Viikko 51

Maanantai: Ps. 121 Ilm. 7

Monenlaista tulkintaa liittyy 144 000 sinetillä merkittävään henkilöön. Tätä on tulkittu kirjaimellisestikin, mutta Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatussa todetaan, että ”luku 144 000 saadaan laskutoimituksesta 12 x 12 x 1 000, ja sen on katsottu kuvastavan täydellisyyttä. Riippumatta siitä, miten sinetöitävät tulkitaan, voimme luottaa siihen, että kaikki Jumalan omat saatetaan turvallisesti hänen luokseen eikä ketään hyljeksitä tai unohdeta.”
 
Suuri kansanjoukko on myös aiheuttanut monenlaista tulkintaa (Ilm. 7:9-17).  Erityisesti jakeessa 14 mainittu suuri ahdinko on ollut mielenkiinnon kohteena. Em. kommentaariraamatussa todetaan: ”Toiset arvelevat sen tarkoittavan kristittyjen kärsimyksiä kautta aikojen, toiset taas ajattelevat, että tulevaisuudessa koittaa suuren ahdistuksen aika, joka kestää määrätyn ajan verran. Kummankin tulkinnan mukaan uskovat saavat lahjaksi ikuisen elämän Jumalan kanssa ja heidän murheensa ja kärsimyksensä kyyneleet pyyhitään pois (Ilm. 7:17).”
 
Jälkimmäisessä tulkintatavassa suuren ahdingon ajatellaan varsin yleisesti kestävän seitsemän vuotta. Tähän seitsemän vuoden periodiin liittyy sitten puolestaan kolme erilaista näkemystä uskovien ylöstempauksesta joko ennen suurta ahdinkoa, ahdingon ajan puolivälissä tai ahdingon ajan lopussa. Ymmärtääkseni näissä pohdinnoissa ei kuitenkaan olla ns. asian ytimessä. Olennaista on, että turvamme ja tulevaisuuden toivomme on kaikissa tilanteissa Jeesuksessa (vrt. Ps. 121).
 

Tiistai: Ps. 122 Ilm. 8

Herran huone ja pyhien rukoukset! Nämä ovat puhuttelevia sanoja ja mielikuvia juuri ennen seitsemää merkkisoittoa. Olipa elämäntilanteemme ja maailman historian vaihe mikä tahansa, saamme rohkaisua ja toivoa Herran huoneessa seurakunnan keskellä yhdessä rukoilemalla. Herran huoneen ei edes tarvitse olla välttämättä mikään fyysinen tila, koska Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään (Matt. 18:20).
 

Keskiviikko: Ps. 123 Ilm. 9

Kuusi merkkisoittoa on soinut, mutta jäljellä olevat ihmiset eivät vieläkään käänny Jumalan puoleen (Ilm. 9:20-21). Psalmin sanat (Ps. 123:4) itsevarmojen ivasta ja ylimielisten pilkasta tuntuvat jotenkin irvokkailta tässä yhteydessä. Itsevarma ja ylimielinen ihminen luottaa itseensä eikä tarvitse ketään muuta – ei Jumalaa eikä muita ihmisiä muuhun kuin omien, itsekkäiden tarpeidensa ja mielihalujensa tyydyttämiseen.
 

Torstai: Ps. 124 Ilm. 10

Jumala on paljastanut ja paljastaa ihmisille monenlaisia asioita, mutta moni asia jää silti kuitenkin meille arvoitukseksi. Danielilla (Daniel 8:26) ja Johanneksella (Ilm. 10: 4) on molemmilla samanlainen kokemus siitä, että he näkivät jotakin Jumalan suunnitelmista, mutta heillä ei ollut lupa niistä kirjoittaa.

Kannattaa siis keskittyä olennaiseen, joka tämän päivän teksteissä tulee esille esimerkiksi seuraavissa jakeissa: ”Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan.” (Ps. 124:8) ja ”Enkeli [–] vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.” (Ilm. 10:5-6).

