Tekijä: Pirkko

Ps. 109

Joh. 4

Jeesus kohtasi naisen kaivolla Samarian alueella, Jaakobin kaivolla. Jeesus oli kaivolla lepäämässä sellaiseen aikaan, ettei siellä ollut ihmismassoja, ainoastaan yksi nainen. Tämä samarialainen nainen kohtasi kaksi outoa ilmiötä tuossa kohtaamisessa. Ensin hän ihmetteli kulttuurisesti kummallista käytöstä, kun juutalainen mies puhui samarialaisen naisen kanssa. Toinen kummallisuus oli, että tuo juutalainen mies tiesi naisen tarinan ilman, että nainen oli sitä hänelle kertonut.

Nainen oli oikeastaan varsin rohkea, kun hän uskaltautui vuorovaikutukseen. Tulee mieleen, oliko nainen kasvanut rohkeaksi oman elämäntarinansa kautta. Hän oli ehkä tullut hylätyksi tai joutunut luopumaan avioliitoistaan tai ihmissuhteistaan jo neljä kertaa. Viidettä kertaa, näin muistelen kuulleeni, ei enää saanut mennä naimisiin. Jeesus kohtasi naisen elämän ongelman, joka aiheutti ilmeisesti naiselle häpeää siinä määrin, että hän vältteli kaivolla kohtaamisia toisten kanssa.

Nyt tuo nainen juoksee kertomaan koko kotikylälleen kohdanneensa Messiaan. Kaikki aiemmat rajoitteet lakkasivat rajoittamasta. Vaikuttavaa.

Sama Jeesus kohtaa meitäkin. Meidänkään yhteiskunnalliset luokittelut tai mitkään aiempien tekojemme nostattamat häpeän tunteet eivät ole Jeesukselle este. Voimme palvella ja elää puhtain sydämin ja vapain mielin.

Pirkko

Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli Jeesus parantajamme. Jeesus paransi tässäkin luvussa, tosin sapattina (12). Synagogan esimies närkästyi, kun sapattina tehtiin tuollaista työtä. Hänellä oli ilmeisesti pää täynnä ajattelurakenteita, joiden läpi hän ei erottanut oleellista epäoleellisesta. Jeesus nimitti tällaista tekopyhyydeksi.

Tulin kutsutuksi itselleni ihan vieraan herätysliikkeen seuroihin ja osallistuin niihin. Jäin pohtimaan joitakin tapoja ja arvailin niille annettuja merkityksiä ja perusteluja. Ulkoiset tavat syntyvät jollain logiikalla vuosien ja vuosikymmenten aikana. Niiden avulla tunnistetaan samaan ryhmään kuuluvat ja ne pitävät yhteisöä koossa – kai – joskus jopa lakihenkisestikin.

Jeesus on kiinnostunut tulemaan ihmiseen asumaan. Ulkoinen kulttuuri on ja on ollut moninainen niin historian aikana kuin maantieteellisesti eri maissa. Oman seurakunnan tavoista ei pidä tehdä normia pyhyydelle. Kunpa kaikki Jeesuksen omat löytäisivät sellaisen seurakuntayhteyden, jossa parantajamme Jeesus pysyy keskiössä.

Elämme närkästymisen ja loukkaantumisen aikakautta. Tuon tuosta joku jossain loukkaantuu ja sitten uhriutuu, kun joku muka niin pahasti sanoi kuulijan arvoja vastaan.

Olen usein palannut ajattelemaan, kuinka Jeesusta pilkattiin, kuinka uskovia on pilkattu ja vainottu kautta aikojen, ja edelleenkin pilkka ja vaino jatkuvat. Millaista oikeutta tai jopa korvauksia voisi vaatia, kun raamatun asioita pilkataan ja jos me vähemmistönä sanoisimme, miten loukkaantuneita olemme. Saattaisi jäädä korvaukset saamatta. Turha vaiva loukkaantua, rukoillaan pilkkaajien puolesta.

Pyhän Hengen pilkka (10) on käsittääkseni syvimmillään sitä, ettei häntä oteta vastaan. Evankeliumi torjutaan ja Jeesuksen täytetylle työlle annetaan piutpaut. Taivaassa surraan.

Tule Pyhä Henki tähän päivään, tule varustamaan pilkkaa, halveksuntaa kokevia ja avuksi kaikille!