Tekijä: Pirkko

Jes. 3

Jo edellisessä luvussa tuli esille, ettei ihmisen pöyhkeys kestä loputtomiin Herran Sebaotin edessä. Tämä luku kuvaa sitä monilla käytännöllisillä esimerkeillä. Lohdullista on lukea jakeesta 10 ”sanokaa vanhurskaasta, että hänen käy hyvin”. Meillä on Jeesuksen meille ansaitsema vanhurskaus, kelpaavuus Jumalan edessä. Siinä saa levätä. Meistä huolimatta meille käy lopulta hyvin.

Hepr. 11

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy” (jae 1). Meillä on tämä jae vihkisormuksissa. Arvaattekin, että tätä on elämässä tarvittu. Tämä jae on toki alun perin tarkoitettu meidän avioliittoa laajempiin asiayhteyksiin. Pekka kirjoitti viime viikolla luottamuksesta. Jos mihin täällä ajassa voi luottaa, se on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Meillä saa olla uskon kautta varmuus siitä, mikä ei näy, Jumalan valtakunnasta, Jeesuksen läsnäolosta elämässämme. Ihan just nyt.

Pirkko

Jes. 2

Tämä luku kuvaa Jesajan näkyä tulevasta rauhan ajasta, jolloin miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Noista välineistä päätellen rauhan aikana voisi ajatella olevan maanviljelystä ja vesakoitten hoitoa. Ehkä tämä on kuitenkin vain kielikuva aseisiin käytetyn metallin hyödyntämisestä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Väkisinkin tulee pohtineeksi, mikä on eri valtioissa se pääomien määrä, joka on sidottu aseisiin. Vielä ei ole vallitsevana toimintamallina havaittavissa asemetallien rauhanomaista uusiokäyttöä.

Luvun loppuosassa kerrotaan Herran Sebaotin päivästä (12). Rivien välistä voi lukea ja tulkita, ettei noilla aseilla ole silloin mitään virkaa. Houkutteleva tulevaisuuden kuva. Jesajan kirjan ennustuksien aikajännettä en riviuskovana kunnolla jäsennä, mikä ennustettu asia on jo tapahtunut ja mikä edessä. Tämä asia lienee edessäpäin. Sitä odotellessa.

Hepr. 10

Heprealaiskirje on vahvaa tekstiä. Sehän on kirjoitettu heprealaisille, siis juutalaisille, joilla oli monenlaisia uhreja ja uhrikäytänteitä. Seurakunnalla oli houkutus palata niihin, olihan se vahvaa kansan uskontokulttuuria. Heprealaiskirjeen kirjoittaja perustelemalla perustelee, etteivät vanhat uhrit ja uhraaminen enää toimi, kun on Jeesuksen Kristuksen kertakaikkinen uhri (10). Oletteko panneet merkille, että ilmaston suojelemiseen liittyy jonkinlainen hyvittelykäytäntö esim. jos lentämällä matkustaa (synti), pitää koettaa hyvittää lentosaaste maapallolle (kai) vaikka istuttamalla puu (uhri, omantunnon puhdistus). Kaunis ajatus, mutta valtavan orjuuttavaa.

”Koska meillä on suuri pappi (Jeesus) Jumalan huoneen hallitsijana, astukaamme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä” (jakeet 21-22; Suomen kansan raamattu). Täydellinen uhri, täydellinen puhtaus ja lepo nyt ja aina.

Pirkko

Snl. 13 Luuk. 7

Snl 13

Miten pieleen onkaan ymmärretty lause ”Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa.” Kuka päätti, että vitsalla pitää lyödä? Olin lapsena ja nuorena paimentamassa lehmiä. Meillä oli pitkät vitsat. Niillä ei lyöty eläintä, ainoastaan ohjailtiin lehmää kääntymään vaikkapa laitumelle. Vitsa oli vain käden jatke, oikeastaan turvaväline paimenelle, ettei tarvinnut mennä ihan lehmän sarvien viereen. Jumalakin ohjaa meitä elämässämme. Koko ajan hänen motiivinsa on rakkaus ja hän tietää suunnan.

Lk 7

Tähän lukuun on sijoitettu kertomus Nainin lesken pojan kuolleista herättämisestä. Kuolleista herättäminen on ehkä aika harvinainen ihmeteko, mutta sellaista on tapahtunut Raamatun mukaan ja edelleen silloin tällöin tapahtuu. Olen joskus pohtinut, onkohan se kuollut itse halunnut tulla takaisin niissä tilanteissa, kun hän on jo saanut maistaa Jeesuksen ylösnousemusta ja taivasta. Olen lukenut pari kertaa kirjan Taivaan rajalla. Se on vaikuttava kooste ihmisten kokemuksista kuoleman ja ajallisen elämän rajaliikenteestä.

Nainin lesken ja kuolleen pojan kohtaamisessa minua hämmästyttää täydellinen ajoitus. Surusaatto tavattiin kaupungin portilla. Jeesus oli oikeaan aikaan paikalla. Leski sai pojan lisäksi takaisin tulevaisuuden turvan ja asemansa. Jeesus, kiitos, ettet myöhästynyt etkä myöhästy meidänkään tilanteissamme.

Pirkko