Tekijä: Tiina

Tämän viikon ajattelin kulkea Abramin ja Sarain matkassa. Eilisen päivän luvussa he lähtivät jo Jumalan kutsusta liikkeelle kohti uutta tuntematonta. ”Usko sai Abrahamin tottelemaan ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.” Hepr 11:8,9 

 

Matka oli ollut jo tähän asti pitkä. Päivän luvussa silmiini pisti erityisesti ne jakeet, joissa kerrotaan Abramin pysähdyksistä ja siitä, että hän pystytti alttarin Herralle ja rukoili. 1 Moos 13:4,18. Tässä luvussa ei kerrota sen tarkemmin Abramin rukouksista, mutta rukous ja Herran puheen kuuleminen olivat tärkeitä. Arvatenkin matkat autiomaassa olivat vaivalloisia ja kuluttavia. Ehkäpä välillä nousi mieleen – ainakin Saraille – sekin, että kannattiko lähteä matkaan? 

 

Silloin kun oma matka on vaivalloista, niin meidänkin on hyvä pysähtyä, rukoilla ja kuunnella, mitä Jeesus meille puhuu. Jeesus on uskollinen, Hän ei petä lupauksiaan. Hän muistuttaa meitä lupauksistaan aivan kuten muistutti Abramiakin. Hän auttaa matkalla ja pitää huolta. Erämaassakin. 

 

”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä Minä johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.” Jer 31:9

Rukous yhdessä ja toinen toistemme sekä esirukous laajemminkin ovat tärkeitä, Jumalan mielen mukaisia asioita. Paavali kehottaa ja kutsuu meitäkin rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Ehkäpä tuo sana kaikkien voi tuntua liian epämääräiseltä ja isolta? Ehkä voimme jakaa rukousaiheita helpommin hahmotettaviin osiin?

 

Saamme yhdessä jatkaa rukousta Puhalaisten puolesta, kun he suuntaavat elokuussa takaisin Ateenaan. Meidän keskuuteemme tulleet maahanmuuttajat ovat meille tärkeä rukousaihe. Että he juurtuisivat Jeesukseen ja löytäisivät myös suomalaisia, ikäisiään uskovia ystäviä. Ja että heidän kauttaan usko Jeesukseen leviäisi heidän kotimaihinsakin. Että niissäkin maissa Jumalan valtakunta valtaisi alaa. Jatketaan rukousta toinen toistemme puolesta. Rukoillaan myös, että KohtaamisPaikka voisi olla sellainen seurakuntaperhe, jollaiseksi Jumala on meitä kutsunut. Että täyttäisimme oman paikkamme seurakuntien verkostossa. Siunataan Viitasalojen perhettä heidän valmistautuessaan tulemaan KohtaamisPaikkaan ja Jyväskylään. Sinulla on varmaan omat tärkeät ihmiset, joiden puolesta jatkat rukousta! Oma perhe. Sukulaiset. Naapurit. Työkaverit. Opiskelukaverit…..

 

Meitä kutsutaan esirukoukseen myös kaikkien valtaa käyttävien ja lakeja säätävien, meidän yhteisistä asioista päättävien puolesta: presidentin ja pääministerin, hallituksen ja kaikkien kansanedustajien. Rukoillaan heille viisautta, keskinäistä kunnioitusta, nöyryyttä ja halua kysyä myös Jumalan johdatusta päätöksiä tehdessään. 

 

Ukrainan tilanteessa tarvitaan edelleen rukousta. Sodan pitkittyessä rukous helposti hiipuu. Jatketaan rukousta, että sota pian voisi loppua ja oikeudenmukainen rauha vakiintuisi tuollekin alueelle. Maailmassa on lukuisia kriisejä, joihin voimme rukoilla Isä meidän rukoukseen liittyen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi…”

 

”….jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1 Tim 2:2-4)

Tämänkin Timoteukselle suunnatun kirjeensä Paavali aloittaa tutuilla toivotuksilla – kuten jo eilen oli puhetta. Armo. Laupeus. rauha. Nämä vallitkoon meidänkin päiväämme tänäänkin.

 

Paavali kirjoittaa omasta elämästään ja kokemuksestaan. Jeesuksen armo on ollut häntä kohtaan yltäkylläinen, ylenpalttinen. Suurempi kuin hänen tekemänsä rikkomukset.

Jeesus on ollut häntä kohtaan kärsivällinen, kohdannut hänet ja kutsunut palvelukseensa. Jeesus on saanut aikaan uskoa ja rakkautta hänen elämässään. Omaa elämääni miettiessäni voin samaistua tähän Paavalin kokemukseen. Jeesus on suurempi kuin syyllisyyteni tai elämässä kohtaamani vaikeudet. Hän antaa anteeksi. Hän kestää ja hän kantaa. Jeesukseen voin luottaa. Tätä Jeesusta kannattaa suositella kaikille. 

 

  ”…minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” (Ps 23:5,6) ”…minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10)