Tekijä: Mika Mouhu

Ps. 135

Ylistäkää Herran nimeä, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, se on ihana ja suloinen. Herra on hyvä Jumala, hänen nimensä on ihana ja suloinen. Sopiiko tällaiset sanat suuhuni? Ihana ja suloisuus tuovat itselle mieleen rakkauden, läheisyyden, vahvan tunteen. Psalmisti on tuntenut Herraa kohtaan tällaista rakkautta, hänellä on ollut läheinen yhteys Jumalaan. Voinko tänään sanoa Jeesuksenlle, Herralleni: sinä olet ihana ja suloinen? Rakkaalle ole helppo sanoa, sinä olet ihana ja suloinen. Tulkoon Herrani Jeesus minulle löheisemmäksi ja rakkaammaksi , tuokoon hän minulle halun ylistää hänen nimeään ja soittaa hänen nimensä kunniaksi. Herran nimi tuo ylistyksen, hänen kunniakseen voi soittaa ja ylistää. Hän on hyvä, hän arvollinen saamaan kaiken ylistyksen ja kunnian.

Ilm. 4

Hengen vallassa Johannes näki taivaallisen jumalanpalveluksen. Jumalanpalveluksen keskiössä, palvonnan kohteena oli valtaistuimella istuva. Johannes kuvaa hänen loistavan kuin jaspis ja karneoli. Katsoin googlesta, minkälainen on jaspis kivi. Väri vaihtelee punainen, vihreä ja keltainen. Karneolin väri on kvartsin värinen. Googesta molempiin kiviin tuli hakuina magiikkaan liittyviä sivustoja. Jumalan jäljittelijöitä löytyy.

Valtaistuimen ympärillä oli jatkuvaa toimintaa, ylistystä. Valtaistuimen ympärillä oli 24 vanhimman valtaistuin, jotka yötä päivää nousivat kumartamaan valtaistuimella olevaa Pyhää kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on ollut, on ja on tuleva. Ylistyslaulu oli kaiken luojalle osoitettu. “– Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.” Johanneksen ilmestys‬ ‭4‬:‭11‬ ‭Kristityt, jotka ensimmäisinä lukivat kirjeet, elivät vainon keskellä. On ollut vamasti lohduttavaa lukea, että kaikki on olemassa Jumalan tahdosta. Mitään ei tapahdu etteikö hän sitä tietäisi, hän on luonut kaiken.

Kuvaus valtaistuimella olevasta Jumalasta on jotenkin vaikeaa hahmottaa, vaikka samalla kuvataan selkeästi kirkkautta. Kirkkaudessa on värejä, kauniita värejä. Johannes näki Hengessä Jumalan kirkkauden, mutta ei Jumalan kasvoja. Jumalaa ei voi nähdä, hänen kirkkautensa voi nähdä Hengessä. Johanneksen kuvaus Jumalasta kertoo, että Jumala on persoona, joka loistaa eri värejä. Ehkä värit kuvaavat jotakin, mutta pitäisi tutkia asiaa. Johannes kertoo evankeliumissaan: me katselimme hänen kirkkauttaa, sen kaltaista kirkkautta kuin ainokaisella pojalla on isältä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Evankeliumi Johanneksen mukaan‬ ‭1‬:‭14‬

Näkikö Johannes ilmestyksen evankeliumin kirjoittamisen jälkeen vai ennen sitä? En tiedä. Ehkä valtaistuimella istuvan värit kuvaavat rakkautta, armoa, totuutta, kaikkea sitä, mitä Jumala on. Joka tapauksessa häntä palvotaan koko ajan, nytkin. Kun rukoilen, ylistän häntä Hengessä, olen mukana taivaallisessa jumalanpalveluksessa. Uskossa voin nähdä hänen kirkkautensa. Kun luen näitä tekstejä, voin ajatella katsovani Johanneksen tavalla Jumalan kirkkautta ja ylistää hän luojaani, koska vain hän arvollinen saamaan ylistyksen.Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat: – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.” Johanneksen ilmestys‬ ‭4‬:‭8‬

