Tekijä: Pirkko

Hoos. 8

Kaiken langenneisuuden keskelläkin Efraimin heimon kansa rakensi alttareita ja uhrasi (11-13). Tavat ja menot kai haluttiin säilyttää, mutta omilla ehdoilla. Tämä ei ollut Jumalalle mieleen. Pelkät temput, olkoot vaikka alun perin hengellisistä juurta, eivät tyydytä Jumalaa. Meidänkään ei tarvitse Jumalan edessä esittää hurttihurskasta, käännytään Hänen puoleensa kaikkine ominaisuuksinemme ja synteinemme, annetaan hänen armahtaa.

Room. 10

Kirkkovuodessa on Marian ilmestyspäivä. Nuori Maria sai ilmestyksen tulevaisuudestaan ja otti sen uskossa vastaan. Tämän päivän luvusta jään ihmettelemään, mitä tarvitaan, että usko tulee kuulemisesta (jae 17). Niin paljon on ollut Suomessakin julistusta ja ilmestyksiäkin kerrotaan, eikä siitä huolimatta kuulla. Uskoa ei synny siinä määrin kuin voisi ajatella. Jeesus, armahda kansaamme ja maailmaa, joita rakastat. Aamen.

Pirkko

Hoos. 7

Tätä lukua on vaikea kommentoida.  Huomioni kiinnittyi Jumalan kaikkitietävyyteen. Ei hänelle ollut yllätys, mihin kaikkeen hänen omansa lankesivat ja millaisia valintoja tekivät. Ihmiselle jää tavallaan vastuu Jumalan puoleen kääntymisestä, Hän odottaa. Minua kyllä aikanaan niin vedettiin Jumalaa kohti, ettei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin kääntyä, vaikka ällöttikin ajatus uskovaiseksi tulemisesta. Eipä ällötä enää.

Room. 9

Paavalikin tuskailee, kuinka saisi veljensä kääntymään Herran puoleen. Paavalilla on sama tuska kuin Herralla Hoosean kirjan luvuissa. Paavali lainaa jakeessa 20 Jesajaa, jossa on kysymys: ”Sanooko saviastia muovaajalleen: Miksi minusta tällaisen teit?” Omasta kokemuksesta vastaan: kyllä sanoo ja on sanonut monet kerrat. Samalla itseeni turhautuneena lohduttaudun, että olen Luojani luoma, hänen tekemänsä savipotti. En ole vastuussa olemassaolostani. Jos hänelle kelpasin, on siedettävä itseään loppuun asti. Tällaisenani palvelen.

Pirkko

Hoos. 6

Toiveikkuutta meille tälle päivälle jakeista 2-3. ” Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä. Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamunkoitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.”

Room. 8

Tämän luvun ensimmäinen jae on yksi suosikkejani erityisesti vanhemman käännöksen mukaan: ” Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Täyteläinen ja runsas luku päättyy: ”—eikä mikään —luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Nyt voimme tuulettaa, tästä nousee uskovan syvä ilo, lepo ja rauha.

Pirkko