5 Moos. 4 1. Tim. 1

5. Moos. 4

1. Tim. 1

”Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1. Tim. 1:5)

Tämä on yksi niistä jakeista, jonka olen opetellut ulkoa. Tähän jakeeseen tuntuu kiteytyvän hyvin paljon asioita. Itse ymmärrän tämän niin, että jos nämä asiat ovat totta elämässäni, Jumalan rauha vallitsee sisimmässäni ja elämässäni. Ymmärrän myös, etten voi itse omissa voimissani tätä rauhaa tavoittaa, vaan tarvitsen siihen Jeesuksen ja Pyhän Hengen apua.

Pekka

5 Moos. 3 2. Tess. 3

5. Moos. 3

2. Tess. 3

Jokin aika sitten keskustelin työpaikalla muutaman kollegan kanssa siitä, miten monesti tuntuu siltä, ettei nyky-yhteiskunnassa keneltäkään saa vaatia mitään. Jos vaaditaan, niin ihmiset ahdistuvat, masentuvat ja lamaantuvat. Ehkä tämä kuitenkin on liian pessimistinen tulkinta nykymenosta. Toivottavasti tilanne ei ole oikeasti näin synkkä.

Armosta meidät on pelastettu (vrt. Ef. 2:8-9). Pelastus on täysin Jumalan lahja. Ihminen ei voi sitä teoillaan ansaita. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten armossa elämämme. Vaarana on Paavalin sanoin alkaa elää kurittomasti ja touhuta joutavia (2. Tess. 3:11). Edellinen tuntuu aika kovalta toteamukselta, mutta jälkimmäinen tuntuu jollakin tavalla tutummalta. Yhteen ne kuitenkin liittyvät.

Uskoisin, että meillä kaikilla on varsin korkea kynnys puuttua toisen ihmisen elämään. Joskus se kuitenkin olisi paikallaan. Haluaisin ajatella niin, että Paavalin mainitsema veljen ojentaminen (2. Tess. 3:15) tarkoittaa sitä, että asetumme rukoillen toisen ihmisen rinnalle hänen elämänsä taisteluissa ja nöyrästi kysymme, miten hän itse tilanteensa näkee ja minkälaista apua tai tukea hän ehkä tarvitsisi päästäkseen omalla uskon taipaleellaan eteenpäin. Toivottavasti hän rohkaistuisi arvioimaan elämäänsä ja muuttamaan sen suuntaa, kun asiaa ei esitetä hänelle ylhäältä päin tulevan vaatimuksena.

Pekka

5 Moos. 2 2. Tess. 2

5. Moos. 2

2. Tess. 2

Paavali jatkaa opetustaan Herran päivästä. Ennen tuota päivää käydään kovaa taistelua ihmisten sieluista. Sielunvihollinen yrittää kaikin tavoin estää Jumalan hyvän tahdon toteutumisen. On tärkeää säilyttää maltti, pysyä lujana, pitää kiinni apostolien opetuksista ja rohkaistua Isän ja Pojan rakkaudesta, armosta, iankaikkisesta lohdutuksesta ja hyvästä toivosta.

Pekka