Perjantai: Ps. 125 Ilm. 11

Psalmien teksti tuntuu soveltuvan hyvin kertomukseen kahdesta todistajasta, jotka toteuttavat tinkimättä erikoiselta vaikuttavaa tehtäväänsä. He eivät horju, vaan luottavat Herraan. Vaikka he kuolevatkin, Jumala herättää heidät kuolleista. Herra suojaa heitä nyt ja aina.
 
Tämä on hyvin vahva, mutta ei välttämättä kovin miellyttävä, kuva hengellisestä taistelusta. Monesti mietin, minkä verran olen valmis maksamaan hintaa Jeesuksen seuraamisesta. No, ehkä sitä ei kannata kovin paljon pohtia, vaan luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella puolustaja, joka opettaa, neuvoo, valmistaa ja varustaa siihen, miten eri tilanteissa kannattaa toimia.
 

Lauantai: Ps. 126 Ilm. 12

”Suuret ovat Israelin Herran teot!” (Ps. 126:2) Näin voi huudahtaa, kun lukee Johanneksen kuvausta naisesta ja lohikäärmeestä. Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan ”naisen on perinteisesti katsottu edustavan Jumalan kansaa, joka on odottanut Messiasta saapuvaksi.” Jakeessa 5 mainittu lapsi viitannee puolestaan Jeesukseen.
 
Jumala pitää ihmeellisesti huolta kansastaan, kun lohikäärme (Paholainen ja Saatana, jae 9) raivoaa ja yrittää kaikin tavoin tuhota sen. Tämä on hyvä muistaa, jos ja kun hengellinen taistelu tuntuu käyvän hankalaksi tai jopa ylivoimaiseksi.
 

Sunnuntai: Ps. 127 Ilm. 13

Ilmestyskirjan yksi tunnetuimpia yksityiskohtia on varmaankin pedon merkki ja/tai luku (Ilm. 13:16-18), jota ilman ”kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään”. Olen kuullut sanottavan, ettei ole mitään hätää niin pitkään, kun käteistä rahaa on olemassa.
 
Elämme nykyisin aikaa, että käteisen merkitys vähenee koko ajan. Teknologian nopean kehittymisen vuoksi emme periaatteessa enää tarvitse käteistä. Siruteknologiaa käytetään jo yleisesti eläimillä, ja se olisi täysin käyttökelpoista myös ihmisillä. Teknologian näkökulmasta on siis jo olemassa kaikki tarvittavat elementit, joilla tämä Ilmestyskirjan näky voisi toteutua.
 
Pitäisikö olla huolissaan? Itse en ainakaan ole. Sen sijaan olen miettinyt sitä, pitäisikö tai voisiko tuohon mahdolliseen tilanteeseen jotenkin varautua. En vain ole ainakaan toistaiseksi keksinyt mitään, mikä voisi olla käyttökelpoista. 
 
Psalmin sanat ovat tässäkin suhteessa hyvin puhuttelevia (Ps. 127:1-2):
 
”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”
 
Jumalan huolenpito on käsittämätön asia. Uskon ja luotan siihen, että jos näen sen ajan ja päivän, jolloin tuo Ilmestyskirjan näky alkaa toteutua, niin Jumalan huolenpito tulee jollakin ihmeellisellä ja uudella tavalla todeksi niille, jotka eivät tuota pedon merkkiä ota.
 
Siunattua ja levollista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
 

Pekka

Viikko 39

Maanantai: Jes. 25 Kol. 4

Tämän päivän teksteissä nousee esille oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus (Kol. 4:1; Jes. 25:1-5). Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän taustaan, asemastaan jne. (vrt. Room. 3:23).
 
Syntiin langenneessa maailmassa oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus jäävät toteutumatta hyvistä pyrkimyksistä huolimatta. Ihmisten elämä maailmanlaajuisesti on oikeastaan aika karua ja epäreilua, jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään. 
 
