Tekijä: Mika Mouhu

Tuom. 16

Simsonin elämässä oli valintoja, jotka lopulta johtivat hänen voimiensa häviämiseen. Nasiirilupauksessa ihminen sitoutui Jumalan edessä lupauksella erottautua hänelle kieltäytymällä viinistä ja olla leikkaamatta tukkaansa. Tukan leikkaamattomuus oli merkki muille Jumalalle vihkiytymisestä elämästä. Juutalaiset tiesivät tämän merkityksen. Simsonin elämässä tapahtui valintoja, joilla hän kuitenkin rikkoi Jumalan käskyjä. Simson alkoi luottamaan ihmiseen, joka ei kuitenkaan ollut hänen kohdallaan luottamuksen arvoinen. Salaisuuden paljastaminen vieraan jumalanpalvelijalle johti hänen nasiirilupauksen rikkomiseen. Tästä tulee mieleen Jeesuksen varoitus Matt 7:6 olla heittämästä helmiä kaikille ihmisille. Helmet voivat olla sellaisia, jotka voivat kääntyä sinua itseäsi vastaan ja lopulta tuhota sinut. Ihminen, jolla ei ole uskon salaisuutta, ei voi ymmärtää Jumalan tekoja.

Simsonin elämässä valinnat johtivat Herran poistumiseen hänen elämästään. Hänen voimansa ei ollut missään ulkonaisessa vaan Jumalassa. Omaan voimaan turvautuneena hän lankesi, eikä kestänyt vihollisen edessä. Vankilassa ollessaan hän sai takaisin luottamuksensa Jumalaan. Hän ymmärsi voimansa salaisuuden ja huusi avuksi Jumalaa. Herra minun Jumalani, muista minua. Anna minulle vielä tämän kerran voimia. Hän antoi samalla henkensä ja kuoli uskonsa tähden. Miten suuri on Jumalan armo. Hän nostaa langenneen jälleen, kun huudamme voimaksemme hänen nimeään. Hän muistaa meitä armossaan ja laupaudessaan. Ketään hän ei heitä pois, joka tulee hänen luokseen.

Ilm. 2

Yhdistyneet kansakunnat kirjasivat 1959 lapsen oikeuksien julistuksen. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Johanneksen evankeliumiin on kirjoitettu näin: kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Meillä kristityillä on Jumalan lapsen oikeudellinen asema. Olemme osa perhettä. Tämän päivän luvussa meitä halutaan muistuttaa ohjeista, joita meille on annettu, ettemme hävittäisi ymmärrystämme Jumalan lapseudessa olemisesta. Pyhä Henki muistuttaa eri seurakunta yhteisöjä pysymään lapseudessa. Kullakin seurakunnalla oli asia, joka oli viemässä niitä pois Jumalan luota, niistä asioista piti kääntyä pois ja palata takaisin Jumalan luokse. Nuhtelun lähtökohtana oli rakkaus.

Viesti alkaa jokaiselle seurakunnalle näin: minä tiedän. Jeesus ei ole tietämätön meidän elämästämme. Hän kulkee keskellämme ja pitää meistä kiinni.Hän ei halua yhdenkään joutuvan hukkaan ja pois hänen turvastaan. Efesolaisten vaivannäkö ja kestävyys oli tiedossa. He olivat koetelleet vääriä opettajia eivät hyväksyneet pahojen ihmisten tekoja yhteisössään, sellaisten, jotka tuhosivat perheyhteyden. He olivat asettaneet rakkaudessa rajat ihmisten toiminnalle, pahan tekeminen toisille ei ole koskaan hyväksyttävää.

Kaiken keskellä Efeson seurakunta oli kuitenkin luopunut ensi rakkaudestaan. Itselle tuli ajatus, että ensi rakkaudessa ihminen on unohtanut lapsen asemansa Jumalan lapsena ja alkanut suorittamaan omia tekojaan Jumalan edessä ansaitaakseen Jumalan rakkauden. Seurakunta perhe on silloin unohtanut Jeesuksen sanat: tulkaa minun luokseni… minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteilleni ja katsokaa minua; minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Jeesuksen sydän kertoo hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja hän ei halua meidän koskaan unohtavan sitä. Jeesus haluaa meidän olevan lapsinaan lempeitä ja nöyriä, sen voimme oppia vain häneltä.

Ollaanko kaikessa tekemisessä unohdettu ensi rakkautemme, Kristus. Onko tekeminen tullut tärkeämmäksi kuin rakkaus Kristukseen? Olemmeko unohtaneet, että olemme saaneet oikeuden olla Jumalan lapsia? Onko ajatuksemme muuttuneet ansiottomasta rakkaudesta ansioon sidotuksi välineelliseksi rakkaudeksi? Jeesus Kristuksen kehottaa meitä kääntymään hänen puoleensa ja katsomaan taas häntä ja oppimaan olemaan lapsia, joille on kyllä annettu kuorma, mutta se on kevyt. Hän on luvannut antaa rakkaudessaan voiman kunkin päivän kuorman kantamiseen. Täyttäköön Jumalan Pyhä Henki, lapseuden henki, meidät tänäänkin voimallaan ja rakkaudellaan, aamen.

