Tekijä: Pirkko

1. Kun. 18

Profeetta Eliaa oli pidetty syyllisenä kuivuuteen kai vain siksi, että oli sen ennustanut. Sen myötä muutkin Herran profeetat olivat hengenvaarassa. Tällaiseen ajattelutapaan voi siis ihminen, kuningaskin, retkahtaa. Mistä kristittyjä syytetään joukkona, kun vainot ovat todellisia niin monissa maailman kolkissa. Millä vaino perustellaan? Järkeviä perusteluja ei kai ole lopulta olemassakaan, ainoastaan hengellisestä ilmiöstä lienee kyse. En pyöritä asiaa enempää, kun en lyhyesti tai laajastikaan taida osata.

1. Kor. 5

Tämän luvun sisällössä on sellaista, mitä on ehkä käytetty vuosisatojen aikana monia uskovia vastaan ja rikottu seurakuntaa sisältäpäin. On määritelty kelpaavuutta seurakuntaan ehkä kovin tiukasti ja pidetty seurakuntalaisia tiukan kontrollin alla. Lausetta ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” on käytetty ehkä ruoskan lailla. Kun tällaista ajattelenkin, alkaa olla vaikea hengittää.

Korintin seurakuntaan tunki se, missä korinttilaiset olivat ennen oppineet elämään. Ehkä Paavalin oli oltava kovin tiukka heidän kanssaan. Hänhän oli tullut Korintissa asuessaan tietämään kaupungin jumalattomat elämäntavat.  Jakeessa 11 Paavali kieltää jopa syömästä (ateriayhteys) monin tavoin syntisten kanssa. Jos Paavalin ohjetta oikein tiukasti noudatettaisiin, jokainen tai ainakin kovin moni söisi yksin. Nimittäin ahneuskin mainitaan Paavalin listassa. Ahneuden ja materian palvonnan keskellähän me elämme, emmekä ole näistä vapaita uskovinakaan. Jo kymmenykset ovat monille liian paljon annettavaksi. Ahneutta korjaa antaminen. Tässä on kasvun paikkaa meille monille.

Ja nyt olemme kovan kysymyksen äärellä: jos Jeesuksen täytetty työ riittää Jumalalle kelpaavuuteen eikä millään teoilla tai tekemättä jättämiselläkään pysty tuottamaan pelastusta, mihin tarkoitukseen Paavali puuttui korinttilaisten käyttäytymiseen? Kotisohvafilosofinen selitys voisi olla se, että ihmisen käyttäytyminen Jumalan ohjeita vastaan vaikuttaa ihmiseen hengellisen kasvun kannalta haitallisesti. Haitta sotkisi ihmissuhteita, seurakunnan perustehtävää ja ihmisen ajattelun ja kiinnostuksen fokusta. Jeesuksen tulisi olla keskiössä. Miten sinä vastaisit tai selittäisit tuota kappaleen alun kysymystä? Juha nosti viime viikolla jakeen Rm. 14:17 ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa”. Tämä toi minulle ajatuksen, että Jumalan pyhyys (vähän vaikea käsite) oikaisee käyttäytymistä juuri Jumalan pyhyyden tähden. Seurakunta on Jumalan keksintö. Ihmisen on luonut ja pelastanut pyhä Jumala.  

Pirkko

1. Kun. 17

Tässä luvussa on tuttu kertomus Eliasta. Hänet oli kuivuuden aikana Herra neuvonut menemään puron luokse ja korpit ruokkivat häntä siellä. Sitten puro kuivui. Tällainen ilmiö voisi johtaa katkeroitumiseenkin. Ensin on varustus olla jossain ja tietoisuus jopa siitä, että on johdatuksessa saanut paikan, jossa elää. Ja sitten tulee kuivuus koettuna tavalla tai toisella. Eliakin johdatettiin eteenpäin ehkä vain yhden ihmisen, Sarpatin lesken takia. Leski oli köyhä yksinhuoltaja, joka oli valmistautunut kuolemaan nälkään poikansa kanssa, mutta Herralla oli antaa hänelle vielä elämää ja toivoa ja pelastuksen Elian palvelun kautta.

1. Kor. 4

Paavali joutui ottamaan puheeksi pöhöttymisen, johon seurakunnalla oli taipumusta. On helppo uskoa, että nokkelat viisaudet, joita oli totuttu pyörittelemään korinttilaisessa henkisessä ympäristössä, alkoivat nostaa päätään seurakuntakulttuurissa. Millaiset ilmiöt meidän aikanamme tunkevat seurakuntaan? Miten meidän koulutustasomme titteleineen sotkee seurakunnan vuorovaikutusta. Kenen kanssa tutustut ja vuorovaikutat mieluiten?

Rukousaihe voisi olla tälle päivälle vaikkapa se, että pitäytyisimme yhä tiukemmin Kristuksessa, näkisimme toisemme Jumalan luomina ja rakastamina, ”Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina”. Mitä putsautuu pois?

Pirkko

1. Kun. 16

Kuningas kuninkaan jälkeen niin Israelissa kuin Juudassa kansoineen vihastuttivat Jumalan tyhjänpäiväisillä epäjumalillaan. Tyhjänpäiväisen erottaminen olisi elämässä tärkeä ominaisuus ja taito. Miten paljon tyhjänpäiväiseen tulee kuluttaneeksi energiaa. Hengellisesti ajateltuna lunastuksen ansiosta meidän hölmötkin valintamme on Jeesus ostanut omakseen, joten katumusharjoituksia ja jälkivoivotteluja ei tarvitse harjoittaa.

1. Kor. 3

Korinttiin oli syntynyt puolueita, kuka oli kenenkin puolella. Tällainen on niin tyypillistä meille ihmisille. Ryhmitymme ja asetamme itsemme erilaisiin linnoituksiin. Paavali ei asetu tukemaan mitään ryhmittymää, vaan korostaa erilaisia rooleja seurakunnan kasvussa. On erikseen istuttajat ja kastelijat. Lisäksi Paavali muistuttaa korinttilaisia, että tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hullutusta. Seurakuntaakaan ei johdeta inhimillisillä logiikoilla tai toiminnan arvoa tai tulosta mitata määrillä. Älköön siis kukaan kerskailko, oli Paavalin ohje.

Kuulin joskus jostain seurakunnasta, joka oli lopettanut kaiken toiminnan, ainoastaan rukoiltiin. Rukoustyö ei ole millään tavoin inhimillisesti mitattavissa. Jatketaan rukousta erilaisten asioiden ja ihmisten puolesta, saatamme olla istuttajia ja kastelijoita jopa samanaikaisesti.

Pirkko