Kaiken epäoikeudenmukaisuuden, epäreiluuden ja sorron keskellä toivomme on Jumalassamme, joka voittaa kuoleman, pyyhkii kyyneleet, vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä ja pelastaa  (Jes. 25:6-9).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:27, 16:33): ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailmaa antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”,  ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
 

Tiistai: Jes. 26 1. Tess. 1

Jumalaan turvautuminen tuo rauhan sekä yksittäiselle ihmiselle että ihmisyhteisölle (Jes. 26:3,12). Lisäksi se vaikuttaa meissä uskoa, toivoa ja rakkautta: usko saa meidät toimimaan, rakkaus näkemään vaivaa ja toivo perustuu Herraamme Jeesukseen (1. Tess. 1: 3). Kaiken avaimena on Uuden testamentin mukaan se, että hyvä sanoma Jeesuksesta (evankeliumi) kohtaa meidät Pyhän Hengen voimana eikä vain sanoina (1. Tess. 1:5).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:16-17): ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
 

Keskiviikko: Jes. 27 1. Tess. 2

Uskossa on kyse suhteesta. Jesajan kirja kuvaa kauniisti sitä, miten Jumala on aloitteellinen kansaansa ja lapsiaan kohtaan. Jumala haluaa rakentaa ja ylläpitää läheistä suhdetta lapsiinsa. Valitettavasti vain on niin, että me ihmiset käännämme selkämme Jumalalle ja menemme hänestä poispäin. Näin on ollut syntiinlankeemuksesta saakka (1. Moos. 3).
 
Uskossa on kyse myös uskovien yhteydestä. Se on elintärkeää, koska siinä saamme toinen toisiltamme rohkaisua Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa meitä kutsutaan Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa (1. Tess. 2:11-12).
 
Jeesus sanoo (Joh. 17:22-23): ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
 

Torstai: Jes. 28 1. Tess. 3

Päivän teemoja ovat mm. tottelemattomuus, ylimielisyys ja uhma (Jes. 28:7-13), Messias-profetia (Jes. 28:16), ihmisten inhimillisten rakennelmien heikkous ja pettävyys Pyhän Jumalan edessä (Jes. 28:14-15, 17-22), Jumalan antama viisaus (Jes. 28:23-29) ja apostoli Paavalin huoli seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista.

Ihminen luulee olevansa viisas, mutta ei tiedä, kuinka pettävä ja vaarallinen tuo ajatus on (Snl. 14:12). Tästä luulosta kumpuaa monia vahingollisia asioita, ajatuksia, asenteita ja ilmiöitä, jotka ovat haitallisia ihmiselle itselleen ja hänen ympärillään oleville ihmiselle.

Kaikki viisaus tulee lopulta Jumalalta (Snl. 1:7, 11:2). Jos ihminen tämän muistaisi, niin se auttaisi häntä pysymään nöyränä Jumalan edessä.

Jeesus sanoo (Joh. 14:6): ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Perjantai: Jes. 29 1. Tess. 4

Jumalalta ei voi salata mitään (Jes. 29:15-16, vrt. Matt. 10:26, Mark. 4:22, Luuk. 12: 2-3). Kaikki meidän elämässämme on paljaana hänen edessään, vaikka kuinka yrittäisimme asioita piilotella. 
 
Tästä totuudesta on hengellisessä mielessä kaksi tietä eteenpäin. Sielunvihollinen yrittää lannistaa meidät vetoamalla heikkouteemme, vääriin valintoihimme ja tekoihimme, syntisyyteemme sekä siihen, ettemme voi millä tavoin kelvata Jumalalle, kun elämämme on sellaista kuin se on. Sielunvihollinen yrittää erottaa meidät kaikin tavoin Jumalan ja Jeesuksen yhteydestä.
 
Jumalalle ei ole kuitenkaan mikään uutinen se, millaista ihmisten elämä on. Hän tietää, millaista tekoa me olemme (Ps. 103:14, KR 1938). Hän haluaa yhä uudelleen kutsua meitä yhteyteensä ja läheisyyteensä. Riennämmekö me elämämme kaikissa tilanteissa hänen turviinsa vai uskommeko sielunvihollisen valheita?
 
