Tämän päivän luvussa kiinnitin huomioni Jairoksen tyttären henkiin herättämiseen. Jeesukselle naurettiin ensin, kun hän väitti, että tyttö ei ole kuollut vaan nukkuu (53). Muistamme kertomuksen hyvin, tyttö heräsi kuolleista. En yhtään epäile, etteikö tyttö olisi kuollut. Luulen, että synagogan esimiehen talossa oli sen verran osaavaa väkeä koolla, että diagnoosi osattiin tehdä.
Jakeessa 56 Jeesus kieltää kertomasta tapahtumasta kenellekään. No hups, vuosituhansien aikana ja vielä nykyäänkin luemme tästä ihmeestä julkisesti. Ei jäänyt salaisuudeksi! Joku on joskus neuvonutkin, että jos haluat jonkun jutun lähtevän liikkeelle, kerro se jollekulle ja sano tuo lause ”älä kerro kenellekään”.
Luottamus toisen ihmisen vaitioloon esim. ystävyyssuhteissa olisi kyllä kovin tarpeellista. Oletko loukkaantunut joskus siihen, että salainen tai jollain lailla intiimi asiasi on tullut toista kautta korviisi? Kyllä on vaikea oppia luottamaan ko. ihmiseen uudelleen. Ja ponnistusta vaativaa on antaa anteeksi ja unohtaa. Auta Jeesus.
Jes. 49, Luuk. 7
Tässä Luukkaan evankeliumin 7. luvussa pysähdyin vankilaan joutuneeseen Johannes Kastajaan. Hän oli muutamaa lukua aikaisemmin (minkä verran lie kulunut aikaa) ollut varsin varma tehtävästään esim. Luukas 3:4 mainitaan, että hän puhui: ”valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaiseksi”. Ja kasteen hetkellä Jeesuksen persoona vaikutti olevan Johannekselle kovinkin selvä.
Vankilassa Johannesta ei toki ollut unohdettu. Hänen opetuslapsensa kävivät häntä tapaamassa ja kertoivat Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista (18). Johannes halusi ehkä vain varmistaa vai oliko jokin epäilys syntynyt mieleen.
Jäin pohtimaan, kuinka elämämme joskus ”vankiloissa”, hankalissa oloissa, joista ei pääse yli, ali eikä ympäri, on vain elettävä jonkin sitovan asian keskellä, voi syntyä jokin saman suuntainen kysymys. Oletko sinä se Jeesus, jonka luulen tunteneeni, Jumala, oletko sinä rakkaus. Jos olet, kylläpä rakkautesi saa outoja piirteitä. Jotain tuon suuntaista ajatuksen virtaa saattaa päässä pyöriä.
Rukoilen tänään Pyhän Hengen ilmestymistä kaikille, joiden kokemus elämässä saa epäilemään Jumalan huolenpitoa ja ihmettelemään outoa rakkautta.
Saarn. 8, Mark. 2
Tässä luvussa on tuttu kertomus ystävistä, jotka kantoivat halvaantunutta Jeesuksen luo katon läpi. Ei ehkä kovin tyypillinen reitti Jeesuksen luo. Millaisia reittejä voisimme löytää, kun haluamme ystäviämme ja sukulaisiakin viedä Jeesuksen luo. Pyörryksiin puhumisen yritykset eivät taida tehota moneenkaan. Vaivannäkö, sitkeys ja vahva välittäminen heijastuivat tässä ystävien toiminnassa nimenomaan käytännön tekona. Halvaantunut ei kai voinut muuta kuin maata vuotellaan, kun toiset tulivat ja ottivat vuoteen kannettavaksi. Olisi kiinnostavaa nähdä se uskon kautta lähteminen ja kuulla keskustelu, miten toimitaan, kun ei väen tungoksen takia mahduta ovesta. Jeesusta ei tuntunut purettu katto harmittavan.
Halvaantunut parani ja kantoi itse vuoteensa parannuttuaan. Parantuminen oli ilmeisen perusteellinen, koska voimia ja tasapainoa riitti vuoteen kantamiseen. Paikalla olleet totesivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” Rukoillaanpa, että voisimme sanoa samoin jopa usein.
Pirkko