Tekijä: Pirkko

Joos. 8

Joosuan kirjan luvut 1-12 kertovat Luvatun maan valloittamisesta. Luvattu maa piti Jumalan antamasta lupauksesta huolimatta taistelemalla valloittaa. Valloitusta ei tehty neuvottelemalla, vaan sotimalla ja kuolemaa tuottamalla. Mitä tarkoitusta varten näin piti toimia, en tiedä. Tiedän, että siihen liittyy jokin Jumalan omaa kansaansa liittyvä hyvä tarkoitus, ehkä suojelu. Jätän päivittäiset ”valloitusluvut” kommentoimatta.

2. Piet. 2

Pietari varoittelee vääristä opettajista. Kuulimme hiljan uutisia, olipa jopa kristilliseksi mainitusta seurakunnasta, jossa piti näännyttää keho nälkään tavoitteena nähdä Jeesus. Miten voi ajatus vinoutua noin paljon, mitähän ennen nälkiintymisvaihetta oli vaadittu? Jos Jeesuksen ristin työn päälle aletaan vaatia jotain ohi Raamatun sanan, mennään heti vinoon.

Joukkoilmiöt ovat kummallinen asia, ihmisryhmiä voi johtaa harhaan monella tavalla. Aika ajoin pohdin, missä joukkoilmiössä tai vinoumassa itse olen mukana ilman, että huomaan mitään. Materialismi on ainakin yksi ajatuksia vinouttava joukkoilmiö, josta poimin ratkaisuilleni tukea ja toiminnoilleni valintaperusteita. Kysyn arkisesti, miten voivat komerot ja kellari olla niin täynnä, käyttöä vailla olevaa tavaraa, johon on kuin kiintymyssuhde. Ja mistä tähän materialismin opin suuntaan tulee opetus. Ei ainakaan KohtaamisPaikasta.

Kiitos Jeesus luotettavista opettajista ja seurakunnan johtajista, varjele heitä edelleen pitäytymään armossa ja totuudessa. Kiitos, että Jeesus, sinun ristinkuolemasi riittää uhriksi ja että olet kutsunut meidät elämään tätä elämää yhteydessäsi.

Pirkko

4 Moos. 14

Kapina Moosesta ja Aaronia vastaan on huipussaan. ”Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin.” Se oli kapinoivan kansan johtopäätös ja suunnitelma. (4). Joosualla ja Kaalebilla oli vahva todistus luvatusta maasta, erilainen kuin muilla vakoojilla. Heillä oli uskon silmät yli sen, mitä siellä oli nähtävissä. Kaalebin ja Joosuan todistuksen tähden kansa uhkasi kivittää heidät, mutta Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa niin, että kaikki sen näkivät. Lopputuloksena kapinastaan kansa joutui tekemään U-käännöksen, luvattuun maahan ei päästykään.

Uskon asenne, uskon silmät. Miten onkaan omien silmien ja omien aivojen johtopäätökset niin usein lyhytnäköiset ja Jumalan mahdollisuudet unohtuvat. Mitä voisimme tänään nähdä uskon silmillä, missä asioissa nähdä Jumalan mahdollisuus. Mitkä jättiläiset ja uhkakuvat ovat sittenkin kuin suupala (9).

Luuk. 15

Tämä on UT:n yksi tutuimmista luvuista. UT20 -versiossakin otsikoidaan tämän luvun yhtä osaa tuhlaajapoika -otsikolla. Otsikko on siis uusimmassakin käännöksessä vinoutunut. Toistan itseäni näissä kommentoinneissa, silti totean taas, että kukaan tässä kertomuksessa ei kutsu nuorempaa poikaa tuhlaajapojaksi. Ainoastaan Raamatun otsikoijat ovat ottaneet kyseisen termin käyttöön. Jos tässä vertauksessa joku tuhlaa, se on isä. Hän tuhlaa omaisuuttaan poikiinsa jakamalla perintöä etukäteen, tuhlaa omaa kunniaansa juostessaan, aikaansa, armoaan ja anteliaasti omaisuuttaan juhlimiseen.

Mekin olemme jo nyt perillisiä, elämme iankaikkisuutta (perintöämme) jo nyt täällä ajassa. Meillä on oikeus Jeesuksen tähden käyttää hänen nimeään. Meitä ei nimitellä Jumalan valtakunnan periaatteissa tekojemme, syntisyytemme mukaan, olemme Isän lapsia teoistamme huolimatta. Näin identiteetti rakentuu uskon mukaan ja omanarvon tunto Jeesuksen mittapuulla. Katse saa nousta ylös.

Pirkko

4 Moos. 13

Tässä luvussa ollaan ensimmäisen kerran luvatun maan lähellä ja Mooses lähetti sinne vakoojia ottamaan selvää, millaista luvatussa maassa on. Hän määritti reitin, listasi asioita ja laatumääreitä, joiden perusteella vakoojien tuli maata tutkia. Hedelmää se tuotti runsaasti, mutta siellä asuvia kansoja pidettiin ylivoimaisina. Kaaleb oli tässä luvussa ainut, jolla oli uskoa nähdä oma kansa voittajana. Hän rauhoitteli hätääntynyttä Israelin kansaa, hätääntyneisyys johtui muiden luvatussa maassa käyneiden todistajien epäuskoisista todistuksista. Kansa alkoi huutaa Moosesta vastaan. Johtajan osa oli ottaa kansan hätä vastustuksen, ehkä arvostelunkin muodossa vastaan.

Herra auta meitä näkemään johtajat omissa vastuissaan tukemisen tarpeisina hankalissa päätöksissä, mihin suuntaan mennä. Mitä hyötyä on kenenkään vastustaa omalla kentällä, jos tavoite ja vihollinen on yhteinen. Kenen maaliin pelaan?

Luuk. 14

Ja taas – Jeesus parantaa sapattina fariseuksen kotona, hyvä Jeesus. Ihminen saa saada Sinulta apua ja kenen kämpillä vain. Jeesus ihan kysyi fariseuksilta ja lainopettajilta, oliko lupa parantaa sapattina. Tuskin sitä oli hokattu kieltää erikseen, kun Parantajia ei kai kovin ruuhkaksi asti esiintynyt. Jeesus perusteli parantamistyötään rinnastaen sapattikäskyn kaivoon pudonneen pojan tai härän pelastamiseen. Hupaisa ajatus ja tilanne. Perustelullaan Jeesus osoitti osaavansa sapattisäännökset. Tuon tilanteen ns. viisaat eivät sanoneet tai osanneet sanoa mitään. Luulen, että Jeesus velmuili näiden sapattisäännösten ja niin kovin tarkkojen fariseusten kustannuksella. Jeesuksen puhetapa tuskin oli paatoksellinen, vakavaääninen julistus, hän osasi ehkä hyödyntää erilaiset huumorin lajit vuorovaikutuksissaan.

Jeesuksen parantama, vesipöhöä, turvotusta sairastava mies tuskin jäi sapattisääntöjä pohtimaan nauttiessaan terveestä kehostaan. Turvotus johtui jostain, mies sai enemmän kuin osasi ehkä haluta, kaiketi myös turvotuksen syy parani. Jeesus on runsas antaja ja perusteellinen Parantaja.

Pirkko