Tekijä: Mika Mouhu

1. Sam. 26

Daavid sai sai mahdollisuuden kostaa henkensä vainoojalle. Hän kuitenkin pidättäytyi kostamasta. Kaikenlisäksi hän jäi vielä haastamaan Saulin pohtimaan vihansa syitä. Hän haastoi Saulin miksi kysymyksillä.  “Ja hän jatkoi: »Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa?” 1. Sam. 26:18‬ ‭

Hän sai hetkeksi Saulin heräämään vihastaan ja vainon loppumaan. Hän puolustautui haastamalla vainooja kohtaamaan oman vihansa. Kun joku lyö meitä poskelle niin hän haluaa häpäistä meitä, mutta meidän ei tarvitse sitä sietää olemalla hiljaa. Emme saa kostaa samalla mitalla, mutta meidän tulee puolustaa oikeudenmukaista käytöstä. Voimme haastaa lyöjämme esittämällä kysymyksen, miksi teit noin. Voimme kysyä hänen motiivejaan ja sanoa, että hänen tekonsa loukkaa meitä eikä meidän tarvitse kuunnella sitä. Voimme asettaa rajat toiselle, mutta samalla mitalla emme saa loukkaukseen vastata. Tällaiseen elämäön Kristus meitä kutsuu tänäänkin. Hänen armossaan ja rakkaudessaan meillä on mahdollisuus tuoda esille Kristuksen antamaan rakkautta kohdata vihaa täynnä olevan ihmisen. Antakoon Jumala tänäänkin siihen meille voimaa ja viisautta.

Apt. 18

Joskus kiireisen miehen on pysähdyttävä. Paavalin piti pysähtyä korinttiin. Tarvitsemme lepo hetkiä, rauhoittumista. Toisinaan kiire tai mikä paine meidät siihen ajaakaan vie meiltä rauhoittumisen hetket emmekä pääse levon kautta tekemään asioita. Silloin tuntuu, että kaikki asiat käyvät kimppuun. Tarvitsemme rauhoittavaa Jumalan ääntä, joka sanoo: ”Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa.” Paavali joutui kokemaan fyysistä kipua Kristuksen tähden, henkistä painetta, tuskan kyyneleitä ja surua läheisistä. Ilma levon hetkiä Jeesuksen läheisyydessä hän ei olisi kaikkea kokemaansa kestänyt. Tuokoon Jeesus sinullekin levon hetkiä tänään. Jeesus sanoo, älä pelkää, minä olen kanssasi.

Mika M

Tuom. 18

Miikan valinta tehdä äidiltään saamilla rahoilla epäjumala johti kokonaisen Israelin heimon palvelemaan epäjumalia. Rahat olivat kirottuja. Tuom 17:1. Kirotuilla rahoilla tehtiin epäjumala, mukaan saatiin harhaan vielä leeviläinen pappi, jonka olisi pitänyt johtaa Miika todellisen Jumalan palvelemiseen. Harha levisi kuitenkin Danilaiseen heimoon ja se jatkui vielä, vaikka Israeliin oli tullut kuningas ja tieto oli tullut heillekin, että Jumalan pyhäkkö on Silossa. Danilaiset jatkoivat epäjumalan palvelusta ja samaan aikaan kävivät Silossa uhraamassa Jumalan pyhäkössä. Taaskaan luvussa ei mainita mitään teon vääryydestä. Tätä lukua lukiessa tuntuu, että Jumala on hiljaa ja hän antaa ihmisten tehdä ratkaisujaan, joiden seuraukset voimme vain surumielisinä todeta. Jumala antaa Miikan ja myös danilaisen heimon tehdä ratkaisujaan ilman Jumalan neuvoa ja seurauksena on jumalanpalvelus ilman Jumalaa, epäjumalan palvelus. Itselle tulee tätä lukiessa miksi kysymys ja ihmettely, että miten noin voi tapahtua. Samaan aikaan voin kuitenkin todeta, että minulla ei ole muuta toivoa kuin Jumala ja pyyntö Jumalalle: älä ole hiljaa. Taas kerran tämä on muistutus itselle kääntyä tänäänkin Jumalan puoleen. Tänäänkin tarvitsen Jumalan neuvoa elämääni. Voin psalmin sanoin: tutki minut, Jumalani, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. ”Katso olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. Psalmi 139:23-24.

