Tekijä: Mika Mouhu

Hoos. 2

Mark. 3

“ja kysyi sitten fariseuksilta: »Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?» He eivät vastanneet mitään.” Mark. 3‬:‭4‬ ‭Sapatti oli juutalaisten lepopäivä, Jumala oli tarkoittanut, että yhtenä päivänä ei saisi tehdä mitään töitä. Silloin pitäisi levätä. Eikös tällainen käsky tuntuisi hyvältä? Jos Suomessa säädettäisiin laki, että yhtenä päivänä viikossa ei saisi tehdä mitään työtä. Syntyisikö äkkiä kuitenkin jokin valvontakoneisto lain noudattamisen seuraamiseksi? Tulisiko joku sakko lain rikkomisesta? Hyvä laki voisi muodostua äkkiä taakaksi, jos sen alkuperäinen ajatus häviäisi. Juutalaisille oli sapatista, mahtavasti levon päivästä, tullut taakka. Jos aasisi sattui putoamaan kaivoon, et saisi nostaa sitä tai jossa sairastuisit et saisi mennä sairaalaan. Ehkä kuitenkin oli poikkeuksia niin kuin Jeesus vihjasi. Kuitenkin sairaan parantaminen nähtiin lain rikkomisena. Jotenkin ajatus tuntuu kummalliselta, vieraalta itselleni.

Onko minulla jotakin Jumalan antamaa hyvää asiaa elämässäni, joka on tullut minulle kuitenkin taakaksi? Äkkiseltään en löydä mitään, mutta tarkemmin pohdittua sellaisia asioita varmaan löytyisi. Vai olenko mennytkin toiseen ääripäähän enkä pidä enää mitään asiaa erityisesti pyhänä, Jumalalle erotettuna. Pyhittäkää lepopäivä, erottakaa päivä Jumalalle. Pitäisikö minun erottaa Jumalalle kokonainen päivä? Jeesus sanoo: “Mutta Jeesus sanoi heille: »Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.»”Johanneksen mukaan‬ ‭5‬:‭17‬. Tällä Jeesus perusteli sapattina parantamista ja Jumalan teot ovat hyviä. Jeesus kutsuukin meitä tekemään aina hyvää toisille. Olisiko kuitenkin lepopäivän pitäminen hyvä teko itselleni? Meidän isämme taivaassa tekee työtä aina, mutta pitäisikö minun ihmisenä kuitenkin pitää kepopäivä, ainakin lepohetkiä, palautushetkiä. Emme jaksa tehdä hyvää toisille, jos emme lepää. Levon hetket ovat tärkeitä palautumiseen. En voi jatkuvasti vain suorittaa asioita, olkoon ne kuinka hyvää tarkoittavia tahansa, jos en anna itselleni levon hetkiä. Lepää sillä tavalla, kun se on sinulle parasta. Anna kuitenkin tilaa Jumalalle, ole hänen kanssaan, ota aikaa hiljentymiselle ja hänen kuuntelemiselle, hänen läheisyydessään saat parhaan levon 

Mika

Hoos. 1

Mark. 2

“Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.»” Mark.‬ ‭2‬:‭5‬ ‭Jeesuksella on valta antaa synnit anteeksi. Fariseukset paheksuivat häntä, koska eivät uskoneet. Jeesus näki katon läpi tulleiden miehien uskon. Usko oli neljän miehen uskoa Jeesuksen parantavaan voimaan tai Jeesukseen, joka parantaa. He näkivät vaivaa kohdatakseen Jeesuksen, he näkivät vaivaa tuodakseen halvaantuneen Jeesuksen luokse. Jeesus näki heidän uskonsa ja sanoi halvaantuneelle: “Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.»” Mark. ‭2‬:‭5‬. Halvaantunut ei parantukaa heti fyysisesti, vaan sai anteeksi syntinsä. Halvaantunut oli varmasti halukas parantumaan, mutta hänen uskostaan ei puhuttu mitään. Myöhemmin Jeesus myös paransi halvaantuneen.

Itselle tämä kohta herättää ajatuksia. Onko usko myös vaivan näkemistä? Näenkö vaivaa kohdatakseni halvaantuneen ja näenkö vaivaa tuodakseni hänet Jeesuksen luokse? Onko se uskoa, että kuvaannollisesti avaan reiän kattoon, jotta halvaantunut näkisi Jeesuksen ja saisi syntinsä anteeksi. Teenkö kaikkeni purkaakseni esteitä ihmisten mielissä, jotta he näkisivät Jeesuksen? Pitäisikö minun nähdä vaivaa enemmän? Mitä esteitä ihmisillä on? Mitä esteitä voisin omalta osalta purkaa, että halvaantunut näkisi Jeesuksen? Tässä hän on Jeesus, mitä Jeesus sanoo: Poikani sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Herra anna rohkeutta ja viisautta purkaa esteitä, että ihmiset näkisivät sinut. Anna uskoa tehdä oma osani, jotta ihmiset näkisivät sinut.

Mika

Ps. 140

Psalmin rukous on hyvin ajankohtainen “Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!” Psalmit‬ ‭140‬:‭2‬ ‭Raamattu ei kehota etsimään vihamiehiä voidakseni rakastaa heitä, vaan päinvastoin meitä kehotetaan rukoilemaan varjelusta itselle, perheelle, kotimaallemme, jotta voisimme viettää rauhallista aikaa. Paavali kehottaa rukoilemaan yhteiskunnan puolesta, jotta voisimme viettää rauhaisaa elämää. Tänäänkin rukoilen varjele meitä pahoilta ihmisiltä. Anna meidän elää rauhaisaa elämää.

Ilm. 9

Jumala on tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen säätänyt oman aikataulunsa. Nostakaa päänne, vapautuksen aika on lähellä. Jeesus sanoo: nyt teidät täyttää murhe, mutta saatte vielä iloita ja silloin ilonne on oleva täydellinen. Voimme luottaa kaiken tapahtuvan ajallaan. Omilla pyrkimyksillämme emme voi vaikuttaa kuin rajallisesti asioihin, jätetään Jumalalle ne, jotka kuuluvat hänelle. Jätetään Jumalan käsiin asiat, joihin emme voi vaikuttaa. Nyt elämme, teemme työtä, palvelemme seurakunnassa, julistamme sanaa elämällämme sanoitta tai sanoin. Nyt me teemme sen mitä pystymme omien voimavarojemme puitteissa. “Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Saarnaajan kirja‬ ‭3‬:‭1‬ Aika on syntyä ja aika kuolla, aika heitellä kiviä ja aika kerätä ne, kuitenkin aika on Jumalan kädessä tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen. Jätetään aika hänen käsiinsä, tehkäämme työtämme aikamme puitteissa.

Mika