2. Moos. 10, Hepr. 1

2. Moos. 10

Hepr. 1

Kirje heprealaisille on lähdekirjani mukaan ns. viides evankeliumi. Tämä poikkeaa neljästä muusta siinä, että tässä kuvataan Kristuksen toimintaa taivaassa. Kiintoisa ajatus. Lähteideni mukaan heprealaiset olivat ehkä Jerusalemin (Palestiinan) tai Rooman uskoon tulleita juutalaisia, jotka luulivat uskoon tulon myötä menettäneensä alttarin, papit ja uhrit. Tässä kirjeessä vakuutetaan, että heillä on nyt Kristuksessa paljon enemmän. Tämän kirjeen kirjoittaja vaikuttaa tunteneen juutalaista ajattelutapaa ja Vanhaa testamenttia. Sitaatteja psalmeista ja muualta VT:sta on paljon. Tällainen lähestymistapa tuo mieleeni opetusopillisen periaatteen, jonka mukaan uutta opetellaan etenemällä tutusta tuntemattomaan.

Meille Uusi testamentti on ehkä tutumpi. Olen kuullut opetusta, jossa meitä puolestaan neuvotaan lukemaan Vanhaa testamenttia Uuden testamentin läpi. Tämä noudattanee samaa opetusopillista periaatetta.

Ensimmäinen luku muistuttaa heti alkuun puhuvasta Jumalasta, siis elävästä Jumalasta. Jumala on puhunut profeettojen kautta ja nyt hän on puhunut Poikansa kautta. ”Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla.” (Jae 3, Suomen kansan raamattu)

Jos elämämme on huterantuntuisessa tilassa syystä tai toisesta, kaiken koossa pitävä voima on olemassa. Se on Jumalan Sana. Uskon kautta tämän ajatuksen Sanan voimasta voi ottaa vastaan, järki ei siihen ylläkään. Inhimillisesti ajateltuna ihan outoa ja silti toimivaa ja lohdullista. Tartutaan tänään tähän.

Pirkko

Sak. 6, 2. Kor. 9

Sak. 6

2. Kor. 9

Paavali jatkaa opetusta lahjoittamisesta ja kannustaa seurakuntaa antamiseen. Jakeessa 6: joka niukasti kylvää, niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kummallinen matematiikka! Vähennyslaskussahan suuri vähentäjä pienentää erotusta. Nyt onkin luvassa laskun lopputulos, joka on suhteessa annetun määrään.

Elämme runsaan materian keskellä. Tunnistan ajatuksen, jossa ”materialistin onni on seuraavan tavaran takana”. Ehkä myös seuraavan pääomatulon tai muun saatavan takana.

Oma kokemukseni antamisesta on (en voi leuhkia suurilla summilla), että se vaikuttaa kulutustottumuksiini ja suhteeseeni materiaan. Toisinaan olen tehnyt ns. löytöjä ja arvellut olevani johdatettu näissä hankinnoissa. Olen joskus kysynyt itseltäni, mitä minulta puuttuu, kun olen elämän aikana antanut. En tunnista mitään puutetta.

Rohkeasti kylvämään, Jumalan outoa matematiikkaa saamme ihmetellä tänään.

Pirkko

Sak. 5, 2. Kor. 8

Sak. 5

2. Kor. 8

Tässä luvussa Paavali kannustaa Korintin seurakuntaa antamiseen. Paavali mainitsee esimerkiksi Makedonian seurakunnan, joka antoi vähästään. Jokaiseen seurakuntaan kuulunee sekä niukemmin toimeentulevia että varakkaampia ihmisiä. Paavali neuvoi antamaan sen mukaan kuin kullakin oli, ei sen mukaan kuin ei ole. Tarkoitus oli tasata varallisuuden jakautumista (jae 13).

Tälle jakamisen ajatukselle, tasaukselle perustuu sosiaaliturvamme. Jos se ei kata, vapaaehtoinen jakaminen edellyttää ihan tuoretta rakkauden ja laupeuden työtä. Tarvetta lienee oppia jakamaan.

Brunssikirkko meillä KohtaamisPaikassa pienimuotoisesti mallittaa tätä jakamisen mahdollisuutta. Kuka toi pöytään ja mitä toi ei ole oleellista, vaan yhdessä syöminen yhteisestä pöydästä on tärkeintä.

Rohkeutta antaa ja lahjoittaa tänään, sen mukaan kuin on.

Pirkko