Jospa tänään pysähtyisin miettimään Jumalan kirkkautta. Mikä on sinulle helppo tapa miettiä? Ole siinä. Jumalan kirkkaus on täynnä värejä, hänen ympärillään on sateenkaaren kaikki värit. Hän loistaa kauneutta, jota on vaikea kuvailla. Hän heijastaa meille armoaan, joka on läpitunkevaa puhtautta, hyvyyttä. Olemme Kristuksessa mukana taivaallisessa jumalanpalveluksessa, ylistämässä kaikkivaltiasta Jumalaa. Me saamme katsella häntä Hengessä. Tuokoon kuva sinulle rohkeutta elämään ehkä harmaana ja synkkänä päivä.

Mika

Ps. 134

Jumala käski israelilaisia rakentamaan temppelin, jossa tuli uhrata syntiuhreja israelilaisten syntien puolesta. Uhritoimituksen sai suorittaa vain siihen vihitty pappi. Uhritoimituksia suoritettiin jatkuvasti, öin ja päivin.. Heidän jumalanpalveluksensa ei katkennut, ihmiset vain vaihtuivat. Temppeli jumalanpalvelus oli esikuva jumalanpalvelemisesta. Se kertoi israelilaisille, että Jumala on läsnä heidän keskellään. Pyhä Jumala, jota sai lähestyä vain siihen vihitty pappi, asui israelaisten keskuudessa. Enää ei tarvita uhreja, uhri on jo annettu meidän syntiemme puolesta. Jumalanpalvelus jatkuu rukouksin, anomisin, kiitoksin, välillä tuskaisin huudoin, välillä ilo huudoin, välillä hiljaisina huokauksina. Se jatkuu toisella puolella maailmaa, kun nukumme. Jumala kutsuu meitä jatkuvaan palveluun. Aina, kun avaamme silmämme, voimme rukoilla, palvella Jumalaa rukouksin. Toisinaan saatamme herätä myös yöllä. Yöllä herääminen ei ole mitenkään mukavaa, tarvitsemme palautumista, muuten emme jaksa. Toisinaan elämään voi yöllisiä herätyksiä, tuskaa, kipua, huolta ja paljon mielessä pyöriviä asioita. Toisen työ voi olla yötyötä. Missä olemmekin, mitä teemmekin voimme palvella Jumalaa, käsillä, kiitoksin sanoin kiitoksin. Herätessäni mielessäni on harvoin kiitos, mutta voisiko se olla ainakin joskus. Millainen alku se olisikaan päivälle, kun ensimmäisinä sanoina lausuisin kiitoksen. Siunatkoon tänäänkin sinua Jumala, joka on luonut taivaan. Erityisesti sinua, joka heräät öisin tai teet yötyötä. Rukouksesi on siunattuja ja ne ovat nousseet Jumalan puoleen. Hän kuulee sinua öin ja päivin.

Ilm. 3

Jeesus joutuu nuhtelemaan jokaista seurakuntaa erilaisista synneistä. Jeeus kehottaa heitä kääntymään hänen puoleensa, jotta he löytäisivät armon. Jokaisen kirjeen lopussa on Jumalan lupaus omilleen. Monella seurakunnalla oli huolestuttava tilanne. Sardeksen seurakunnan synti oli, että he olivat kuolleita, vaikka toimivat Jumalan seurakuntana. He eivät täyttäneet Jumalan vaatimusta. Heitä muistutettiin palaamaan alkuun. Tarkoittaisiko tässä alku hetkeä, jolloin he ottivat sanan vastaan ja uudestisyntyivät Jumalan lapseksi. Olivatko he unohtaneet kaiken palvelemisen keskellä Jumalan lapsena olemisen niin kuin tuhlaajapojan veli? Olivatko he unohtaneet lapsena olemisen ilon? Johanneksen ilmestys‬ ‭3‬:‭3‬ ‭

