Tekijä: Pirkko

1. Kun. 15

No nyt oli yksi kuningas, joka teki hyvää Herran silmissä. Hän puhdisti pakanallisia asioita maasta. Siinä sai epäjumalia palvova isoäitikin kyytiä. Herran seuraaminen voi jakaa sukua, aina ei ihan näin jyrkästi tokikaan. Mustavalkoisuus, joko tai, on pohjimmiltaan näissä hengellisissä asioissa tosiasia. Ihminen on joko Jumalan puolella tai häntä vastaan. Näin jyrkkää kannanottoa ei aivan joka paikassa voi ääneen lausua, mutta asia ei muuksi muutu. Jakolinjan tekijänä ei ole ihminen eikä ihmisviisaus, vaan ihan Jumala itse. Pahoittelen, jos tämä aiheuttaa reaktiota.

1. Kor. 2

Tässä luvussa Paavali perustelee omaa toimintaansa korinttilaisten keskuudessa. Korinttilaiset olivat siis tottuneet kuuntelemaan puheita, jotka olivat arveluni mukaan sisältäneet ihmisviisautta, filosofiaa. Filosofian oppilaitoksiakin oli kaupungissa. Paavali pitäytyi kertomansa mukaan perustavan laatuisessa evankeliumissa eikä lähtenyt mukaan korkealentoisiin ihmisviisauksiin ja pyörittelyihin, joihin hän koulutuksensa puolesta olisi varmaan kyennytkin. Paavali puhui Jumalan salattua, kätkettyä viisautta. Luvun lopussa hän haastaa kuulijoita kysymällä, kuka on tullut tuntemaan Jumalan mielen, niin että voisi neuvoa häntä. Ihmisen oma ja käsittääkseni korinttilaisten viljelemä viisaus saa tästä mittasuhteen.

Pitäytyminen näemmä evankeliumin perusasioissa riittää – olemme yksikertaisesti Jeesuksen seuraajia, kukin omalla paikallaan.

Pirkko

1. Kun. 14

Sekä Israelin kuin Juudankin kuninkaat tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Paha oli käsittääkseni pohjimmiltaan sitä, ettei Israelin Jumala saanut asemaa valtion johdon prioriteeteissa. Johtajalla on vastuu, hänen valintojaan seurataan. Mikä kumma se oli ja on, että ns. epäjumalat ja niiden palvonta oli ja on helpompi valinta kuin palvoa Raamatun kaikkivaltiasta, armahtavaa ja rakastavaa Jumalaa?

1. Kor. 1

Korintto tai nykyisin sanotaan Korintti, oli tuohon aikaan lähdekirjani mukaan Kreikan huomattavin kaupunki. Rikas kaupunki, jossa ylellisyys, irstailu ja siveettömyys rehottivat suuressa teollisuus- ja merenkulkuyhteisössä. Ihmiset kuluttivat aikaansa turnajaisissa ja puheitten kuuntelussa. Korinttilaisten jumalat olivat huvituksen ja himon jumalia. Korintissa oli myös suuri juutalaissiirtokunta, joka toteutti lujaa moraalia ja piti kiinni uskonnollisista käsityksistään.

Paavali meni Korinttiin teltantekijäksi, Apt 18 kertoo tästä. Paavali tutustui Priskillaan (edellä Priska) ja Akvilaan, jotka olivat juutalaisia teltantekijöitä. Evankeliumin työ alkoi synagogassa. Ja kas kummaa, seurakunta alkoi syntyä.

Tässä luvussa 1 kiinnitin huomiota, että Paavali kiittää Jumalaa, että korinttilaiset ovat rikastuneet Kristuksessa, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa. Rikkaassa kaupungissa siis voi rikastua, mutta nyt Jumalan armossa. Kokeneet puheitten kuuntelijat olivat saaneet evankeliumista uutta kuultavaa, joka oli muuttanut heitä. En lakkaa ihmettelemästä tätä muutosta. Muutos oli koskenut juutalaisten lisäksi kreikkalaisiakin. Vuosikymmenien uskossa olemisen jälkeenkään en käsitä Jumalan Sanan muuttavaa voimaa. Ihmetellään sitä tänään.

Pirkko

1. Kun. 13

Tässä luvussa on erikoinen kertomus Jumalan miehestä, joka oli lähetetty tuomaan viestiä valtion päämiehelle. Paluumatkan alkaessa paikallinen vanha profeetta huijasi ja houkutteli Jumalan miehen toimimaan toisin kuin Jumalan miehen olisi saamansa ohjeiden mukaan pitänyt toimia. Outo tarina. Millaisin motiivein vanha profeetta päätyi valehtelemaan vieraalle, Juudasta tulleelle Jumalan miehelle.

Tästä on opittavana periaate, ettei Jumalan Sanaa vastaan olevat ns. profetiat ole vastaanottamisen arvoisia.

Room. 16

Roomalaiskirjeen viimeinen luku sisältää Paavalin terveisiä monille ihmisille. Samalla hän kiittelee heitä. Terveisien saaminen on lohduttavaa ja kannustavaa. Se on viesti, että joku ajattelee ja tukee, ehkä rukoileekin puolestamme.

Nyt minut pysäytti Priska ja Akvila, joille Paavali lähetti terveisiä ja joita Paavali kiitteli rohkeudesta, he olivat ilmeisesti olleet kuoleman vaarassa Paavalin takia.  Samalla Paavali lähetti terveisiä heidän kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.

Mitä meidän kodeissa voisi tehdä? Millä tavalla minun ja sinun koti voisi olla seurakunnan kokoontumispaikka? Alkuun minua nolotti kutsua kohtaamisryhmää meille, kun meillä ei ole hulppeaa omakotitaloa vähintään kahdessa kerroksessa tai kylpyhuonetta kummempia ylellisyyksiä. Kun ensimmäisen kerran naisten kohtaamisryhmä sitten kokoontui meillä, mies sanoi, että meillä tuntui Jumalan läsnäolo. Tavallinen lähiön kerrostaloasuntokin siis toimii kotina, johon seurakunta voi kokoontua. Joissain maissa on  tilanne, että ainoastaan kodeissa pystyy kokoontumaan, hiljaa ja varoen sielläkin. Ehkä Priska ja Akvilakin ottivat turvallisuusriskin. Meillä on vielä mahdollisuus antaa kotejamme käyttöön. Kotikokoontumisissa ehkä yhteyden rakentuminen on kaikkein helpointa. Testaamisiin.

Pirkko