Tekijä: Pirkko

Joos. 11

Joh. 2

Jeesuksella kilahti, kun temppeli, Jeesuksen Isän huone, oli kuin markkinatori. Temppeliin liittyi paljon ohjeita ja sääntöjä sen ajan hengellisyyden harjoittamisessa. Uhrieläimiähän monet kaupattavat asiat siellä taisivat olla. Kiintoisaa olisi tietää, mikä oikeastaan sai Jeesuksen reagoimaan noin. Voisin arvailla, että hän ymmärsi oman uhrin osansa, joka oli niin paljon enemmän kuin eläinuhrit. Toisaalta Jeesus ymmärsi synnin vakavuuden ja Isän pyhyyden, ja näiden rinnalla markkinahumu oli lähes irvokasta. Syntyy ajatus, että synnin tunnolla ja puhdistautumisyrityksillä tehtiin bisnestä. Ja kai monella tapaa edelleenkin tehdään. Tätä täytyykin pohtia enemmän.

Ehkä tämän Jeesuksen kiivauden nähneet ja kokeneet saivat tilaisuuden pysähtyä ydinasian ympärille. Ehkä tämäkin tilanne muistettiin, kun ylösnousemus oli totta. Näin ainakin opetuslasten kerrotaan ymmärtäneen Jeesuksen sanat temppelin uudelleen rakentamista kolmessa päivässä (jae 22).

Millaisia puhdistustoimia Jeesus onkaan ollut valmis tekemään vuosisatojen ja vuosituhansien aikaan. Ehkä juuri siksi on syntynyt uusia herätyksen aaltoja tai hengellisiä uudistusliikkeitä kautta vuosien. Jeesus ei ole muuttunut, ristintyön arvo ei ole muuttunut. Pidetään näistä kiinni.

Pirkko

Joos. 10

Joh. 1

Johannes Kastajalla oli opetuslapsia, joista yksi oli Pietarin veli Andreas (jae 40). Andreas kuuli, miten Johannes Kastaja antoi todistuksen Jeesuksesta: ”Katso Jumalan Karitsa”. Andreas lähti seuraamaan Jeesusta ja esitteli myöhemmin Jeesuksen Pietarille. Jeesus antoi heti uuden nimen Simonille. Simonista tuli Keefas eli Pietari. Arvailen, että Pietarille merkitsi tuo nimen muutos jotain hyvin henkilökohtaista. Onhan nimi niin vahva osa ihmisen identiteettiä.

Jään pohtimaan, että jotain Jeesuksesta täytyi huokua, kun noin vain aikuiset, työssään täysin vastuulliset miehet, lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jumalan läsnäolo on joskus hyvin vahvasti aistittavissa, jotain sellaista sen on täytynyt olla.

Jumalan läsnäolon tuntua kaipaan. Mikään kulttuurikokemus tai kaunis taideteos tai luonnon maisemakaan ei pysty tyydyttämään uskovan ihmisen sielua niin kuin Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon kokemus.

Jumalan läsnäoloa tähän päivään, kokemukseen asti.

Pirkko

Joos. 9

2. Piet. 3

Ei olisi kalastaja-Pietarista uskonut, että hän näin kirjoittaa (tai sanelee) kirjeitä. Paavalin kirjeitä hän myös arvosti, vaikka totesikin, että niissä on yhtä ja toista vaikeatajuista (jae 16). Mika joskus opetti, että tuon ajan lahjakkaat olivat jossain opissa, toisin kuin sellaiset, joihin Pietari kuului. Pietari tuskin arvasi, miten moni sukupolvi hänen kirjeitään tulisi lukemaan. Tausta ei estänyt Jumalan käyttöön kutsumista silloin eikä nykyisinkään.

Tässä luvussa Pietari kirjoittaa lopun aikojen tapahtumista. Melkoista rytinää ilmeisesti on tulossa. Pelätä ei silti tarvitse. Pietari kertoo, että lopun aikana tulee pilkkaajia, jotka vähättelevät uskoa Jeesuksen paluuseen (jae 4). Jos ja kun tällaista kuulemme, se on surullista kuunneltavaa, mutta kuuluu osaksi ihmiskunnan tarinaa.

Armossa kasvaminen (jae 18) on osamme ja etuoikeutemme. Tehtävä tälle päivälle voisi olla etsiä, miten armo näyttäytyy tänään, ehkä ihan tuoreella tavalla.

Pirkko