Tekijä: Pirkko

Ps. 111

Joh. 6

Inhimillinen vastaan Jeesuksen mahdollisuudet. Näin voisi nimetä tätä lukua. Jeesus tiesi kansan tarpeen, sen piti saada ruokaa. Jeesus kysyi Filippokselta, mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä.  Filippos vastasi, ettei kahdensadan denaarin rahamäärä riittäisi ostoksiin. Yksi denaari oli työntekijän päiväpalkka. Kellä nyt edes olisikaan moista summaa viitan taskussa.

Pietari ehdotteli kahta kalaa ja viittä leipää, jotka ovat pienen pojan eväänä ja toteaa samalla, että mitä nämä ovat näin monelle. Jeesus otti pienen pojan eväät ja teki ruokkimisihmeen. Tähteitäkin jäi runsaasti. Pieni poika sai varmaan syötävää enemmän kuin alkuperäiset eväät olivat.

Mistä meillä voisi olla sellaista summaa, miten näin vähästä voi mitään syntyä, ei kannata, ei voi, ei ole mahdollista. Tällaista voimme hokea erilaisissa tilanteissa. Entä jos Jeesus puuttuu tilanteeseen, entä jos Hänellä on jokin näky, hän vie sen päätökseen omilla ihmeillään. Miten pienestä moni iso asia onkaan alkanut!

Pirkko

Ps. 110

Joh. 5

Yksinäisyys on aikamme epidemia. Ja olla sairas ja yksinäinen, liikuntakyvytön, rajoittaa elämää vielä enemmän. ”Herra, minulla ei ole ketään…” vastasi sairas mies Betesdan lammikolla Jeesuksen kohdattuaan. Hän oli tottunut vuosien aikana siihen, että aina joku toinen parani, siunaus oli tehnyt oharin hänen kohdallaan moneen kertaan. Luvussa kerrotaan, että kun lammikon vesi kuohui, sinne astunut parani. Aina oli joku toinen ehtinyt.

Olikohan mies jäänyt jo tuohon asiaan niin kiinni, ettei uskonut minkään uuden häntä kohtaavan. Nyt hän kuitenkin oli kasvotusten Jeesuksen, parantajansa kanssa. Kaikki muuttui. Hän pystyi kantamaan vuodettaan sen lisäksi, että hän pystyi liikkumaan. Hän kohtasi Jeesuksen uudelleen temppelissä. Jokin oli vetänyt häntä temppeliin. Hän oli hyödyntänyt liikuntakykyään hengellisesti ajatellen kauniisti. Hän sai Jeesukselta syvällisen ohjeen olla tekemättä syntiä. Oletan, että Jeesuksen auktoriteetti teki häneen henkilökohtaisen vaikutuksen.

Jos tuo mies ei olisi kertonut juutalaisille, kuka hänet paransi, olisimmeko jääneet Johanneksen evankeliumissa vaille Jeesuksen opetuksia omasta asemastaan Isän Poikana? Jeesus opettaa kuulijoitaan, että Kirjoituksissa kerrotaan hänestä. Millaisen todistuksen Jeesuksesta löydämme Mooseksen kirjoista, joissa Jeesuksesta on hänen omien sanojensa mukaan kirjoitettu (46). Siinä meille tutkittavaa pitkäksi aikaa.

Pirkko

Ps. 109

Joh. 4

Jeesus kohtasi naisen kaivolla Samarian alueella, Jaakobin kaivolla. Jeesus oli kaivolla lepäämässä sellaiseen aikaan, ettei siellä ollut ihmismassoja, ainoastaan yksi nainen. Tämä samarialainen nainen kohtasi kaksi outoa ilmiötä tuossa kohtaamisessa. Ensin hän ihmetteli kulttuurisesti kummallista käytöstä, kun juutalainen mies puhui samarialaisen naisen kanssa. Toinen kummallisuus oli, että tuo juutalainen mies tiesi naisen tarinan ilman, että nainen oli sitä hänelle kertonut.

Nainen oli oikeastaan varsin rohkea, kun hän uskaltautui vuorovaikutukseen. Tulee mieleen, oliko nainen kasvanut rohkeaksi oman elämäntarinansa kautta. Hän oli ehkä tullut hylätyksi tai joutunut luopumaan avioliitoistaan tai ihmissuhteistaan jo neljä kertaa. Viidettä kertaa, näin muistelen kuulleeni, ei enää saanut mennä naimisiin. Jeesus kohtasi naisen elämän ongelman, joka aiheutti ilmeisesti naiselle häpeää siinä määrin, että hän vältteli kaivolla kohtaamisia toisten kanssa.

Nyt tuo nainen juoksee kertomaan koko kotikylälleen kohdanneensa Messiaan. Kaikki aiemmat rajoitteet lakkasivat rajoittamasta. Vaikuttavaa.

Sama Jeesus kohtaa meitäkin. Meidänkään yhteiskunnalliset luokittelut tai mitkään aiempien tekojemme nostattamat häpeän tunteet eivät ole Jeesukselle este. Voimme palvella ja elää puhtain sydämin ja vapain mielin.

Pirkko