Filadelfian seurakuntaa Jeesus ei nuhdellut. Jeesus sanoo heille: sinun voimasi ovat vähäiset. Ilm. 3:8. Oliko heidän salaisuutensa siinä, että he olivat ymmärtäneet oman heikkoutensa ja turvautuneet Jumalan armoon, hänen sanansa lupauksiin ja pitäneet kiinni uskosta? Paavali kerskasi heikkoudesta, jotta Jumalan voima asettuisi häneen asumaan. “»Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni.” Johanneksen ilmestys‬ ‭3‬:‭8‬. Tulee ajatus, että olivatko he pitäneet kiinni Jumalan armosta, eivätkä luottaneet ollenkaan omiin tekoihin. Jeesus tiesi heidän tekonsa. Oliko teot armossa riippumista, mutta rakkaudesta lähtöisin olevia tekoja. Heikkoudessa Jumalan voimaan nojautuvia, Kristuksen rakkauden tekoja.

Ladokean seurakunta oli haalea, se ei ollut kuollut niin kuin Sardes. He kuvittelivat olevansa rikkaita, he kuvittelivat etteivät tarvitse mitään. Kuvaako Ladikean seurakunta sellaista ihmisitä tai seurakuntaa, joka ajattelee tietävänsä kaiken uskosta, kristillisestä elämästä, armolahjoista, mutta jolta on hävinnyt usko Jeesuksen armoon, sovitustyöhön. Tieto on paisuttanut ylpeäksi, rakkaus on samalla hävinnyt ja tilalle on tullut kovuus. Onko ladokien seurakunta sellainen, jossa ei ole enää tilaa jumalan teoille, armolle, anteeksiannolle, rakkaudelle? Sen sijaan siellä tehdään paljon, toimintaa on, mutta Jumala ei ole siinä mukana. Jeesuksen vanhurskauden sijaan oli tullut omavanhurskaus. Onko se seurakunta tai ihminen, joka täyttää päivänsä tekemisellä, mutta ei Jumalan läsnäololla, voimalla, armolla, rakkaudella. “»Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! »Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” Johanneksen ilmestys‬ ‭3‬:‭15‬, ‭17‬ ‭FB92‬‬

Jumalan lupaukset seurakunnille koskevat myös meitä. Sardekselle Jeesus lupasi kävelyä valkoisissa, puhtaissa vaatteissa hänen seurassaan. Täydellisen rakkauden ja puhtauden seurassa, ikuisesti vapaana kaikesta pahuudesta. Filadelfialle Jeesus lupasi uuden nimen ja ikuisen läsnäolon hänen seurassaan, pylväs Jumalan temppelissä, temppeli kuvasi Jumalan läsnäoloa, pylväs pysyi siellä aina. Laodikealle Jeesus lupasi valtaistuimen yhdessä hänen kanssaan.

Itselle nämä ovat sellaisia nuhtelun sanoja, jotka pysäyttävät minut ja vetävät minut Jeesuksen luokse. Herra ohjaa minut oikealle tielle, jos olen kuollut niin herätä eloon. Anna voima noudattaa sinun sanaasi, niinkuin Filadelfian seurakunnassa pidettiin kiinni sanastasi. Jeesus jos olen penseä, anna minulle silmävoidetta näkeäkseni. Tunnustan ylpeyteni, tunnustan pyrkiväni omin voimin elämään vanhurskasta elämää, tunnustan että en pysty. Tarvitsen sinun armoasi joka päivä. Kiitos Jeesus armostasi, rakkaudesta. Anna voima Jeesus noudattaa sanaasi ja saavuttaa kerran lupauksesi. Älä pyyhi pois nimeäni elämän kirjasta. Anna minun päästä voittajana perille ja olla aina sinun läsnäolossasi.

