Tekijä: Mika Mouhu

Hab. 2

“Herra vastasi minulle: – Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.”

‭‭Habakukin kirja‬ ‭2:2-3‬. Meidän elämämme on hyvissä käsissä, vaikka tapahtuisi mitä tahansa meidän elämässämme. Profeetta oli huutanut Jumalalle monta miksi kysymystä ja odotti vastausta. Hän sai näyn, joka piti kirjoittaa ylös. Jumalalla on omat, varmat aikataulunsa. Jos hänen vastauksensa viipyy, niin me emme voi muuta kuin odottaa. Meidän tulee vain luottaa, että Jumalan lupaukset hänen sanassaan toteutuvat. Me olemme riippuvaisia ajasta, mutta Jumalalla ei ole aikaa. Hän elää meidän elämämme viime ja alkuhetkissä, hän tietää alkumme ja loppumme. Hän elää ikuisuudessa, me ajassa. Miksi en luottaisi hänen sanaansa, joka on kaiken luonut ja jolla on kaikki määräajat käsissään. Hän on Pyhä, erotettu kaikesta luodusta, olkaamme hiljaa, odotetaan hänen aikaansa. Hän pitää lupauksensa.

2 Piet. 1

“Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.” Toinen Pietarin kirje‬ ‭1:2‬. Olemme päässeet osallisiksi armosta, Kristuksen ansiosta, syntiemme sovitustyöstä ristillä. Olemme päässeet osallisiksi rauhasta Jumalan kanssa, synti ei enää erota meitä Jumalasta. Voimme tuntea Jumalan ja Jumala tuntee meidät. Voimme tuntea hänet, hänen voimansa, hänen hyvyytensä ja olla osallisia hänen pyhyydestään, koska olemme osallisia Jumalan luonnosta. Jumalan pyhyys on kaikesta pahuudesta erotettua, olemme hänessä osallisia puhtaudesta, hänen hyvyydestään, elämän lähteestä.

Kristityn elämän kasvun avain ja näkyvä hedelmä on näissä lauseissa: “Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.” 2 Piet. 1:5-7‬ Pyrkimys on hyvä sana, joka kuvaa ettemme koskaan elämässä saavuta täydellisyyttä, tarvitsemme aina Jumalan armoa, turvautumista hänen työhönsä, hänen ansioon ja lahjaansa. Pyrkimyksen pohjana on rakkaus, joka ei voi jättää meitä toimettomaksi. Jumalan tunteminen on hänen rakkautensa tuntemista. Rakkaus johtaa tekoihin, joita kutsumaan hedelmiksi. Hedelmä on konkreettista, sellaista joka ravitsee, vahvistaa, rohkaisee pysymään hänessä, joka tuottaa hedelmän. Johannes kuvaa meitä oksiksi, jotka kantaa hedelmän. Kaiken elämän lähde Jeesus Kristus kasvattaa hedelmän.

Uskon lujuutta vahvistaa sanan luku, rukous, kristittyjen yhteys. Jumalan sana, raamattu avautuu Hengen avulla, me toiset voimme siinä auttaa toisiamme ymmärtämään sitä paremmin, Oikeaan tietoon tulee pyrkiä, mutta sitä ei saa käyttää lyömäaseena tai väittelyn välineenä lähimmäisen haavoittamiseksi. Raamatun lauseilla voi myös haavoittaa toisia, silloin tieto ei ole rakkautta. Meidän kristittyjen pitäisi pyrkiä yhteyteen, evankeliumin välittämiseen yhdessä, keskittyä siihen mikä meitä yhdistää, osallisuus Jumalan armosta. Yhdessä vahvistamme toistemme kestävyyttä, kunnioitusta Jumalaa kohtaan, yhdessä vahvistamme kiintymystä toisiimme, yhdessä vahvistamme rakkautta Kristukseen ja toisiimme. Siitä meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus.

Mika M

Hab. 1

“Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta?” Habakukin kirja‬ ‭1:2‬. “Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä. Miksi siis katselet petollisuutta, miksi vaikenet, kun jumalaton nielee hurskaan?” Habakukin kirja‬ ‭1:13‬‬. Profeetta ihmettelee samoja asioita, joita minäkään en ymmärrä. En voi ymmärtää kaikkia pahoja asioita, joita ympärilläni tapahtuu. Mielessäni on monis miksi kysymystä, joihin en saa vastausta. Kaiken kyselyn ja ihmettelyn keskellä profeetta vetoaa Jumalaan ja hänen armoonsa. “Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. Herra, minun pyhä Jumalani! Herra, sinä olet lähettänyt kaldealaiset rankaisemaan meitä, sinä, kalliomme, olet tuonut heidät kurittamaan meitä. Älä anna meidän kuolla heidän käsiinsä!” Habakukin kirja‬ ‭1:12‬. En voi muuta kuin jättää koko elämäni, jonka olen saanut Jumalalta, hänen käsiinsä. Voin jättää hänelle kaikki miksi kysymykseni. Hän on ikiaikojen Jumala, joka tietää kaiken. Hän on kallio, joka ei järky.

