Tekijä: Pirkko

Ps. 112

Joh. 7

Jakeessa 32 fariseukset lähettivät temppelipalvelijat pidättämään Jeesuksen, koska kansa kiisteli siitä, kuka Jeesus oikein on. Temppelipalvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo (45-) ilman Jeesusta. He olivat vaikuttuneita Jeesuksen opetuksesta eivätkä ilmeisesti nähneet mitään syytä ottaa häntä kiinni. Fariseukset vähättelivät kansan arvostelukykyä ja tuomitsivat sille kirouksen. Nikodemos muistutti, ettei ketään tule tuomita ennen kuin häntä on tutkittu. Nikodemostakin vaiennettiin väittämällä, ettei kirjoitusten mukaan Galileasta nouse profeettaa.

Ihmettelen, ettei Jeesuksen syntymäpaikasta tiedetty. Häntä määriteltiin sen mukaan, missä hän nyt asui. Miksihän Beetlehemiä ei mainittu tai kirjanoppineidenkaan keskuudessa tiedetty Jeesuksen syntymäkaupungiksi? Josko se suojasi Jeesusta, mahdollisti useamman ihmisen kohtaamista, häntä ei ylennetty tai eristetty tavalliselta kansalta.

Nyt hänet tiedetään koko maailman Vapahtajaksi, Beetlehemissä syntyneeksi ja ristillä uhrina puolestamme kuolleeksi, ylösnousseeksi, Pyhän Henkensä vuodattaneeksi. Tästä elämme.

Pirkko

Ps. 111

Joh. 6

Inhimillinen vastaan Jeesuksen mahdollisuudet. Näin voisi nimetä tätä lukua. Jeesus tiesi kansan tarpeen, sen piti saada ruokaa. Jeesus kysyi Filippokselta, mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä.  Filippos vastasi, ettei kahdensadan denaarin rahamäärä riittäisi ostoksiin. Yksi denaari oli työntekijän päiväpalkka. Kellä nyt edes olisikaan moista summaa viitan taskussa.

Pietari ehdotteli kahta kalaa ja viittä leipää, jotka ovat pienen pojan eväänä ja toteaa samalla, että mitä nämä ovat näin monelle. Jeesus otti pienen pojan eväät ja teki ruokkimisihmeen. Tähteitäkin jäi runsaasti. Pieni poika sai varmaan syötävää enemmän kuin alkuperäiset eväät olivat.

Mistä meillä voisi olla sellaista summaa, miten näin vähästä voi mitään syntyä, ei kannata, ei voi, ei ole mahdollista. Tällaista voimme hokea erilaisissa tilanteissa. Entä jos Jeesus puuttuu tilanteeseen, entä jos Hänellä on jokin näky, hän vie sen päätökseen omilla ihmeillään. Miten pienestä moni iso asia onkaan alkanut!

Pirkko

Ps. 110

Joh. 5

Yksinäisyys on aikamme epidemia. Ja olla sairas ja yksinäinen, liikuntakyvytön, rajoittaa elämää vielä enemmän. ”Herra, minulla ei ole ketään…” vastasi sairas mies Betesdan lammikolla Jeesuksen kohdattuaan. Hän oli tottunut vuosien aikana siihen, että aina joku toinen parani, siunaus oli tehnyt oharin hänen kohdallaan moneen kertaan. Luvussa kerrotaan, että kun lammikon vesi kuohui, sinne astunut parani. Aina oli joku toinen ehtinyt.

Olikohan mies jäänyt jo tuohon asiaan niin kiinni, ettei uskonut minkään uuden häntä kohtaavan. Nyt hän kuitenkin oli kasvotusten Jeesuksen, parantajansa kanssa. Kaikki muuttui. Hän pystyi kantamaan vuodettaan sen lisäksi, että hän pystyi liikkumaan. Hän kohtasi Jeesuksen uudelleen temppelissä. Jokin oli vetänyt häntä temppeliin. Hän oli hyödyntänyt liikuntakykyään hengellisesti ajatellen kauniisti. Hän sai Jeesukselta syvällisen ohjeen olla tekemättä syntiä. Oletan, että Jeesuksen auktoriteetti teki häneen henkilökohtaisen vaikutuksen.

Jos tuo mies ei olisi kertonut juutalaisille, kuka hänet paransi, olisimmeko jääneet Johanneksen evankeliumissa vaille Jeesuksen opetuksia omasta asemastaan Isän Poikana? Jeesus opettaa kuulijoitaan, että Kirjoituksissa kerrotaan hänestä. Millaisen todistuksen Jeesuksesta löydämme Mooseksen kirjoista, joissa Jeesuksesta on hänen omien sanojensa mukaan kirjoitettu (46). Siinä meille tutkittavaa pitkäksi aikaa.

Pirkko