Tekijä: Mika Mouhu

Simpsonin kertomus on lapsuudestani piirtynyt vahvasti mieleen ehkä siitä syystä, että hänellä oli pitkä tukka ja hän oli voimakas. Mieleeni on piirtynyt pitkätukkainen lihaksikas Simpson, joka nostaa voimillaan raskaat kaupungin portit selkäänsä ja kantaa ne pois. Hän oli uskon sankari, johon halusin samaistua. Simsonin elämäntarina ei kuitenkaan anna hänestä mitenkään esimerkillistä kuvaa, ainakaan sellaista jota minä pitäisin uskon sankarina. Simsonin syntymässä on kuitenkin vahvasti Jumalan ihme läsnä. Hänen piti erottautua elämässään Jumalalle nasiirina. Heti hänen syntymänsä jälkeen kerrotaa hänen voimansa salaisuus: Herran henki alkoi ajamaan häntä tekoihin. Jumalan Pyhä Henki sai hänessä voimakkaat teot aikaiseksi. Kumpa Jumalan Henki ajaisi minutkin tekoihin, ehkäpä hän niitä tekeekin, en vain itse niitä huomaa. Rukoilen tänäänkin, tulkoon sinun valtakuntasi, sinun kunniasi ja voimasi esille seurakuntasi kautta.

3 Joh

Kreikan kielessä on viisi sanaa, jotka tarkoittavat kaikki rakkautta sen eri muodoissa: agape, eros, filos, filtron ja storgi. Tutkin bible hub sovelluksen kautta, mitä kreikan sanaa tässä kirjeessä oli käytetty. Kirjeessä oli käytetty vain kreikan agape sanaa, joka kuvaa korkeinta rakkauden muotoa. Agape rakkauden lähde on Jumalassa, se on niin syvää, käsittämätöntä, puhdasta ettei meidän mielemme voi sitä täysin ymmärtää. Tämä rakkaus on pyyteetöntä. Kirje kuvaa millaisella rakkaudella Jumala rakastaa meitä. Tämä on syvän rakkauden lähteen aikaansaama kirje, sellaisen rakkauden kuvaus, jota ihminen voi saada vain Jumalalta. Tällaisen kirjeen saaminen itsessään voisi olla sanan helinää ellei se olisi tullut todeksi ihmisten välillä. Viimeisessä lauseessa kuvataan vielä kuinka suuri kaipaus kirjoittajalla on nähdä vastaanottajat kasvotusten. Lue kirje niin, että laitat Gaiuksen tilalle oman nimesi ja ajattelet sen olevan  kirjoitettu sinulle ja pyydä samalla Jumalaa avaamaan sinulle kuinka syvä hänen rakkautensa on sinua kohtaan. 

Tuom. 13

3. Joh. 1

Mika M

Tämän päivän tekstiä lukiessani mietin kuinka monesti olen unohtanut sen mikä on Kristuksen seuraamisessa oleellista, rakkaus, toistemme rakastaminen. Luvussa alussa sana rakkaus esiintyy eri muodoissaan melkein joka lauseessa. Kirjeen kirjoittaja Johannes kuvaa kuinka hän rakastaa kirjeen vastaanottajia ja kuinka kirjeen vastaanottajat rakastavat toisiaan. Armo, laupeus ja rauha tulee Isä Jumalalta, Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta totuudessa ja rakkaudessa. Rakkaus liittyy yhteen totuuden kanssa. Armo, laupeus ja rauha liittyvät puolestaan totuuteen ja rakkauteen. Totuuden vastakohtana kuvataan harhaan mennyttä oppia. Kristuksen ihmisyyden kieltäminen on harhaan mennyt oppi. Totuus on se, että Kristus kuoli syntiemme tähden ja ylösnousi vanhurskauttamisemme tähden. Totuuden unohtaminen omasta itsestämme johtaa harhaan. Totuus, että tarvitsemme Jumalan rakkautta pelastuaksemme synnin tuhovoimalta elämässämme. Jumalan rakkaus on ilmestynyt ihmisessä, Kristuksessa Jeesuksessa. Ilman ihmiseksi tullutta Jumalaa, emme voisi olla sovitettuja. Sovitus sanaa käytetään kreikassa orjien vapauttamiseen orjuudesta. Synti on orjuuttanut meitä ja pitänyt meidät erossa rakkaudesta, olemme olleet orpoja, mutta lunastettuina olemme Jumalan lapsia. Tarvitsemme totuutta itsestämme, tarvitsemme totuutta syntisyydestämme voidaksemme ottaa vastaan rakkauden, Kristuksen lunastusmaksun synneistämme ja osamme Jumalan lapsina.

