Tekijä: Pirkko

Joos. 9

2. Piet. 3

Ei olisi kalastaja-Pietarista uskonut, että hän näin kirjoittaa (tai sanelee) kirjeitä. Paavalin kirjeitä hän myös arvosti, vaikka totesikin, että niissä on yhtä ja toista vaikeatajuista (jae 16). Mika joskus opetti, että tuon ajan lahjakkaat olivat jossain opissa, toisin kuin sellaiset, joihin Pietari kuului. Pietari tuskin arvasi, miten moni sukupolvi hänen kirjeitään tulisi lukemaan. Tausta ei estänyt Jumalan käyttöön kutsumista silloin eikä nykyisinkään.

Tässä luvussa Pietari kirjoittaa lopun aikojen tapahtumista. Melkoista rytinää ilmeisesti on tulossa. Pelätä ei silti tarvitse. Pietari kertoo, että lopun aikana tulee pilkkaajia, jotka vähättelevät uskoa Jeesuksen paluuseen (jae 4). Jos ja kun tällaista kuulemme, se on surullista kuunneltavaa, mutta kuuluu osaksi ihmiskunnan tarinaa.

Armossa kasvaminen (jae 18) on osamme ja etuoikeutemme. Tehtävä tälle päivälle voisi olla etsiä, miten armo näyttäytyy tänään, ehkä ihan tuoreella tavalla.

Pirkko

Joos. 8

Joosuan kirjan luvut 1-12 kertovat Luvatun maan valloittamisesta. Luvattu maa piti Jumalan antamasta lupauksesta huolimatta taistelemalla valloittaa. Valloitusta ei tehty neuvottelemalla, vaan sotimalla ja kuolemaa tuottamalla. Mitä tarkoitusta varten näin piti toimia, en tiedä. Tiedän, että siihen liittyy jokin Jumalan omaa kansaansa liittyvä hyvä tarkoitus, ehkä suojelu. Jätän päivittäiset ”valloitusluvut” kommentoimatta.

2. Piet. 2

Pietari varoittelee vääristä opettajista. Kuulimme hiljan uutisia, olipa jopa kristilliseksi mainitusta seurakunnasta, jossa piti näännyttää keho nälkään tavoitteena nähdä Jeesus. Miten voi ajatus vinoutua noin paljon, mitähän ennen nälkiintymisvaihetta oli vaadittu? Jos Jeesuksen ristin työn päälle aletaan vaatia jotain ohi Raamatun sanan, mennään heti vinoon.

Joukkoilmiöt ovat kummallinen asia, ihmisryhmiä voi johtaa harhaan monella tavalla. Aika ajoin pohdin, missä joukkoilmiössä tai vinoumassa itse olen mukana ilman, että huomaan mitään. Materialismi on ainakin yksi ajatuksia vinouttava joukkoilmiö, josta poimin ratkaisuilleni tukea ja toiminnoilleni valintaperusteita. Kysyn arkisesti, miten voivat komerot ja kellari olla niin täynnä, käyttöä vailla olevaa tavaraa, johon on kuin kiintymyssuhde. Ja mistä tähän materialismin opin suuntaan tulee opetus. Ei ainakaan KohtaamisPaikasta.

Kiitos Jeesus luotettavista opettajista ja seurakunnan johtajista, varjele heitä edelleen pitäytymään armossa ja totuudessa. Kiitos, että Jeesus, sinun ristinkuolemasi riittää uhriksi ja että olet kutsunut meidät elämään tätä elämää yhteydessäsi.

Pirkko

4 Moos. 14

Kapina Moosesta ja Aaronia vastaan on huipussaan. ”Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin.” Se oli kapinoivan kansan johtopäätös ja suunnitelma. (4). Joosualla ja Kaalebilla oli vahva todistus luvatusta maasta, erilainen kuin muilla vakoojilla. Heillä oli uskon silmät yli sen, mitä siellä oli nähtävissä. Kaalebin ja Joosuan todistuksen tähden kansa uhkasi kivittää heidät, mutta Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa niin, että kaikki sen näkivät. Lopputuloksena kapinastaan kansa joutui tekemään U-käännöksen, luvattuun maahan ei päästykään.

Uskon asenne, uskon silmät. Miten onkaan omien silmien ja omien aivojen johtopäätökset niin usein lyhytnäköiset ja Jumalan mahdollisuudet unohtuvat. Mitä voisimme tänään nähdä uskon silmillä, missä asioissa nähdä Jumalan mahdollisuus. Mitkä jättiläiset ja uhkakuvat ovat sittenkin kuin suupala (9).

Luuk. 15

Tämä on UT:n yksi tutuimmista luvuista. UT20 -versiossakin otsikoidaan tämän luvun yhtä osaa tuhlaajapoika -otsikolla. Otsikko on siis uusimmassakin käännöksessä vinoutunut. Toistan itseäni näissä kommentoinneissa, silti totean taas, että kukaan tässä kertomuksessa ei kutsu nuorempaa poikaa tuhlaajapojaksi. Ainoastaan Raamatun otsikoijat ovat ottaneet kyseisen termin käyttöön. Jos tässä vertauksessa joku tuhlaa, se on isä. Hän tuhlaa omaisuuttaan poikiinsa jakamalla perintöä etukäteen, tuhlaa omaa kunniaansa juostessaan, aikaansa, armoaan ja anteliaasti omaisuuttaan juhlimiseen.

Mekin olemme jo nyt perillisiä, elämme iankaikkisuutta (perintöämme) jo nyt täällä ajassa. Meillä on oikeus Jeesuksen tähden käyttää hänen nimeään. Meitä ei nimitellä Jumalan valtakunnan periaatteissa tekojemme, syntisyytemme mukaan, olemme Isän lapsia teoistamme huolimatta. Näin identiteetti rakentuu uskon mukaan ja omanarvon tunto Jeesuksen mittapuulla. Katse saa nousta ylös.

Pirkko