Tästä luvusta poimin ajatuksen Joonan merkistä. Jeesus sanoi, että hänen aikansa sukupolvi tavoitteli merkkiä. Mistähän merkistä oli kyse? Heille sai riittää Joonan merkki. Kuitenkin Jeesus sanoi, että Joonan merkki oli niiniveläisille ja Ihmisen Poika oli merkkinä Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen ajan sukupolvelle.
Käsittämätöntä, että tosiaan Niiniven asukkaat tai ainakin riittävä määrä heitä kääntyi ja Jumala perui välittömän tuomion. Saarna tehosi. Mitähän kaikkea Jeesus tarkoitti Ihmisen Pojan merkillä?
Meillä on varustuksena Pyhä Henki, kun jaamme evankeliumia tavalla tai toisella. Hänen toimintansa on meille kuin merkki.
Alkavan uuden työkauden puolesta voisimme rukoilla tänään. Jumala on rikas antaja, mitähän on tulossa. Miten jakaa siunauksia, olla elävä osa Kristuksen ruumista, seurakuntaa? Jossain ovat hekin, jotka uudestisyntyvät syksyn aikana ja sitten taivaassa juhlitaan.
Jes. 52, Luuk. 10
Olen tosi kyllästynyt kuulemaan Martasta ja Mariasta sitä opetusta, kuinka Martta on touhuaja ja Maria ylevä hengen nainen. Sitten sanotaan, että monet meistä on sellaisia Marttoja, touhutaan monenlaista.
Nämä niin puhki puhutut ja tutut naiset asuivat sisarusten muodostamassa perheessä. Naisten lisäksi perheeseen kuului Lasarus-veli. Kaikkiin ihmisryhmiin kuuluu ilmiö, että joku alkaa johtaa, jos hänen annetaan johtaa. Martta vaikuttaa ottaneen johtajan roolin. Lasaruksella ei ole raamatussa yhtään repliikkiä. Mistähän mahtoi johtua, oliko sairas jollain lailla, oliko alistettu, vai ihan vain muuten puhumaton myhäilijä.
Kun Maria valitsi kuunnella Jeesusta eikä puurtaa keittiössä, Martta pyysi Jeesus puuttumaan Marian valintaan. Jeesus vastasi ja puolusti Mariaa sanomalla, että Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois. Hyvän osan, ei siis paremman, vaan hyvän. Ja oleellista on, että Maria oli valinnut. Aikuinen oli valinnut eikä siihen ollut toisella aikuisella sanomista Jeesuksenkaan mielestä.
Ja nyt kysyn, olemmeko Martta-tyyppejä, puutummeko toisten valintoihin ja otammeko kantaa lasten valintoihin, naapurin ratkaisuihin, pomon linjauksiin? Josko ovatkin valinneet hyvän osan. Taitaa meitä marttoja kuhista melkoisesti, monenlaisista turhista huolehtijoita ja itselle kuulumattomiin asioihin kantaa ottajia. Lepo turhasta tänään.
Jes. 51, Luuk. 9
Jakeesta 18 alkaa keskustelu, jossa Jeesus kuulee, mitä hänestä kylillä puhutaan. Kylillä siis puhuttiin juoruja siitä, kuka Jeesus on. Arvausleikki oli tuottanut erilaisia vastauksia. Sitten Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, kenen he sanovat Jeesuksen olevan. Kun Pietari sanoo, että sinä olet Jumalan Kristus, Jeesus kielsi vakavasti varottaen heitä puhumasta tästä kenellekään. Tämä on tulkittava olevan tilanteeseen ja ajankohtaan liittyvä ohje. Myöhemmin Jeesus antoi ohjeen mennä kaikkeen maailmaan opettamaan ja kastamaan. (Mt 28: 19-20)
Oma julistamiseni noudattaa suurelta osin tuota ”älkää kertoko kenellekään” -ohjetta, mitä evankeliumiin tulee. Miten toiset kertovat Jeesuksesta niin sujuvasti ja kiinnostujia ja jopa vastaanottajia on. Olen usein pohtinut, kenelle saisi pullautettua evankeliumia suustaan ulos. Ja varmaan yhtä usein olen jälkeen päin jostain tilanteesta ajatellut, olisiko pitänyt tai voinut tuossa ja tuossa tilanteessa kertoa Jeesuksesta. Ja harmitellutkin, että siinä meni tilaisuus, ku en, ku se johtu siitä, ku ei… ei ehkä sittenkään, ehkä jos ois…oiskohan.
Pyhä Henki – johdata ja anna rohkeus ja sanat.