1 Piet. 5

Pietari kehottaa pukeutumaan keskinäiseen nöyryyteen. Pukeutuminen viittaa johonkin, jonka voi myös riisua pois. Nöyryys on vaativa laji minulle ylpeälle ihmisille, joka mielelläni olen kuuntelematta toisia. Nöyryydestä tulee mieleen asioita kuten toisen kunnioittaminen, arvostus, kuuntelu, se on varmasti paljon muutakin. Pietari osoittaa kehotuksen sanoja myös seurakunnan johtajille sekä niille joita johdetaan.  Hän viittaa vanhimpiin sekä nuorempiin, joka kertoo yhteiskunnassa, joka arvosti iän tuomaa viisautta. Tulee mieleen, että oliko seurakunnassa useampi hengellinen johtaja, joka tuki nuorempia kristityn elämän vaikeuksissa. Johtajuus piti olla vapaaehtoista, sydämestä lähtevää halua ja esikuvana olemista. Johtajuuteen ei saanut sisältyä minkäänlaista vallan väärin käyttöä. Nuorempi kehotettiin kuuntelemaan neuvoja ja suostua johdettavaksi. Kaikessa toiminnassa kuitenkin piti muistaa, että olemme Kristuksen johdettavina. Jeesus Kristus on seurakunnan pää ja hallitsija, armossaan hän on antanut toisille lahjan johtaa.

Taistelu ei pitäisi olla toisiamme vastaan, vastustajamme pyrkii hämärtämään yhteytemme Kristukseen, hänen armoonsa ja sovitustyöhönsä sekä yhteyden toisiimme. Vihollinen pyrkii syöttämään meille valheen, että olemme taistelussa yksin ja ettemme selviä siitä tai olemme tehneet niin hirveitä tekoja ettei Jumalan armo enää koske meitä. Hän yrittää niellä meiltä uskon anteeksiantoon ja rikkoa yhteytemme toisiimme. Emme ole yksin koskaan, Jumala ei hylkää ketään, joka tulee hänen luokseen. Meillä on myös toisemme, ihmisinä voimme kantaa toisiamme Jumalan eteen rukoillen, rohkaisten ja kuunnellen. Hänelle voimme antaa kaikki murheemme, hän pitää meistä huolen. “Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.” 1 Piet. 5:10‬

 

Mika M

Nah. 3

Vanhan testamentin profeetat julistivat Jumalan tuomioita Israelille sekä Israelin ympärille oleville kansoille. Tuomio kohdistui syntiä vastaan, pahuus on saanut rangaistuksen. Pahuus tulee vielä saamaan rangaistuksen lopullisesti ja hyvyys tulee hallitsemaan ikuisesti. Voimme nähdä vanhassa testamentissa oikeudenmukaisen tuomarin, joka vihaa syntiä ja pahuutta maailmassa, mutta samalla armollisen Jumalan joka kutsuu ihmisiä luokseen voidakseen parantaa heidät. Vanhassa testamentissa Jumalan tuomio näkyy kansakuntien tuhoutumisessa. Jumala on oikeudenmukainen tuomari, ei hän jätä rankaisematta syntiä. Hän on tuominnut synnin omassa rakkaassa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa antamalla oman hänen kuolla syntiemme tähden. Uudessa testamentissa todetaan, että synnin palkka on kuolema, mutta ikuinen elämä on Jumalan armolahja Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan tuli ihmiseksi, hän tuli julistamaan ilosanomaa, että voimme pelastua tuomiolta. Jeesuksen sanoma ei ollut tuomion sanoma, vaan ilon sanoma, sanoma elämästä ja yltäkylläisyydestä. Hänen puoleensa kääntymällä saamme elämän lahjaksi.

 

1 Piet. 4

Pietari muistuttaa meidän entisestä elämästä ennen kristityksi tulemista. Uudessa elämässäkin joudumme kohtaamaan heikkoutemme, syntisyytemme. Meissä asuu kuitenkin Pyhän Hengen kautta täydellinen rakkaus ja voimme sen takia rakastaa toisiamme, että voimme antaa anteeksi toisillemme. Keskinäisessä rakkaudessa pysyminen on toisen vierellä olemista myös silloin, kun teemme väärin toisia kohtaan. Toisten palvelemiseen Jumala antaa voiman, sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa. Meillä on erilaiset voimavarat ja kyvyt, palvellaan toisiamme sen mukaisesti, ei väsymiseen asti. Kristittynä oleminen ei ole aina helppoa, emme saa aina ymmärrystä tai hyväksyntää niiltä, jotka eivät usko. Muistan hetken vuosien takaa, kun kohtasin koulussa kiusaamista uskoni takia. Tämä raamatun sana lohdutti minua ja vahvisti uskoani, muistan kuinka sain kokea myös iloa, tunsin kuinka Jumala oli minua lähellä. Vanhurskaan elämä ei ole tosiaan helppo, mutta meillä on puolustaja ja lohduttaja Pyhä Henki, joka aina kanssamme.

Mika M