Paavali kehottaa meitä pyrkimään yhä parempaan. Tammikuussa 2019 kirjoitin seuraavasti jakeesta 1. Tess. 4:3: ”Pyhityksen voi ymmärtää tarkoittavan sitä, että tulemme entistä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi (vrt. 2. Kor. 3:17-18). Pyhitys ei ole jotakin sellaista, jonka yritämme väkisin puristaa itsestämme. Pyhitys perustuu siihen, että Jeesuksen opetuslapsina luotamme Pyhän Hengen muuttavaan voimaan ja annamme Pyhälle Hengelle tilaa toimia elämässämme.”
 
Jeesus sanoo (Joh. 10:10): ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
 

Lauantai: Jes. 30 1. Tess. 5

Tämän päivän teksteissä on monta jaetta, joita olen jossakin vaiheessa opetellut ulkoa (Jes. 30:21, 1. Tess. 5: 16-24). Niissä on ollut ja on edelleen valtavia lupauksia, kehotuksia ja rohkaisuja yksittäiselle uskovalle ja seurakunnalle!
 
Olisi hyvä säännöllisesti opetella ulkoa ja kerrata jakeita. Paitsi että siinä saa hyvää hengellistä ravintoa ja rohkaisua erilaisiin tilanteisin, se on myös hyvää ja erittäin hyödyllistä aivojumppaa!
 
Jeesus sanoo (Matt. 24:35, KR 1938): ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.”
 

Sunnuntai: Jes. 31 2. Tess. 1

Mihin uskot? Mihin turvaat? Mihin elämäsi perustat? Oikeastaan näihin kysymyksiin voisi ehkä tiivistää sen haasteen, joka meille Raamatussa esitetään. Tämä haaste tulee hyvin vahvasti esille tämänkin päivän teksteissä. Miten vastaat?
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että todella pitkän painin kävin aikoinaan näiden kysymysten äärellä. Päätin kuitenkin lopulta turvautua Jeesukseen. Se oli elämäni paras päätös. Se ei ole tarkoittanut, että elämäni olisi ollut helppoa, mutta elämälläni on ollut koko ajan selkeä perustus, suunta ja tarkoitus.
 
Jeesus sanoo (Joh. 3:16): ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
 

Pekka

Viikko 28

Maanantai: Job 18 Room. 12

Jobin ystävien ongelma oli, etteivät osanneet asettua kärsivän ihmisen rinnalle. Ensiksi he olivat hiljaa (Job 3:11-13), mikä oli varmasti oikein ja viisasta. Mutta kun he sen jälkeen avasivat sanaisen arkkunsa, he asettuivat Jobin yläpuolelle ja pääasiassa etsivät syytä Jobin kärsimyksiin tämän elämästä ja synneistä. Bildadin toinen puhe on esimerkki sanoista, jotka olivat varmasti Jobille loukkaavia ja musertavia. Olisi ollut parempi, että ystävät olisivat vain olleet hiljaa, kun heillä ei ollut parempaa sanottavaa eikä oikeaa asennetta Jobin kohtaamiseen.

Roomalaiskirjeen luvut 12-15 sisältävät paljon opastavia kehotuksia Jeesuksen seuraajille. Mielestäni ne eivät ole käskyjä, vaan asioita ja tekoja, jotka Pyhä Henki saa meissä aikaan. Voisi ehkä ymmärtää niin, että ne jollakin tavoin selittävät ja konkretisoivat Paavalin Galatalaiskirjeessä kuvaamia Hengen hedelmiä (vrt. Gal. 5:22-23). Luvun 12 jakeet 1-2 ovat tärkeitä tämän jakson ymmärtämisen kannalta. Paavali kutsuu meitä Pyhän Hengen aikaan saamaan mielenmuutokseen ja Jumalan tahdon etsimiseen.

Jobin kirjan tematiikkaan sopivia kehotuksia ovat ainakin jakeet 15-16: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.”

