Tekijä: Pekka

4. Moos. 29

Joh. 16

Jeesus jatkaa edellisen luvun opetustaan maailman vihasta häntä ja hänen opetuslapsiaan kohtaan. Hän palaa myös laajemmin edellisen luvun lopussa mainitsemaansa Puolustajaan, Totuuden Henkeen. Jeesus myös kertoo murheesta, jotka hänen opetuslapsensa tulisivat pian kohtaamaan, mutta myös siitä, miten heidän murheensa muuttuisi iloksi. Jälleen Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan rukoilemaan ja turvautumaan häneen, joka on voittanut maailman ja joka lupaa heille rauhan maailman kaikkien ahdistusten keskelle.

Opetuslapsilla oli vaikeuksia ymmärtää, mistä Jeesus puhui. Kuitenkin luvun lopussa he toteavat, että ”Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.” (jae 30) Tämä oli varmaankin tärkein ja keskeisin asia, joka heidän piti tässä kohtaa ymmärtää, koska Jeesus palaa tähän jäähyväisrukouksessaan (Joh. 17:6-8). Eivät he kuitenkaan ilmeisesti oikeasti ymmärtäneet kaikkea sitä, mistä Jeesus vaikkapa tässäkin luvussa puhui, mikä tulee ilmi myöhemmin, kun tapahtumat etenevät.

Ymmärrämmekö me, mitä Jeesus on puhunut ja opettanut? Ainakin oma kokemukseni on, että välillä ymmärrän ja välillä en. Sen vuoksi on hyvä seurakunnassa ja uskovien ystävien kanssa keskustella Raamatusta ja niistä asioista, jotka mietityttävät. Tätä voisimme tehdä ehkä enemmänkin.

Pekka

4. Moos. 28

Joh. 15

Tämä ei ole ainoa kohta Raamatussa, jossa Jeesus puhuu puun hedelmistä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeessa 33 Jeesus toteaa: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.” Tuo viimeinen lause on ymmärtääkseni hyvin yleisesti käytössä ihan arkikielessäkin, ja sillä viitataan siihen, millaiselta jonkin ihmisen elämä näyttää ulkopuolisin silmin.

Viinipuuvertauksen avulla Jeesus kannustaa opetuslapsiaan elämään hänen yhteydessään, olemaan täysin riippuvaisia hänestä ja tuottamaa hedelmää, joka pysyy. Itse tunnistan päivän tekstistä kolme hedelmää: rukous ja rukousvastaukset sekä rakkaus ja ilo. Kahta viimeistä voisi pitää inhimillisinäkin hedelminä. Uskoisin niin, että tässä näillä hedelmillä tarkoitetaan kuitenkin asioita, joilla on iankaikkista merkitystä. 

Jeesus antaa todella suuret lupaukset rukoukseen liittyen (jakeet 7 ja 16). Voisi ehkä oman rukouselämän kannalta olla hyvä ainakin silloin tällöin tutkistella itseään, miten hyvin pysyy Jeesuksessa ja hänen sanassaan (jae 7) sekä onko lähtenyt liikkeelle ja tuottaako hedelmää (jae 16). Nämä voivat varmasti tuntua helposti vaatimuksilta. Kannattaa ensimmäisenä muistaa, että Jumala on pelastanut meidät armosta (Ef. 2:8-9). Toiseksi meidän ei kannattane liikaa kiinnittää huomiota oman elämämme hedelmiin, koska silloin helposti masennumme ja alamme vertaamaan itseämme toisiin. Tärkeintä on katsoa Jeesukseen ja olla häntä lähellä, sillä ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13).

Pekka

Ps. 25

Ilm. 22

Raamatun viimeinen luku. Mitä siitä jää päällimmäiseksi mieleen? Itselleni päällimmäinen ajatus on, että matkalla vielä ollaan. Päämäärä on selvä. Oikeus, totuus ja hyvyys lopulta voittavat, mutta siellä ei vielä olla. Tulevaisuudessa on toivo, mutta matkalla voi tulla kaikenlaista vastaan. Keskeinen kysymys lienee, mihin laitamme turvamme matkalla päämäärää kohti. Luotammeko Jumalan sanaan, Jeesuksen ristintyöhön ja Pyhän Hengen johdatukseen? Aina ajoittain joudun tätä pohtimaan.  Esimerkiksi silloin, kun joku ihminen sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, ja vieläpä perustelee, miksi näin on. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt siihen, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Edesmenneen ja aikanaan hyvin tunnetun rovasti Kalevi Lehtisen sanoin: ”Jeesus ei ole vaihtoehto vaan elinehto.”

Pekka