Tekijä: Mika Mouhu

2 Aik. 28

Elämän synkimmät ajatukset  tuntuvat piinaavan itseäni usein juuri yöllä. Monena yönä olen herännyt, kun omat syntini ovat ahdistaneet minua. Olen pelännyt, että Jumala on hylännyt minut. Olen tuntenut suurta tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja pelkoa. Olen kokenut olevani meressä, jossa pyörre imee minut syvyyksiin. Kun taas tällaisen pimeänä yönä rukoilin Jumalalta armoa osakseni niin mieleeni tulivat Heprealaiskirjeen sanat: ”jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” Nuo sanat tuntuivat siinä hetkessä tuovan itselle lohdun ja helpotuksen. Mieleeni tuli ajatus, että jos Jumala olisi minut hylännyt, niin en edes ajattelisi häntä. En kääntyisi hänen puoleensa armoa pyytäen. Tuntui, että ahdistus toi minut Jumalan armon ja rakkauden äärelle. Yön pimeyden keskellä Jumala muistutti minua armostaan ja koin taas armollisen Jumalan läsnäolon. Tämän päivön luvussa kerrotaan kuinka Jumala monella tapaa kuritti Israelilaisia. Luvussa todetaan näin:  “Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen.” 2. Aik.‬ ‭28:22‬. Ahas palvoi epäjumalia, luotti omiin voimiinsa ja ihmisiin eikä Jumalaan ja hänen armoonsa. Jumala olisi halunnut hänen vain kääntyvän hänen puoleensa. Jumalan kuritus voi olla erilaista eri ihmisten kohdalla, sen takana on kuitenkin rakkaus. Jumala haluaa meidän pysyvän hänen armossaan ja rakkauden tiellään. Se on hänen tahtonsa. Minua hän ohjasi taas oikealle tielle, luottamaan hänen ansioonsa ja armoonsa, eikä omiin tekoihini. Tänäänkin voin todeta sinulle: Jumala ei ole hylännyt sinua eikä minua. Hänen sylinsä on aina avoinna sinulle ja minulle.

2 Tim. 4

Sanoilla on merkitystä, sanotuilla sanojen hetkellä ja paikalla on merkitystä. “Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” 2Tim. 4:2‬ Itselle tuli mieleen, että sopiva ja sopimaton aika liittyisi enemmänkin itseeni. Monesti meidän itse pitämämme asiat ja hetket tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin hetken pysähtyminen lähimmäisen vierelle. Tuntuu, että Paavali kehottaa Timoteusta julistamaan jatkuvasti sanaa, myös silloin, kun se ei olisi Timoteukselle sopiva aika. Nuhtelu ja moite ovat sanoja, joissa tuntuu negatiivinen sävy. Tuntuu, että nuo kaksi sanaa ovat enemmänkin aiheuttaneet ihmisille henkisiä vammoja tai eivät ole tuottaneet ainakaan itselle tai toisille hyvää. Olen itse ainakin käyttänyt väärin moitteita ja nuhtelua. Toki monia muitakin lähimmäisiä loukanneita sanoja. Kuitenkin Paavali kehottaa Timoteusta käyttämään myös nuhtelua ja moittimista.

Millainen nuhtelu ja moite voisivat sitten olla sellaisia, jotka tuottaisivat ympärille oleville ihmisille hyvää, rohkaisisivat heitä elämässään ja vahvistaisivat heidän uskoaan. Jos katsoo, miten kirjeessä nuhteilla ja moitteilla tarkoitetaan, niin pitää palata hieman taaksepäin ja lukea vielä eteenpäin. “Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” 2. Tim. ‭3:14‬. Lisäksi “Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.” 2. Tim. 3:16-17‬. Luvussa kolme on luetteloita millaisia ihmiset ovat, kun kuuntelevat ketä tahansa opettajaa. Lisäksi siellä kuvaus siitä, mitä apostolit opettivat, kuvaus mitä heidän opetuksensa sai aikaan ympärillä olevissa ihmisissä. Niiden tarkoitus ei ollut käyttää ketään hyväkseen eikä vahingoittaa ketään, vaan tuoda hyvän Jumalan tahto esille. Nuhtelun ja moitteen tarkoitus on ohjata ihmisiä pysymään apostolien opetuksessa, armon evankeliumissa. Niiden tarkoitus on tuoda hyvää ihmisen elämään. Jumalan sanasta löytyvät ohjeet hyvän Jumalan tahdon mukaiseen elämään, näitä sanoja tulee käyttää viisaasti, ei toisia lyöden. Sopivasti sanottuna, sopivassa hetkessä, ei välttämättä itselle sopivassa, ne tuottavat hyvää ympärillä oleville ihmisille. Herra anna minulle tänäänkin sinun hyviä armon sanoja ja rohkeutta sanoa niitä silloinkin, kun minulla olisi omasta mielestä liian kiire toisen vierelle pysähtymiseen.