Tiistai: Job 19 Room. 13

Job ei kärsimyksensä keskellä nähnyt ja ymmärtänyt sitä hengellistä taistelua, jota hänestä käytiin. Kärsimys voi olla seurausta ihmisen henkilökohtaisista synneistä eli esimerkiksi vääristä ajatuksista, asenteista, teoista tai tekemättä jättämisistä, mutta välttämättä niin ei ole. Itse ymmärrän niin, että merkittävä osa kärsimyksestä johtuu yksinkertaisesti siitä, että elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa monet asiat eivät ole eivätkä tapahdu Jumalan tahdon mukaisesti. Jokainen ihminen saa tästä oman osansa riippumatta siitä, miten hän elää. Vaikea kysymys on, miksi toiset ihmiset kärsivät enemmän kuin toiset.

Vaikka Jobin elämässä lähes kaikki oli riekaleina, niin perustus oli kuitenkin vieläkin kunnossa. Sen voi lukea tämän päivän jakeista 25-27, jotka ovat varmaankin Jobin kirjan kuuluisimpia ja käytetyimpiä jakeita. Jakeen 25 voisi ainakin opetella ulkoa.

Roomalaiskirjeen 13. luvun jakeet 11-14 kutsuvat meitä heräämään unesta hengelliseen taisteluun omassa elämässämme ja Jumalan valtakunnan puolesta. Tässä taistelussa Jeesus on kaiken perustus sekä meidän apumme ja turvamme.

Keskiviikko: Job 29 Room. 14

Miltä tuntuu, jos menettää kaiken? Sitä Job käy läpi tämän päivän tekstissä. Hän näyttää olevan sitä mieltä, ettei Jumala enää pidä hänestä huolta (jae 2). Hänen huomionsa on kuitenkin siinä, mitä hänen elämänsä on aikaisemmin ollut ja miten hän on asiat kokenut, mutta ei siinä, miten Jumala on toiminut. Tässä on mielestäni merkittävä ero. Jos katsoo menetettyjä asioita vain omalta kannaltaan, vajoaa helposti itsesääliin ja katkeruuteen. Jos muistelee sitä, mitä Jumala on tehnyt ja miten hyvä hän on ollut, mielen täyttää kiitollisuus. Ehkäpä sen kautta voi löytyä myös luottamus siihen, että Jumala kyllä pitää huolen kaikissa tilanteissa riippumatta olosuhteista.

Roomalaiskirjeen luku muistuttaa meitä tänään siitä, ettei kenelläkään ihmisellä ole tuomiovaltaa eikä -oikeutta toisen ihmisen elämään, vaan jokainen joutuu tekemään tilin itsestään Jumalan tuomioistuimen edessä (jakeet 10-12). Meidän tehtävämme on rakentaa rauhaa ja vahvistaa toisiamme (jae 17).

Torstai: Job 30 Room. 15

Jobin kuvaus omasta tilastaan ja tilanteestaan on karua luettavaa. Ei ole helppoa, kun kokee olevansa Jumalan ja ihmisten hylkäämä. Tässä viittaan vain edellisinä päivinä kirjoittamiini teksteihin: Job ja hänen läheisensä eivät nähneet eivätkä ymmärtäneet tilannetta kokonaisuutena.

Roomalaiskirjeen 15. luvun alussa Paavali jatkaa vielä edellisen luvun teemaa eli suhtautumista lähimmäisiimme (jakeet 1-3). Seuraavaksi Paavali korostaa pyhien kirjoitusten eli Jumalan sanan merkitystä ja vaikutusta (jakeet 3-6). Jakeeseen 13 päättyvässä jaejaksossa tulee esille hienosti Jumalan kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) sekä ylistys ja kiitos. ”Kiittää Herraa, sillä hän on hyvä. Hänen armonsa kestää iankaikkisesti.” (ks. mm. Psalmi 107)

Perjantai: Job 31 Room. 16

Jobin logiikka näyttää olevan, että oikein elämällä ja hyvää tekemällä pitäisi voida välttää kärsimys, rangaistus ja tuomio. Tämä on yleisinhimillinen ajatus, joka on voimissaan vielä nykyisinkin. On erittäin tärkeää, että pyrimme elämään oikein ja tekemään hyvää, mutta se ei takaa sitä, että välttyisimme kärsimykseltä. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei kärsimyksessä ole kyse Jumalan rangaistuksesta ja tuomiosta. Jos näin olisi, kaikkien ihmisten elämä kaikkialla olisi koko ajan pelkkää kärsimystä, koska Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat samassa asemassa (vrt. Room. 3:22-23).

