Tekijä: Pekka

5. Moos. 1

2. Tess. 1

Joskus paljon nuorempana kohtasin ihmisen, joka alkuesittelyjen jälkeen kysyi hyvin suoraan: ”Odotatko Jeesusta Kristusta takaisin tulevaksi?” Kysymys oli hyvin yllättävä,  koska noin ei yleensä kysytä. Vastasin kysymykseen myöntävästi, mutta mietin, oliko kysymys asiallinen vai ei.

Ajatus Jeesuksen toisesta tulemisesta, aikojen loppumisesta ja viimeisestä tuomiosta ymmärtääkseni pääsääntöisesti ahdistaa ihmisiä. Täytyy myöntää, että ajatus ahdistaa itseänikin jonkin verran erityisesti niiden ihmisten puolesta, jotka eivät turvaudu Jeesukseen. Olenko pitänyt evankeliumia esillä niin, että mahdollisimman monella olisi ollut mahdollisuus sanoa Jeesukselle kyllä? Rehellisesti on myönnettävä, että aika surkea oma saldoni on.

Vaikka Jeesuksen paluu ja viimeinen tuomio ovat keskeisiä asioita uskossamme ja niistä olisi ehkä syytä enemmänkin puhua ja opettaa, niin kuitenkin vielä tärkeämpää on mielestäni katsoa maailmaa ja ihmisiä Jumalan rakkauden näkökulmasta. Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Jumalan rakkaus on tullut täydellisesti ilmi Jeesuksessa.

Miten voimme omalta osaltamme olla mukana tässä rakkauden työssä kärsivien ja ahdistuneiden ihmisten tukena ja rinnalla? Tuomion julistaminen ei ole mielestäni ainakaan viisas lähestymistapa.

Pekka

4 Moos. 36

1. Tess. 5

Päivä ja yö, valo ja pimeys, valvominen ja nukkuminen, raittius ja juopumus. Näiden rinnastusten ja vastakohtien kautta Paavali piirtää kuvaa kristityn identiteetistä.

Taisteluidemme keskellä kaikista olennaisinta on, että ”Kristus on kuollut puolestamme jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan” (jae 10) ja että rohkaisemme ja vahvistamme toinen toisiamme (jae 11), niin että Jumalan hyvä tahto saa elämässämme toteutua (jakeet 23-24).

Pekka

Ps. 40

1. Kor. 14

Psalmi 40 vaikuttaa hyvin uusitestamentilliselta. Ihan psalmin alussa näkyy mielestäni Jumalan kolme persoonaa (jakeet 2-4): Isä Jumala (Herra), Poika Jeesus Kristus (kallio) ja Pyhä Henki (uusi virsi, kiitoslaulu Jumalamme ylistykseksi).

Psalmin alku ja loppu tuntuvat myös liittyvän yhteen. Molemmissa näkyy ja tuntuu Herran odotus. Daavidin maininta köyhyydestä ja avuttomuudesta (jae 18) pitänee ymmärtää hengellisesti. Jeesuskin julistaa vuorisaarnan alussa autuaiksi hengessään köyhät, ”sillä heidän on Jumalan valtakunta” (Matt. 5:3). Paavali puolestaan oli saanut Herralta vastauksen, jonka mukaan ”voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tämän vuoksi Paavali ylpeili mieluimmin heikkoudestaan, jotta häneen ”asettuisi Kristuksen voima”.

Daavidin ja Paavalin esimerkit osoittavat, ettei se haittaa, jos koemme olevamme hengellisesti köyhiä, avuttomia ja heikkoja. Heidän tavoin saamme ja voimme odottaa sitä, että Herra on ”apuni ja pelastajani” (Ps. 40:18).

Pekka