Tekijä: Mika Mouhu

Ps. 139

On vaikeaa olla itsestä kiitollinen. Psalmisti toteaa itsestään: minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. En ole ihme omien tekojeni takia, vaan Jumalan teon, luomistyön takia. Tiedänkö, että Jumalan teot ovat ihmeellisiä, psalmisti tiesi sen. Minä olen Luojani luoma, ihmeellinen taideteos. Ihmeellisiä ovat myös ympärilläni olevat ihmiset, hekin ovat samanlaisia ihmeellisiä taideteoksia. Kumpa näkisin itseni ja toiset ihmeellisinä, Jumalan luomina taideteoksina. Ehkä ratkaisu ihmeellisyyden löytämiseen itsessä ja muissa on olla Jumalan tutkittavana. Koettele minua Jumala, uskallanko pyytää sitä, pelkään, että minusta paljastuukin sellainen, joka ei kestä koettelemusta. Mutta Jumalahan tuntee minut, katsoo ajatuksiini, en siis voi paeta häntä. Miksi pakenen Jumalaa erityisesti silloin, kun tarvitsen hänen anteeksiantoaan. Häpeä estää minua, mutta se on väärä ja vieras tie. Jumalan tie on oikea ja tunnettu tie. Se on tie, jossa kiitetään hänen ihmeellisistä teoistaan, minusta ja toisesta. Siinä ei hävetä itseä eikä toisia. Se on ikiaikojen tie, jossa ei ole häpeää, vaan kiitollisuutta hänen ihmeellisistä teoistaan. Minä olen ihme.

Ilm. 8

Seitsemäs vitsaus tuhoaa kolmanneksen kaikesta maasta, puista, meri muuttuu vereksi, meren elävistä, laivoista, virroista ja vesien lähteistä. Jotain tällaista tapahtuukin jo nyt, saasteet ovat tuhonneet kaikkia mainittuja asioita. Onko tämä kuvaus meidän ihmisten aikaansaannosta vai tapahtuuko tämä yhtäkkiä? Luojan luoma luonto ei ole enää samanlainen kuin ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan. Meidän tulisi varjella ja suojella, sen sijaan olemme tuhonneet ja riistäneet, käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät uusiutua. Luvun alussa puhutaan pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan eteen suitsutuksen tavoin. Rukouksia kuvataan suitsutus uhrina jotka kerättiin Jumalan eteen astiaan. Rukoukset liittyivät yhteen enkelin kädessä olevaan suitsukkeeseen ja alttarilla olevaan tuleen. Enkeli otti tulen alttarilta suitsutusastiaan, jonka tulen hän sinkosi maanpäälle. Pyhien rukoukset olivat yhteydessä Jumalan tuomioon. Rukoukset ovat kärsivien rukousta. Tälläkin hetkellä monia vainotaan uskonsa takia. Kärsimystä on nähdä myös synnin tuhovoimaa ympärillä. Kärsimystä on sairastaa, nähdä läheisten sairastavan, meitä kehotetaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Rukoukset kerätään Jumalan eteen ja kerran lopullisesti tuomio julistetaan. Tuomio lähtee Jumalan luota ja sen päämäärä on synnin tuhovoiman loppuminen meidän elämästämme. Lopulta kaikki kärsimys pyyhitään pois. Jatketaan rukousta, rukoillaan toistemme puolesta. Saamme jo nyt nähdä, mutta emme täydellisesti. Kerran täydellisyys toteutuu, kärsimys lakkaa, kyyneleet pyyhitään pois.

Mika

Ps. 138

Ahdingosta ahdinkoon, sitäkö elämä on. Psalmin kirjoittaja elää varmasti hetkeä, jolloin ahdistuu painaa häntä maahan. Hän puhuu vihamiehistä, jotka tahtovat hänelle pahaa. Elämässä ei voi välttyä ahdingosta, se kohtaa jokaista, kylläkin eri tavoin. Vihamiehiäkin joutuu kohtaamaan, eivät kaikki ole minulle aina ysrävällisiä, enkä minä heille. Toisinaan elämään voi tulla hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Samaan aikaan voi tapahtua monia asioita, ilojenkin keskellä voi joutua kohtaamaan surua. Ihmisen elämä vaihtelee, mutta toivo pitää meidät kiinni elämässä. Psalmin kirjoittaja näkee Jumalassa toivon. Hän aloittaa kiitoksella, vaikka tuokin esille kohtaamansa ahdingot. Niidenkin keskellä hän luottaa Jumalan pelastavaan voimaan. Minkä olet osalleni varannut, viet päätökseen. Lopussa psalmin kirjoittaja huudahtaa. Ethän jätä kesken kättesi työtä. Itselle tulee mieleen, että voiko tämä tarkoittaa työtä, jota Jumala tekee minussa. Paavali kiittää jopa ahdingoista, joiden tuloksena on suurempi lohdutus. Suurempi kokemus armosta, hyvyydestä ja uskollisuudesta. Jumala ei meitä hylkää koskaan, hän ei jätä meitä yksin ahdingon keskelle. Hän vie loppuun työnsä meissä, kerran taivaassa työ on loppu.

Ilm. 7

Keitä ovat nämä valkeavaatteiset ? Mistä he ovat tulleet? Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa Kristuksen veressä. Sen tähden he ovat aina Jumalan läsnäolossa ja palvelevat häntä päivin ja öin. Heitä ei vaivaa enää jano, ei paahtava helle, Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Miten lohduttava sanoma. Joku sanoo, miksi ei nyt? Nytkin saamme lohdutusta, mutta kerran kaikki kyyneleet on poissa. Toivo on vahva elämää ylläpitävä voima, rinnastaisin sen uskoon. Usko näkee sellaista, jota järki ei voi ymmärtää eikä silmä nähdä. Toivo lopullisesta kyyneleiden pyyhkimisestä lohduttaa, auttaa jaksamaan, lohduttamaan myös muita, vierellä kulkijoita.

