Tekijä: Pirkko

4 Moos. 12

Mooses rukka, nyt isketään hänen auktoriteettiinsa ja läheltä, sisarusten taholta. Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta ja kokivat olevansa vailla Jumalan suoraa puhetta, sitä, miten Jumala puhui Moosekselle.  Kateus iski. Jakeessa 4 sanotaan, että Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille… Herra siis puhui nyt kaikille. Ja pyhäkköteltan ovelta Herra kutsui Aaronin ja Mirjamin ja Herra puhui. Saivat mitä halusivat. Herra sanoi, miten asiat olivat, hän puhuu Moosekselle suoraan. Ja Herra kysyi lopulta, kuinka Aaron ja Mirjam uskalsivat nousta Moosesta vastaan. Rangaistuskin kapinoinnista tuli häpeän kanssa.

Hengellisesti ajatellen seurakuntien johtajia vastaan nouseminen on epäviisasta. Kaikessa on järjestys, Jumalan järjestys. Palvomme samaa Jeesusta, meillä on erilaisia tehtäviä, virkoja. Johtajat tarvitsevat tuen ja rukouksen, ei vastustusta. Jeesus, siunaa kirkkomme, seurakuntien ja uskonyhteisöjen johtajia tänään, vahvista heitä kaikenlaisen myllytyksen keskellä.

Luuk. 13

Jeesus paransi sapattina. Niin nautin näistä Jeesuksen teoista, jotka haastavat vallitsevan järjestelmän säännöt. Arkijärkikin sanoo, että kärsivää ihmistä pitää auttaa oli mikä tahansa viikonpäivä. Miten ihmeen siitä sapatista oli saatu tehdyksi niin hankala päivä? Hurja määrä sääntöjä, mitä ei saa sapattina tehdä. Ja Jeesus paransi, ja vieläpä synagogassa. Parantunut nainen sai suuren lahjan sapattina. Parantava Jeesus voi toimia meidänkin sapatteina – vaikkapa sunnuntain Jumalan palveluksissa (tahallaan kirjoitan sanan näin). Kun Jumala palvelee, hän tekee sen ajallaan, annetaan hänelle tilaa.

Pirkko

4 Moos. 11

Kansa kyllästyy arkiruokaansa, mannaan. Sekalaisen väestön osassa heräsi hillitön ruoanhimo ja  israelilaisetkin rupesivat valittamaan (4).  Valitus siis tarttui. Mooses turhautui ja uupui tilanteeseen. Hän sai apua ja kansa viiriäisensä, joita kerättiin tuntikaupalla yötä myöten. Ahneimpia, hillittömyyden valtaan joutuneita kuoli ja heidät haudattiin. Mannan keräämisen ohjehan oli kerätä vain päivän tarpeeseen, paitsi muistaakseni sapattina toimittiin toisin.

Tässä ahneuden kulttuurissa elävänä tämä ilmiö on tuttu ja silti pysäyttävä. Miten paljon onkaan ajatusta ahnehtia ja varustautua huomiseen ja tulevaan. Jumalalla on antaa ajallaan. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme -tila olisi monelle meistä stressin paikka, jos huomisen leipä olisi epävarmuuden alla. Anteeksi, Jeesus, ahneuteni ja kiitos, että varustat.

Luuk. 12

Kylläpä niin voisin samaistua tämän luvun rikkaaseen mieheen, joka korjaa sadon aittoihinsa ja sitten luulee ja toivoo voivansa elellä rauhassa ja helpolla nautiskellen (16-). Näin työuran loppuvaiheessa tuollainen tilanne kuulostaa houkuttelevalta, kun olisi aitat täynnä eläkeläisen elellä.

Mutta olen ihmisten elämästä jostain lukenut ja tarinoista päätellyt, ettei tuollainen elämä sittenkään tuo tyydytystä. Vaikuttaa siltä, että rikkaan miehen luottamus perustui materiaan eikä hänellä ollut elämässään mitään suuntaa tai tehtävää.

Meidän elämässämme ajassa on loppuun saakka jokin tehtävä Jumalan valtakunnassa. Sen ei tarvitse olla edes päällepäin näkyvää tekemistä, pohjimmiltaan armon vastaanottamista ja siitä elämistä, ihan tänään ja tässä. Olipa aitoissa sitten satoa ja varoja tai ei.

Pirkko

4 Moos. 10

Herra opetti kansalle viestintätapoja ja -kulttuuria, miten milloinkin puhallettiin torviin ja mitä äänet merkitsivät. Jae 8 ohjeistaa ”Tätä määräystä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen”. Tämä on muistutus siitä, etteivät Jumalan ohjeet tai määräykset ole sukupolvikokemuksia tai noin vain uudelleen määriteltävissä. Olen taipuvainen mukautumaan tämän maailman mukaan ja ohittamaan Jumalan ohjeita ja arvokkaana pitämää. Jos tunnistat saman, tunnustetaan ja turvaudutaan anteeksiantoon ja Jeesuksen meille hankkimaan kelpaavuuteen Isän edessä.

Luvun lopussa on meillekin sopivat rukoukset liikkeelle lähtöön ja pysähtymiseen (35-36) ”Kulje edellämme, Herra! Hajota vihollisesi, karkota vastustajat tieltäsi! Jää luoksemme, Herra…”

Luuk. 11

Tässä luvussa juutuin Jeesuksen puheeseen fariseuksille ja lainopettajille. Niin helposti rakennamme uskon ympärille systeemejä, jotka ovat enemmän luotaan työntäviä kuin Jumalan yhteyteen kutsuvia. Ja kummallisten sääntöjen tai tapojen myötä leimataan koko kristinusko uskonnoksi muiden uskontojen joukkoon. Millaisen puheen Jeesus pitäisi meidän aikanamme?

Nyt on aika palata ihan pelkistettyyn perusasiaan, Jeesukseen ja täysin täytettyyn työhön, ristin työhön ja sen kautta saatavaan vanhurskauteen, kelpaamiseen Jumalalle. Jeesus on tutustumisen arvoinen tyyppi.

Pirkko