On puhuttelevaa ja liikuttavaa lukea Paavalin terveisiä Rooman kristityille. Nämä ihmiset ovat olleet meidän sisariamme ja veljiämme Paavalin aikana. He ovat tukeneet Paavalia hänen työssään ja nähneet vaivaa evankeliumin eteenpäin viemisessä. Toivottavasti saamme kerran tavata heidät taivaassa ja kiittää heitä siitä, että he ovat uskollisesti hoitaneet oman osansa Jumalan valtakunnan työssä. 

Lauantai: Job 38 1. Kor. 1

Nyt siirrymme Jobin kirjan osioon, jossa Jumala puhuu Jobille (luvut 38-41). Lyhyesti tiivistettynä ymmärrän näitä lukuja niin, että ihmisinä voimme aavistaa ja ymmärtää vaillinaisesti jotakin Jumalasta sekä hänen suuruudestaan, voimastaan ja suunnitelmistaan, mutta paljon jää meille arvoituksiksi.

Jumala ilmoittaa itsensä yleisesti esimerkiksi luonnossa ja erityisesti Raamatussa ja Jeesuksessa. On hienoa, että saamme lukea Jobin kirjasta Jumalasta ja hänen teoistaan. Jumalan sanaa kannattaa siis tutkia, koska sen avulla voimme paremmin ymmärtää hänen suuruutensa, voimansa ja suunnitelmansa.

Korintin seurakuntaa oli siunattu runsaasti mm. armolahjoilla. Seurakunta oli kuitenkin hajaantunut. Ilmeisesti oli niin, etteivät seurakuntalaiset olleet vielä kasvaneet kypsään uskoon, vaan heidän ajatteluaan osittain hallitsivat maailmallisesti ajatukset.

1. Korinttilaiskirjeen alussa (luvut 1-3) Paavali kuvaa havainnollisesti ihmisen kolmea eri tilaa: luonnollinen, vanhan luontonsa vallassa oleva (vanha käännös käyttää sanaa lihallinen) ja hengellinen. Luonnollinen ihminen elää elämäänsä ilman Jeesusta. Lihallinen ihminen on ottanut kyllä Jeesuksen vastaan, mutta ihminen ei ole antanut Jeesukselle lupaa vallata sydäntään ja elämäänsä kokonaan. Hengellinen ihmisen elämässä Jeesus on kaikessa Herra ja ensimmäinen.

Korintin seurakunnalla oli tässä asiassa oppimista. Näin on myös meidän elämässämme, koska lihan ja hengen välinen taistelu on jatkuvaa uskovan ihmisen elämässä (vrt. esimerkiksi Gal. 5:16-17). Tärkeää on ravita hengellistä minäänsä lukemalla Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta, rukoilemalla, kuuntelemalla hengellistä musiikkia ja osallistumalla seurakunnan toimintaan. Valitettavaa on, että lihallinen puoli voi hyvin joka tapauksessa ja yrittää pitää valtansa meissä.

Sunnuntai: Job 39 1. Kor. 2

Näin olemme tulleet sunnuntaihin. Yhteenvetona totean vain, että Jumalan sana on ihmeellinen. Siitä riittää niin paljon ja loputtomasti ammennettavaa. Kirjoitin paljon enemmän kuin etukäteen ajattelin. Toivottavasti en pitkästyttänyt sinua enkä sanavalinnoillani hämmentänyt sinua.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssa nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen! 

Pekka