Tekijä: Pekka

Ps. 23

Ilm. 20

Tänä päivänä on teksteissä tarjolla tuttuakin tutumpi ja lohdullinen paimenpsalmi, mutta myös aika hankalia ja laajoja teemoja Ilmestyskirjasta: tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tappio ja viimeinen tuomio. Päätin tutkailla näistä hieman tuhatvuotista valtakuntaa Raamatunselitysopas Novumin (osa 4: s. 977-984) ja Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun (s. 2665-2666) avulla.

Novumin mukaan tuhatvuotista valtakuntaa koskevaa Ilmestyskirjan kohtaa pidetään yhtenä Raamatun vaikeimmista. Sekä Novum että Aikamedian kommentaariraamattu esittelevät kolme pääasiallista tulkintaa:

1. 1. Amillenialismi: Kyseessä on vertauskuvallinen (kirkkohistoriallinen) ajanjakso Jeesuksen taivaaseenastumisen ja hänen toisen tulemuksensa välillä.
   2. Postmillenialismi: Seurakunnassa on tuhannen vuoden rauhan jakso, joka päättyy siihen, kun Saatana pääsee valloilleen. Jeesus palaa takaisin, kukistaa Saatanan ja hallitsee ikuisesti. Tämän tulkinnan mukaan Jeesus siis palaisi tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.
   3. Premillenialismi: Tuhatvuotinen valtakunta alkaa Jeesuksen toisesta tulemisesta, kestää nimensä mukaisesti tuhat vuotta ja on maan päällä oleva, konkreettinen Jumalan valtakunta.

Näistä voisi kirjoittaa todella pitkästi ja monipuolisesti, mikä ei liene tässä kohtaa tarkoituksenmukaista. Ehkä voi vain todeta Novumin sanoin: ”Jokaiselle Raamatun lukijalle on hyödyksi tuntea nämä kolme pääsuuntausta.” Aika näyttää, miten oikeasti käy. Sitäkään emme voi tietää, ketkä ovat näitä tapahtumia aikanaan todistamassa. Olennaista on muistaa se, mitä Jeesus sanoi, kun hän puhui lopun ajan tapahtumista (Luuk. 21:28): ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Pekka

Ps. 22

Ilm. 19

Psalmi 22, joka ns. Messias-psalmi, kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä. Kuningas Daavid eli noin tuhat vuotta aikaisemmin kuin Jeesus. Hämmästyttävää on, miten Daavid pystyi kuvaamaan Jeesuksen kärsimystietä näin tarkasti.

Ilmestyskirjan puolella hypätään Daavidin ja Jeesuksen ajoista tuntemattomaan ajankohtaan ja Karitsan häihin (Ilm. 19:7-9). Morsian, seurakunta (kaikki Jeesuksen omat kaikkina aikoina), on valmiina. Vuoden 1992 käännöksen mukaan morsiamen päälle on puettu hohtavan valkea hää-/pellavapuku, joka tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Tästä syntyy ainakin itselleni vaikutelma, että vanhurskaat teot liittyisivät jotenkin pelastumiseen, mikä on vastoin sitä, miten olen asian ymmärtänyt: Jeesus on ristinkuolemallaan valmistunut pelastuksen kaikille uskossa vastaanotettavaksi (vrt. esim. Ef. 2:8-9).

Kohdan voi kai noinkin kääntää, mutta siitä on jäänyt pois näkökulmia, jotka tulevat esille muissa käännöksissä. Esimerkiksi vuoden 1938 käännös sanoo saman kohdan näin: ”Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Englanninkielinen Amplified Bible selittää vanhurskautta, jota se tässä kohdassa käyttää, sanoilla ’suoraselkäinen, rehti, oikeudenmukainen ja jumalallinen eläminen, teot ja käytös sekä oikea asema Jumalan kanssa’ (toivottavasti käänsin sanat oikein englannista suomeksi). Jos tämän oikein tulkitsen, liina (vanhurskaus) annetaan  morsiamelle puettavaksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja itse vanhurskaus kuvaa paitsi Jeesuksen kärsimystä puolestamme myös seurakunnan elämää kaikkina aikoina.

Pekka

Ps. 21

Ilm. 18

Sananlasku sanoo, että ”kauppa se on, mikä kannattaa”. Tekoälyn mukaan kyseessä on vanha suomalainen sananlasku. Edelleen tekoäly toteaa, että ”sanonta kuvaa kaupankäynnin ikuista luonnetta ja sen merkitystä taloudelliselle toiminnalle”.

Enpä ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten negatiivisen kuvan Ilmestyskirja antaa kauppiaista ja heidän tulevasta kohtalostaan. Kaupallisen koulutuksen saaneena tuo kuva vaikuttaa varsin kohtuuttomalta, koska länsimainen elämänmuoto perustuu hyvin pitkälti ihmisten erilaisten tarpeiden tyydyttämiselle vaihdannan ja kaupankäynnin avulla. Onko tässä kyse siitä, että tässäkin suhteessa asiat menevät yli kohtuuden rajan? Palautuuko tämä Jeesuksen sanoihin Jumalasta ja mammonasta (Matt. 7:24): ” Kukaan ei voi palvella kahta herraa.  Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

Ymmärrän tämän kohdan niin, että kauppiaat ovat ajatelleet vain itseään ja omaa etuaan. Eivät he ihmisryhmänä ole sen kummempia kuin muutkaan. Kuten Paavali toteaa:

• • ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” (Room. 3:22b-23)
  • ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 6:23)

Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia, myös kauppiaita.

Pekka