4. Moos. 28, Joh. 15

4. Moos. 28

Joh. 15

Tämä ei ole ainoa kohta Raamatussa, jossa Jeesus puhuu puun hedelmistä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeessa 33 Jeesus toteaa: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.” Tuo viimeinen lause on ymmärtääkseni hyvin yleisesti käytössä ihan arkikielessäkin, ja sillä viitataan siihen, millaiselta jonkin ihmisen elämä näyttää ulkopuolisin silmin.

Viinipuuvertauksen avulla Jeesus kannustaa opetuslapsiaan elämään hänen yhteydessään, olemaan täysin riippuvaisia hänestä ja tuottamaa hedelmää, joka pysyy. Itse tunnistan päivän tekstistä kolme hedelmää: rukous ja rukousvastaukset sekä rakkaus ja ilo. Kahta viimeistä voisi pitää inhimillisinäkin hedelminä. Uskoisin niin, että tässä näillä hedelmillä tarkoitetaan kuitenkin asioita, joilla on iankaikkista merkitystä. 

Jeesus antaa todella suuret lupaukset rukoukseen liittyen (jakeet 7 ja 16). Voisi ehkä oman rukouselämän kannalta olla hyvä ainakin silloin tällöin tutkistella itseään, miten hyvin pysyy Jeesuksessa ja hänen sanassaan (jae 7) sekä onko lähtenyt liikkeelle ja tuottaako hedelmää (jae 16). Nämä voivat varmasti tuntua helposti vaatimuksilta. Kannattaa ensimmäisenä muistaa, että Jumala on pelastanut meidät armosta (Ef. 2:8-9). Toiseksi meidän ei kannattane liikaa kiinnittää huomiota oman elämämme hedelmiin, koska silloin helposti masennumme ja alamme vertaamaan itseämme toisiin. Tärkeintä on katsoa Jeesukseen ja olla häntä lähellä, sillä ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13).

Pekka

Ps. 25, Ilm. 22

Ps. 25

Ilm. 22

Raamatun viimeinen luku. Mitä siitä jää päällimmäiseksi mieleen? Itselleni päällimmäinen ajatus on, että matkalla vielä ollaan. Päämäärä on selvä. Oikeus, totuus ja hyvyys lopulta voittavat, mutta siellä ei vielä olla. Tulevaisuudessa on toivo, mutta matkalla voi tulla kaikenlaista vastaan. Keskeinen kysymys lienee, mihin laitamme turvamme matkalla päämäärää kohti. Luotammeko Jumalan sanaan, Jeesuksen ristintyöhön ja Pyhän Hengen johdatukseen? Aina ajoittain joudun tätä pohtimaan.  Esimerkiksi silloin, kun joku ihminen sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, ja vieläpä perustelee, miksi näin on. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt siihen, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Edesmenneen ja aikanaan hyvin tunnetun rovasti Kalevi Lehtisen sanoin: ”Jeesus ei ole vaihtoehto vaan elinehto.”

Pekka

Ps. 24, Ilm. 21

Ps. 24

Ilm. 21

Eilen oli ehkä yksi maailmanhistorian merkittävistä päivistä, kun USA:n ja Venäjän presidentit tapasivat Alaskassa neuvotellakseen Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta Ukrainaa vastaan. Monenlaisia toiveita ja pelkoja tuohon tapaamiseen liittyi. Kun tätä kirjoitan, ei ole vielä tiedossa, mihin neuvotteluissa on päädytty.

Kovin vaivalloiselta ja hankalalta nykyinen maailmanmeno ja -aika vaikuttavat. Jonakin päivänä kuitenkin tämä vaivalloinen ja hankala taivallus (tai jopa taaperrus) päättyy. Valtaistuimella istuva sanoo (Ilm. 21:5): ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ihan vain tämän päivän tekstejä mietiskelemällä voi helposti päätyä siihen lopputulokseen, että tälle Jumalan ilmoitukselle olisi tarvetta jo tässä ja nyt. Joudumme kuitenkin vielä odottamaan ja liittymään tutun virren 338 viimeisen säkeistön sanoihin (Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986):

”Suo mun ottaa isänkädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi, riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.”

Pekka