Mika M

Tuom. 15

Meillä on elämässämme monia asioita tai tilanteita, jolloin tuntuu, että olemme yksin kaiken vastoinkäymisen keskellä. Meistä tuntuu, että omat kätemme ovat sidotut emmekä pysty olemaan muuta kuin vain paikallaan, toimettomina. Itsellä tuntuu, että vasta, kun kohtaan elämässäni tällaisen hetken, niin silloin Jumala pääsee näyttämään oman voimansa tai oikeastaan vasta silloin Jumala haluaa toimia. Hän haluaa osoittaa minulle, missä on voimani ja viisauteni lähde. Simpsonin kohdalla tapahtui, että Herran Henki valtasi hänet ja vasta silloin sidotut kädet vapautuivat. Ison voiton jälkeen hän joutui taas kokemaan oman heikkoutensa ja turvautui Jumalaan: hän huusi avukseen Herraa ja Jumala auttoi. Simsonin sanat kertovat hänen uskostaan. Hän ymmärsi keneltä voima voittoihin tuli ja koetuksen hetkellä hän vetosi Jumalan armoon. Tänäänkin me saamme luottaa Jumalaan ja hänen armoonsa, Jumalan kädet eivät ole koskaan sidottuja ja hän on aina lähellä niitä, jotka huutavat avuksi hänen nimeään.

Ilm. 1

Jumala on suunnitellut kaiken hyvyydessään, armossaan, totuudessaan ja rakkaudessaan. Voimme olla varmoja siitä, että hänen kädessään on menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme, koska hän on kaiken jo edeltäkäsin nähnyt. Olemme onnellisia saadessamme lukea hänen suunnitelmastaan, vaikka kaikkea emme ymmärräkään. Mielestäni ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea, tärkeintä on luottaa häneen ja uskoa hänen hyväön suunnitelmaansa, kaikkeen, jotka yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Tulemme kerran näkemään vapahtajamme, uskomme tulee vaihtumaan näkemiseen. Meidän ei tarvitse pelätä hänen tulemustaan eikä vaikeroida, koska olemme jo nähneet syntisyytemme ja turvautuneet hänen armoonsa. Meille Jeesuksen tuleminen on vapautuksen päivä, lopullisen pelastuksen päivä synnistä, joka on meitäkin rikkonut ja ahdistanut, tuonut surua, pelkoa, kipuja. Hänelle saamme osoittaa kaiken kunnian ja ylistyksen ikuisesti.

Mika M

Simson teki omien vanhempiensa silmissä huonon ratkaisu, mutta Jumalan silmissä se oli johdatusta. Suoraan yhtäläisyyttä en vetäisi Simpsonin elämästä omaan elämääni siinä, että minun huonot ratkaisut olisivat Jumalan johdatusta, mutta toisinaan tuntuu jälkeenpäin, että minun huonoista ratkaisuista huolimatta Jumala on johdattanut minua ja Jumala on muuttanut voitokseen tappioni. Ihmisenä en pysty oikeastaan määrittelemään omien ratkaisujeni tulevaisuutta tai seurauksia. Myöskään aina ratkaisuni ei miellytä lähimmäisiä, mutta en ajattele ettei lähimmäisiäni tulisi kuunnella. Simsonin ristiriitainen elämä puhuttelee minua, se on raadollisen rehellisesti kirjoitettu meille tiedoksi, hänen tarinaansa ei kaunistella. Hänen elämänsä kertoo siitä kuinka uskollinen Jumala on ja kuinka armollinen hän on meitä kohtaan. Tänäänkin saan turvautua häneen.

Juud

Juudan kirje sisältää vakavia varoituksia meille, jotka uskomme. Harhaan menemiseltä voi välttyä, kun rakentaa elämän pyhimmän uskon perusteelle. Siihen kuuluu rakkaudessa pysyminen, Pyhässä Hengessä rukoilu ja odotus. Jumalan rakkaus ei revi ihmisten välisiä ihmissuhteita, se ei alenna meidän yhteyttämme välineelliseksi toisten hyväksikäyttämiseksi eikä muuta päälaelleen Jumalan armoa ja yhteyttä. Ehtoollisen yhteyteen liittyi alkuseurakunnassa yhteinen ruokailu, jossa kukin toi yhteiseen pöytään ”nyyttäriperiaatteella” syömistä. Muutenkin yhteisellä aterioimisella  oli merkitys yhteishengen luomisella, ne kuvasivat keskinäistä yhteyttä ja rakkautta toisiin seurakunnassa ja niissä vietettiin myös ehtoollista. Yhteinen ateria oli kuitenkin muuttunut mässäilyksi johtajien toimesta, myös käsitys armosta oli muuttunut päälaelleen. Paljon muutakin räikeää epäkohtaa ja harhaan menoa ilmeni seurakunnassa, jonne Juuda lähetti kirjeensä. Luultavasti kirjettä luettiin ääneen eri seurakunnissa ja se jäi elämään muistuksena rakkauden ja pyhimmän uskon menettämisen vaarasta. Seurakunta yhteisössä on mahdollisuus tulla sidotuksi toisiin rakkauden sitein, hyvällä ja toisia tukevalla tavalla. Se vaatii armon, laupeuden ja rauhan jatkuvaa lisääntymistä keskellämme, sitä ei koskaan voi olla liikaa. Toisiamme säälien, armahtaen ja tukien eri tavoin voimme turvautua yhdessä Jumalaan, jolla on voima varjella meidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa meidät tahrattomina kirkkautensa eteen.

Tuom. 14

Juud. 1

Mika M