Meidän ei tarvitse kantaa syyllisyyttämme, koska Kristus on sen kantanut. Hän tuli syylliseksi takiamme. Sen takia me voimme elää totuudessa ja rakkaudessa. Isä Jumala ja Poika Kristus Jeesus haluaa Pyhän Henkensä kautta muistuttaa meitä rakkaudestaan ja totuudestaan. Ymmärtäessämme totuuden itsestämme voimme ymmärtää, miten suuri armo on kohdannut meitä. Tämän ymmärtäminen pitäisi johtaa armollisuuteen toisia vajavaisia kohtaan, laupeuden tekoihin suhteessa toisiin ja rauhan välittämiseen toisille. Kaikessa muistaen, ettei minun tehtäväni ole rangaista itseäni eikä toisia. Saatuani rauhan Jumalan kanssa, voin tätä rauhan sanomaa välittää muille, muistaen rakkauden ja totuuden. Kristus ihmisenä ymmärtää heikkouteni ja on jatkuvasti armollinen minua kohtaan ja hänen ristinsä työn tähden voin olla rauhassa hänen edessään. 

Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha tänäänkin.

Tuom. 12

2. Joh. 1

Mika M

4 Moos. 35

1. Tess. 4

Perheen jäsenien välit ovat erityislaatuisia, se on side, joka on syntymälahjana saatu. Kristittyinä meidän tuli rakastamaan toisiamme veljesrakkaudella. Jostakin puheesta muistan kuulleeni, että veljesrakkaus tarkoittaa samaa kuin äidin ja lapsen välillä olevaa rakkautta. Se on rakkautta, joka kohdistuu perheen sisällä toisiin, koska he ovat saman perheen jäseniä. Veljesrakkaus on perheen keskellä vallitsevaa vahvaa yhteen kuulumista ja toisista välittämistä. Sinulla voi olla kokemus huonoista sisarten välisistä suhteista tai äitilapsi suhteesta, kuitenkin Jumalan perheessä rakkaus tulee Jumalalta, hänen opettamana. Se on mahdollista, vaikka ei aina täydellisesti toteutuisikaan.

Jumalan perheessä kukaan ei saisi käyttää toista hyväkseen. Paavali puhuu hyvin jyrkästi asiasta, hän sanoo erikseen, että Herra rankaisee sellaisesta. Kun ystävä, kristitty, johon olet luottanut pettää sinut, niin se tuntuu todella pahalta. Se tuntuu haavoittavan kaikista kipeimmin, kun kyseessä on suhde, jota verrataan perheenjäsenten väliseen suhteeseen. Miten tällaiseen tekoon tulee suhtautua ja miten teon voi antaa anteeksi? Meillä on Kristuksen tähden velvollisuus antaa toisillemme anteeksi, mutta meillä on oikeus asettaa myös rajat toisille. Rajoja voi asettaa toiselle kertomalla suoraan toiselle rikkomuksesta. Toisinaan äärimmäisenä tekona voi joutua jopa katkaisemaan toiseen välit, jos ihminen jatkuvasti jatkaa toisen hyväksikäyttöä. 1. Kor. 5:11. Kristittyinä meidän ei tarvitse alistua kynnysmatoksi, josta sinusta otetaan kaikki irti ja käytetään välineenä hyödyksi. Meidän tulee rakastaa myös itseämme, jotta emme menetä rakkauttamme lähimmäisiimme. Rakkautta on myös asettaa rajoja toiselle suojellakseen omaa itseä ja osoittaakseen toiselle hänenkin rajansa.

Totuus on se, että minä itse olen heikko ja kaipaan vahvistusta uskolleni, kaipaan lepoa ja kuormien kannattajaa. Jos toinen etsii vain sinua kannattamaan kuormaansa ja pyrkii itsekeskeisesti hyötymään sinun lempeydestä, niin hän ei toteuta veljesrakkautta. Veljesrakkaus on vastavuoroisuutta, toistemme kuormien kantamista.  Veljesrakkaus ei kohtele toista välineenä, vaan kannattelee toista. Voin vain luovuttaa toisen syntisen teon Jumalalle, hän on kaikkien tuomari. Wilcox sanoo: suurinkaan syntinen ei ole milloinkaan ollut suurempi Kristuksen armoa. Viimeinen sana on oleva Kristuksen. Hän on elävien ja kuolleiden tuomari, ja hänelle kuuluu lopullisen tuomion julistaminen. Jätänkin hänet, minua vastaan rikkoneen, Kristukselle. Minä haluan etsiä nyt Kristusta ja hänen lepoaan ja rauhaa. Opettakoon hän minulle rakkauttaan. Hän antakoon voiman anteeksiantoon ja rakkauteen meitä rikkoneita kohtaan.

Mika M