Tekijä: Pirkko

1. Sam. 4

Tätä lukua on vaikea kommentoida. Israel lähti sotaan ja hävisi. Miestappiot olivat suuria. Pappi Eelin pojat menehtyivät sodassa ja pappi itsekin kuoli tapaturmaisesti korkeassa iässä. Liitonarkkukin varastettiin filistealaisten leiriin. Aina ei kule, sanoisi savolainen. Oliko tämä kaikki tarpeen rangaistuksena pappi Eelin toiminnasta pappina, kun pyhyyden ymmärtäminen oli hapertunut.

Mikä on pyhää Uuden testamentin helluntain jälkeisenä aikana.? Ymmärränkö Jumalan pyhyyttä sittenkään?

Matt. 24

Tämä luku on Jeesuksen opetusta tulevista tapahtumista. Melkoista rytinää ja yksittäiselle ihmiselle ihan ylivoimaista vaikuttaisi tapahtuneen tai tapahtuvan. En osaa ajoittaa näitä asioita ihmiskunnan historiaan enkä tiedä, missä vaiheessa olemme menossa. Taidan taas turvautua siihen ensimmäiseen käskyyn ja sen ohjeeseen pitäytyä Raamatun Jumalaan, turvata ja luottaa häneen, tuli mitä tuli. Otanpa maanantain kommentoinnissasi olleen psalmin 70 sitaatin tähänkin: Jumala, riennä minun luokseni, Sinä olet minun apuni ja vapauttajani. (Ps. 70:6).

Pirkko

1. Sam. 3

Tässä luvussa Herra kutsuu Samuelia kolme kertaa ja hän luulee, että pappi Eeli kutsui häntä. Samuelin nöyryys ja alttius palvella on pysähdyttävää. Pappi Eeli sen sijaan minua hiukan ihmetyttää, että vasta kolmannella kerralla hän hokaa, että Herra kutsuu Samuelia. Hän osasi kyllä neuvoa, miten Samuelin pitää vastata kutsuun. Ohje oli ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee”. Rohkea ja melkein pelottava vastaus. Silti se on vastaus, joka on oikeastaan ainut mahdollinen Herran läsnäolossa sanottavaksi. Samuelhan nukkui liitonarkun kanssa samassa huoneessa. Herran läsnäolo antaa rohkeutta.

Matt. 23

Tämä luku on kokonaan Jeesuksen puhetta fariseuksille ja kirjanoppineille, puheen sisältönä on heidän oppinsa ja toimintansa vinoutuneisuus. Jälleen kerran on vain ihmeteltävä, miten alkuaan nöyrä Jumalan palvelus oli muuttunut systeemiksi, jossa ei ollut edes logiikkaa, esim. opetus vannomisesta jakeet 18–22. (En kyllä taida käsittää koko vannomista.) Kun joku oli ns. oppinut, oli saavuttanut asemaa ihmisten silmissä, niin Jumalan hengen mukainen toiminta oli tipotiessään. Puheet ja teot olivat ristiriidassa. Puhuikohan Jeesus hillityn rauhallisesti ja armollisesti, kiukuissaan paasaten vai lähes itkien?

Millaisia puheita Jeesus pitäisi ja millä tavoin meidän aikamme kirkkokunnille ja ns. oppineille tai meille. Missä kohdin olemme sokeutuneet ja sotkeutuneet omiin systeemeihimme? Mitä olemme unohtaneet?

Joku pappi vuosikymmeniä sitten sanoi, että meidän tulee pudota ensimmäisen käskyn tasolle: Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Tästä voisi lähteä tänään.

Pirkko

1. Sam. 2

Eilisen luvun itkevä Hanna lausuu kiitosta Jumalalleen tässä luvussa. Hannan kiitosvirsi on kaunista luettavaa. (jakeet 1–10). Jakeessa 21 todetaan, että Herra piti huolen Hannasta ja siunasi häntä uusilla lapsilla. Samuel sai joka vuosi uuden vaatteen äidiltään. Hän tapasi äitiään siis kerran vuodessa, pieni poika. Miten paljon lienee iltaisin itkenyt ikävää – olenkohan liian tunteellinen nyt. Samuel-poika kasvoi Herran edessä, sanotaan jakeessa 21. On vain luotettava, että Herran edessä hänen kaikki tarpeensa olivat täytetyt.

Matt. 22

Joskus muistan pohtineeni, mitkä olivat Jeesuksen käskyt. Hänhän pyysi opetuslapsia pitämään kaikki, mitä hän oli käskenyt pitää. Tässä luvussa on vastausta pohdintaani: rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi. Ja toinen on: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. (Jakeet 34–40). Mikähän meidän kulttuurimme sisällä muuttuisi, jos näitä käskyjä noudattaisimme ihan porukalla. Siinä on miettimistä tälle päivälle ja taitaa riittää huomisellekin.

Pirkko