puhutaan pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan eteen suitsutuksen tavoin. Rukouksia kuvataan suitsutus uhrina jotka kerättiin Jumalan eteen astiaan. Rukoukset liittyivät yhteen enkelin kädessä olevaan suitsukkeeseen ja alttarilla olevaan tuleen. Enkeli otti tulen alttarilta suitsutusastiaan, jonka tulen hän sinkosi maanpäälle. Pyhien rukoukset olivat yhteydessä Jumalan tuomioon. Rukoukset ovat kärsivien rukousta. Tälläkin hetkellä monia vainotaan uskonsa takia. Kärsimystä on nähdä myös synnin tuhovoimaa ympärillä. Kärsimystä on sairastaa, nähdä läheisten sairastavan, meitä kehotetaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Rukoukset kerätään Jumalan eteen ja kerran lopullisesti tuomio julistetaan. Tuomio lähtee Jumalan luota ja sen päämäärä on synnin tuhovoiman loppuminen meidän elämästämme. Lopulta kaikki kärsimys pyyhitään pois. Jatketaan rukousta, rukoillaan toistemme puolesta. Saamme jo nyt nähdä, mutta emme täydellisesti. Kerran täydellisyys toteutuu, kärsimys lakkaa, kyyneleet pyyhitään pois.

Mika