Mika M

2. Sam. 1

Daavid ei iloinnut, kun hänen vainoojansa kuoli. Hän itki kokopäivän ja paastosi henkensä uhkaajan kuoleman takia. Hän ei ollut antanut vihamiehelleen samalla mitalla takaisin. Suru ei ollut teeskentely, vaan todellista surua, itkua. Samalla kuoli hänen paras ystävänsä, jota hän myös suri. Hänen surunsa ei erottanut vihamiestä ja ystävää toisistaan. Hän ei kostanut pahaa pahalla. Minulle tämä kertoo Jumalan rakkaudesta, joka oli vallannut Daavidin. Voin vain rukoilla, että oppimisin rakastamaan niin kuin Jumala on meitä rakastanut. Paavali sanoo, että rakastamme toisiamme, koska Jumala on sen meille opettanut. Omasta itsestäni rakkaus vihamieheen ei tule, voin tulla Jumalan rakkauden äärelle ja ammentaa sieltä rakkautta toisille. Mieleeni tulee kuva rakkauden äärettömästä merestä, josta ammennan pienellä kipolla, jota vien mahdollisesti toiselle. Ehkä parempi kuva voisi olla lähde, josta Jeesus puhuu. Ammennan sieltä ehtymättömästä lähteestä virvoitusta itselle ja rukoilen, että voisin virvoittaa toista. Ehkä voin rakastaa vihaa täynnä olevaa lähimmäistäkin, mutta omasta itsestäni sellainen teko tai sanat eivät  tule. Herra armahda minua, että ymmärtäisin rakkautesi ja armosi niin, että rakkautesi välittyisi vihaa täynnä olevaan lähimmäiseenkin.

Apt. 24

“Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,”

‭‭Saar.‬ ‭3:7‬. Jeesus oli hiljaa, kun Pilatus kuulusteli häntä. Pilatus ihmetteli, kun ei Jeesus ei puolustautunut. Paavali sen sijaan puolustautui ja vetosi lakiin, omiin oikeuksiinsa. Meillä on kristittyinä oikeus puolustaa niitä oikeuksia, joita meille on Suomen lain puitteissa suotu. Joskus voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jolloin on viisainta olla hiljaa. Usein itse olen todennut jälkikäteen, että olisi ollut viisainta olla hiljaa. En ole milloinkaan ollut oikeudessa syytettynä, enkä varsinkaan väärin perustein, mutta usein olen ollut tilanteissa, joissa olisi ollut viisainta olla hiljaa. Meillö on kuitenkin myös velvollisuus toimia lain mukaisesti ja puolustaa lain hengeni mukaista toimintaa. Monia väärinkäytöksiä on saatu loppumaan, kun ihmiset ovat puolustaneet rohkeasti oikeuksiaan ja lakeja on saatu muutettua oikeudenmukaisemmaksi historian kuluessa. Itselle jää tästä luvusta pohdintaan, miten minä voin olla edistämässä oikeudenmukaisuutta maailmassa tai ehkä vain vaikkapa työpaikallani pitää yllä oikeudenmukaista toimintaa. Ainakin pyrkiä toimimaan lain mukaisesti tekemällä tunnollisesti minulle annetut työtehtävät. Antakoon Herra minulle oikeudenmukaisen sydämen. Sydämen, joka haluaa edistää toisen hyvää oikeudenmukaisesti.

Mika M

1. Sam. 31

Kansa oli pyytänyt itselleen kuningasta, joka kulkisi heidän edellään, hallitsisi heitä ja johtaisi sotia. Siihen Jumala vastasi, että he ovat hylänneet hänet, kun eivät enää pidä Jumalaa kuninkaana. 1 Sam 8‬:‭7‬

Nyt kuningas, jonka israelilaiset olivat pyytäneet, oli kuollut. Kaikkien taistelutahto hävisi välittömästi tiedon tultua ilmi‭. Tässä on hyvä muistutus itselleni siitä, että Jumala haluaa olla kuninkaani. Hän haluaa kulkea edelläni ja johdattaa minua. Johdattakoon Herra tänäänkin minua ja sinua. Hän on kuninkaani ja hallitsijani. Hänen hallinnassaan jaksan ja kestän taistelujen keskelllä elämässä. Hänelle, kuninkaalleni haluan tänään antaa kunnian. Jeesus Kristus sinä olet Herrani ja kuninkaani.

 

Apt. 23

Jeesuksen seuraaminen ei ole aina helppoa. Paavalin piti mennä Roomaan asti todistamaan Jeesuksesta. Sitä ennen piti ensin virua vankilassa muutama vuosi ja joutua haaksirikkoon, välillä todistaa ihmisille Maltalla ja sitten elää lopulta roomassa melko vapaasti omassa vuokra-asunnossa keisarin eteen pääsyä. Roomassa vankilasta lähetetystä kirjeestä voi lukea kuinka Paavali todistaa vankeuden koitumeen keisarin huoneväelle todistukseksi ja osalle kääntymyksen Kristityksi. Ilman vankeutta Paavali ei ehkä olisi kirjoittanut kirjeitä, joista tänään saamme rohkaisua. Paavalille Jeesus sanoi: Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: »Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa.»” Apt.23:11. Tämä oli Paavalin tie Jeesuksen seuraajana. Tänään voin katsoa Kristukseen ja pyrkiä seuraaman häntä sillä tiellä, jonka hän on minulle antanut. Herra anna minulle Henkesi voimaa ja viisautta seurata sinun antamaa tietä.

Mika M