Mika

Ps. 137

Tästä psalmista tulee mieleen kiusatun ihmisen tarina. Israelilaiset oli viety pois omasta maasta, heitä pilkattiin ja orjuutettiin. ”Iloitkaa ja laulakaa meille siionin lauluja.” Mitä he ajattelivat kiusaajistaan: Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!” Psalmit‬ ‭137‬:‭1‬, ‭3‬, ‭8‬-‭9‬ Hirvittäviä toiveita ja sanoja. Luin haastattelun filosofi Olli Pitkäsestä, joka kertoi nuorena vihanneensa ihmisiä ja haaveilleensa kouluampumisesta. Hän kertoi synkkää tarinaa lapsuudestaan, joka oli täynnä pelkoja. Häntä kiusattiin koulussa ja hän tuli täyteen ihmisvihaa. Hän pääsi vihastaan pois käsittämällä oman vihansa syitä. Mieleeni tulivat omat vihan tunteeni kiusaajiani kohtaan. Muistan miettineeni kostoa heille, mielessäni. Iltaisin kävin koston ajatuksia läpi heitä kohtaan, mikään niistä ei kuitenkaan konkreettisesti toteutunut eikä myöskään haastattelun henkilö toteuttanut vihaisia ajatuksia.

Mikä pelasti filosofi Pitkäsen. Hän kertoi ettei jäänyt täysin yksin. Hänen ympärillään oli ihmisiä, kiusaaminen ei myöskään yltynyt armottomaksi. Elämässä oli myös valoa. Minut pelasti Jumalan anteeksianto, antakaa tekin anteeksi niille, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet. Vihan tunteita on kuitenkin joutunut tuomaan esille, tunteiden tiedostaminen ja nimeäminen on ollut vapauttavaa. Raamattu kehottaa vihastumaan, tämäkin psalmi kuvaa voimakkaita vihan tunteita. Vihan tunteet ovat oikeutettuja, mutta niiden muoto ei saa satuttaa toista. En saa elää vihassa ja katkeruudessa. Vaikka mielessä pyörisikin kauheita asioita, pitää nekin tuoda ristin juurelle. Tunnustakaa toisillenne syntinne, jotta parantuisitte. Tunnustamisessa on parantavaa voimaa, kun siinä on mukana anteeksianto ja anteeksisaaminen.

Ymmärrän, että minussa elää kostonhalu, vihan tunteita, syntisyyteni. Tarvitsen armoa jokapäivä niin kuin kiusaajakin tarvitsee armoa. Tarvitsemme yhteyttä toisimme, jotta emme jäisi yksin omien tuskien ja vihan tunteiden kanssa, ettei meidän tarvitsi itkeä yksin, ei tarvitsisi surra yksin, ei tarvitsi katkeroitua yksinäisyydessä. Voimme jakaa toisillemme huoliamme, jopa vihan tunteita, väärin kohdelluksi tulemisen kokemuksia. Psalmin kirjoittajan väärin kohtelu ja vihan kokemus on kirjoitettu, uskon niin, että se toimii rukouksena minulle, joka tuo Jumalalle tiedoksi oman tuskani ja sen kautta ymmärrän omaa kostonhaluani ja kuinka paljon itse tarvitsen Jumalan armoa elämääni.

Ilm. 6

Ilmestyskirjan symboliikkaa on vaikeaa tulkita. Uskon, että kirjeen ensimmäiset lukijat saivat paljon lohdutusta kirjeestä. Uskoisin heidän ymmärtäneen paremmin symboliikankin, He elivät keisari Neron hirveiden vainojen keskellä, he todella kärsivät, heitä tapettiin, kidutettiin eivätkä he saaneet elää rauhassa. Karitsa, Jeesus Kristus on arvollinen avaamaan sinetit. Sinetit kertovat Jumalan tuomiosta, joka kohdistuu pahuutta tekeviin ihmisiin, kristittyjen vainoojiin. Kärsivien uskovien rukous Jumalan puoleen vetoaa Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon. Kuinka kauan kestää, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille.

Luvussa kerrotaan kuinka Jumala vastaa tähän rukoukseen. Tuomio toteutuu kuudella tavalla: rauhan menettämisellä, sodilla, eri tavoin kuolemisilla, luonnon katastrofeilla. Se saa aikaan pelon kaikkien maanpäällä olevien ihmisten kohdalle, niin suuren, että he odottavat kuolemaa. “Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: »Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta!” Johanneksen ilmestys‬ ‭6‬:‭15

Jumalan tuomio on järisyttävää, pelottavaa, mutta lohduttavaa kristyille, niille jotka kärsivät ihmisten pahuudesta. Jumala on oikeudenmukainen ja hän tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti, hän on tuominnut jo synnin antamalla Kristuksen kuolla syntiemme takia, mutta kerran hän tuomitsee kaikki tekojensa mukaan. Pelkään koskeeko tuomio myös minua, mutta Kristus on sovittanut syntini, kun uskon häneen. Olenko saavuttanut rakkauden, turvallisuuden Jumalassa, uskonko hänen sovittaneen kaikki syntini ja olevani vapaa tuomiosta. Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Jeesus puhui kärsimyksistä, jotka kohtaavat häneen uskovia. Kärsimystä monet ovat kohdanneetkin ja kohtaavat. Kerran kuitenkin kärsimys loppuu, tuomiot julistetaan, oikeudenmukaisuus toteutuu, nyt sitä emme näe, mutta odotamme sitä.

Mika