Ilm. 4

Johannes pääsi näkemään Hengen vallassa taivaallisen jumalanpalveluksen. Hän näki kuinka taivaassa ylistetään Herraa Jumalaa, kaikkivaltiasta päivin ja öin.  Kolmeen kertaan lausutaan Pyhä, Pyhä, Pyhä. Se korostaa täydellisyyttä, täydellisesti erotettua meidän synnin maailmasta, kaikesta pahuudesta erotettua hyvää Jumalaa. Tämä sama Jumala tuli syntiseen maailmaamme ihmiseksi, otti kaiken pahuuden päällensä ja lunasti meidät lapsikseen. Me saamme osallistua taivaalliseen jumalanpalvelukseen aina, saamme ylistää häntä, joka on kaiken tehnyt puolestamme. Tämä on hyvä muistaa, kun meistä ei tunnu yhtään miltään tai kun ajatuksemme harhailevat yhteisen jumalanpalveluksen aikana, osallistumme kuitenkin Hengen antamalla voimalla ylistykseen. Henki auttaa meidän heikkouttamme. On myös hyvä muistaa, että koko elämämme on jumalanpalvelusta, koska kuulemme hänelle aina. Olemme aina hänen lapsiaan, vaikka olemme uskottomia ja rikomme häntä vastaan. Kun häpeämme syntiä, jota olemme tehneet, niin tulkaamme rohkeasti hänen taivaallisen valtaistuimen eteen. Siellä istuu meidän vanhurskautemme, meidän sovittajamme, meidän hyvyytemme ja rakkauden lähde, Jeesus Kristus. Hän aina rukoilee puolestamme ja häntä, Herraamme saamme aina ylistää ja osallistua kaikkien muiden pyhitettyjen kanssa taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Vaikka koemme itsemme arvottomiksi, niin me saamme olla hänen ansiostaan osallisia hänen hyvyyteensä ja jumalanpalvelukseensa. Hän on arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä hän on luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on hänen tahdostaan luotu.

Mika M

Tuom. 17

Tämän päivän luvussa itselle jäi mieleen kaksi lausetta. ”Jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”  “Miika ajatteli: »Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.»” Tuomarien kirjassa ei oteta kantaa teon oikeellisuuteen tai vääryyteen, siellä vain todetaan asioiden tila. Tätäkin kirjaa pitää tutkia kokonaisuutena, muun raamatun ilmoituksen valossa. Ensimmäinen  lause oli mielestäni hyvin  poikkeuksellinen, kun sitä vertaa yhteisöllisyyttä korostavaan yhteiskuntaan. Siinä kerrotaan kunkin tehneen niin kuin hyväksi näki. Minun oma hyväni oli tullut määrääväksi tekijäksi ihmisten elämässä. Voisiko ajatella, että ihmiset toimivat pitkälti siten kuin heistä itsestään tuntui. Lause kertoi ihmisistä, jotka olivat irtaantuneet heille annetun lain käskyistä. Määräykset olivat joko unohtuneet tai niitä ei vain noudatettu. Oma kokemus oli tullut päällimmäiseksi asiassa ihmisten tehdessä ratkaisujaan elämässä, myös jumalanpalvelus elämässä.

Yhteiskunta tuntui samalta, kuin itseltä, kun ajoin eräässä maassa nopeusrajoitusten mukaan, kukaan muu ei niitä tuntenut noudattavan. Sääntöjä oli kyllä tien varsilla laitettu tiedoksi isoin kyltein, mutta kukaan ei niitä noudattanut. Kun itse sakkojen pelossa pyrin noudattamaan niitä, niin sain kuulla paheksuvia tööttäämisiä takaani tai valojen väläytyksiä. Olin liikenteessä ei toivottu henkilö. Tämän päivän luku muistuttaa itselleni siitä, etten unohtaisi elämässäni sitä, mikä pitää minut uskon antamalla tiellä. Haluan taas pohtia Jumalan sanan edessä, elänkö niin kuin Miika, joka ajatteli Jumalan olevan hänelle suopea, kun tietyt ulkonaiset ehdot on täytetty, mutta jumalanpalvelukseni onkin vääristynyt. Tulee mieleen ilmestyskirjan seurakunnille annetut nuhtelut, jotka päättyivät kehotukseen kääntyä Jumalan puoleen. Tänäänkin haluan kääntyä Jumalan puoleen ja olla vaikka se epätoivottu henkilö liikenteessä rakkaudessa ja palvella aitoa ja todellista Jumalaa.

Ilm. 3

Jumala tietää tekomme, hän tietää meidän heikkoutemme, mutta hän on armollinen Jumala. Hän toteaa Efosolaiselle seurakunnalle, että voimasi ovat vähäiset, mutta samalla rohkaisee heitä. He ovat ottaneet Jumalan sanan todesta eivätkä ole kieltäneet uskoaan. Uskomme lähde on Jumala, joka ei ole heikko. Hän ilmoittaa sanassaan kuinka hän toimii ja voimme luottaa hänen voimaansa varjella meitä hänen lapsinaan ja riippumaan hänen voimansa varassa. Voimme hänen voimassaan tehdä hänen tekojaan, vaikka itsessämme olemme heikkoja. Ilmestyskirjassa puhutaan avoimesta ovesta, josta tulee astua sisään. Oven takana voi olla kaikenlaista, efesolaisille puhutaan vastustajien kohtaamisesta ja heidän voittamisestaan. Meillekin on tarjolla voitto, tulee ovesta astuttaessa eteen mitä tahansa. meidän ei tarvitse pelätä. Muistetaan ettei kukaan voi sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. Kukaan ei voi estää meitä menemästä ovesta sisään. Mitä tapahtuukaan oven sisällä, sekin on Jumalan käsissä. Hän antaa voimansa ja viisautensa kaikkeen, mitä kohtaamme sisäpuolella. Kun tarkoin noudatamme, hänen antamalla voimalla ja viisaudella hänen sanaansa ja kestämme uskossamme häneen, niin hän on puolestaan luvannut varjella meitä ja pelastaa koetuksesta. Pitäkäämme kiinni tänäänkin hänen lupauksistaan. Meille, lapsilleen, hän on ne luvannut ja hän pitää lupauksensa mukaan kiinni meistä.

Mika M