Mika

Jer. 17

“Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät. – Kunnian valtaistuin, korkealle korotettu alusta asti, on meidän pyhäkkömme paikka. Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen. Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!” Jer. 17‬:‭7‬-‭8‬, ‭10‬, ‭12‬-‭14‬ ‭

Luottamus on asia, joka pitää kansakuntia olemassa, se sitoo ihmisiä toisiinsa sitein, joita on vaikeaa murtaa. Tarvitsemme luottamusta toisiin, joista saa tukea elämään. Jos luottamus menetetään yhteiskunnassa, sen on vaikeaa pysyä pystyssä. Jos emme voi luottaa viranomaisten toimivan oikein tai emme voi luottaa ystäviimme, niin elämän täyttää epävarmuus. Jos ystävä pettää luottamukseni, se tuntuu erittäin vaikealta kestää. Pettymys vie pohjan ystävyydeltä, luottamuksen pettäminen tuo surun. Rukoillaan esivaltamme puolesta tänäänkin, että se toimisi edelleen oikeudenmukaisesti. Jeremia sanoo siunatuksi miestä, joka luottaa Jumalaan. Oikeastaan luottamuksemme Jumalaan on lähtöisin hänestä, Vaikka Herra tietääkin mitä me olemme, millaisia me olemme, hän pitää meistä kiinni ja luo meihin uutta luottamusta häneen, hänen lupauksiin ja voimaansa. Hän ei hylkää meitä, vaikka petämme hänet tekemällä syntiä häntä vastaan. Siunattua ihmistä kuvataan puron partaalle istutetuksi puuksi, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Herraan luottava kestää kaikissa tilanteissa. Pettyessämme ihmisiin ja itseemme, voimme kääntyä murheinemme Jumalan puoleen. Puro tuo itselle kuvan jostakin syvästä kumpuavasta rauhasta, joka estää vaipumasta epätoivoon vaikealla hetkellä. Pettymyksen tuoman haavan Jumala kykenee parantamaa. Paranna sinä minut niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!

1. Tim. 1

“Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.”

‭‭1. Tim. 1‬:‭14‬-‭17‬ ‭

Amon yltäkylläisyydessä eläminen on sellaista, jossa haluaisin elää. Oikeasti elän siinä, kun uskon. Herra auta epäuskoani. Onko kyse kuitenkaan minun epäuskostani, estääkö epäuskoni armon yltäkylläisyydessä elämistä? ? Eikö kyse ole uskosta, jonka Jumala on lahjoittanut. Oma luottamukseni vain horjuu, kun näen omat epäonnistumiset ja horjuvat uskon askeleet. Elän kuitenkin armon yltäkylläiayydessä, koska se on Jumalan lupaus. Tästä uskosta haluan pitää kiinni. Usko ja rakkaus on Jeesuksen Kristuksen aikaan saamaa, hän antaa siis voiman armon yltäkylläisyydessä elämiseen. Emme ole vapaita synnistä, mutta saamme elää armon yltäkylläisyydessä. Saamme luottaa Jumalan kärsivällisyyteen elämässämme.  Seuraavassa lauseessa Paavali sanoo, että on syntisistä suurin, mutta Jumala on ollut häntä kohtaan kärsivällinen. Jumalan kärsivällisyys Paavalia kohtaan on esimerkki siitä kuinka kärsivällinen Jumala on minua syntistä kohtaan. Ei Paavalista tullut synnitöntä kääntymisen jälkeen, hän tarvitsi edelleen Jumalan kärsivällisyyttä ja armoa itseään kohtaan. Jumala on minua kohtaan kärsivällinen, välillä pelkään hänen kärsivällisyytensä loppuvan. Voin luottaa ettei se lopu armon yltäkylläisessä elämässä, joka on täynnä uskoa ja rakkautta. Jeesus on ristillä sovittanut kaikki syntini, menneet ja tulevat. Kiitän tänäänkin hänen loppumattomasta kärsivällisyydestään ja armostaan. Hänelle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti.

Mika