Tekijä: Tiina

 

Alussa sanotaan Jeesuksesta näin: ”Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.”  Joh 13:1. 

Jeesuksen kaikkea toimintaa ohjasi rakkaus. Rakkaus Isään ja rakkaus ihmisiin. Kaikkessa hänen tekemisessään alusta loppuun asti. Ja tänään hän näyttää meille yhden esimerkin, jolla hän osoitti rakkauttaan opetuslapsilleen. Oltiin viimeisellä aterialla ja Jeesus ottaa ja alkaa pestä opetuslasten jalkoja. 

 

Lähestyvän kärsimyksensä edessä Jeesus ei kaipaa itselleen huomiota ja lohdustusta vaan kääntää kaiken huomionsa opetuslapsiin. Rakastaa hyvin käytännöllisellä, arkisella tavalla. Pietarin reaktioista päätellen opetuslapset olivat hämillään, mutta arvatenkin jalkojen peseminen virkisti ja tuntui hyvältä. 

 

Luvun loppupuolella Jeesus antaa opetuslapsilleen uuden käskyn. ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne”, Joh 13:34. Jeesus oli näyttänyt esimerkkiä käytännöllisestä rakastamisesta ja nyt hän yksi selitteisesti käski opetuslapsiaan rakastamaan samalla tavoin.

 

Koen riittämättömyyttä aiheen äärellä, joten viisainta kääntää luvun nostattamat ajatukset rukouksiksi.

Pyydän oikeaa asennetta, motiivia tekemisiini. Pyydän huomaavaisuutta keksiä keinoja osoittaa rakkautta arjen keskellä. Kuka tänään tarvitsee sitä, että hänet huomataan? Pyydän, että Pyhä Henki täyttäisi minut uskolla, toivolla ja rakkaudella, 1 Kor 13:13.

 

Jeesus jatkaa vielä: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”, Joh 13:35

Luku liittyy oleellisesti edelliseen lukuun, missä kerrotaan Jumalan sanan luotettavuudesta. Tässä luvussa puhutaan siitä, miten Jumalan sanaa voidaan ymmärtää ja opettaa väärin. Ja sillä on sitten karmaisevat seuraukset.

 

Luku kertoo minulle siitä, että jokaisella ihmisellä on tarve löytää yhteys Jumalaan, elämälleen tarkoitus ja viime kädessä löytää selitys kuoleman edessä. Jos ihmiselle ei kelpaa Jumalan ilmoittama totuus, niin hän keksii kyllä mitä erilaisempia selityksiä. Omia totuuksiaan. Eri uskonnotkin kertovat tästä. Nämä eri uskonnot, Jeesuksen kieltäminen, ateismi ovat helppoja harhoja. Ne tulevat ikäänkuin seurakunnan ulkopuolelta. Mutta joskus seurakunnan sisäpuoleltakin nousee vääriä opettajia. Väärien opettajien asenteina mainitaan ahneus, irstaus, jopa Jeesuksen kieltäminen. Jumalan suhtautuminen heihin on hyvin tyly. Hän tuomitsee lopulta kaikki ne, jotka eivät turvaudu Jeesukseen.

 

Kaikki kilpistyy lopulta Jeesukseen. Jeesus sanoi itsestään:”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”, Joh 14:6.  

”Ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita, mutta se joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan”, Joh 3:17-18. Siispä Jeesukseen kannattaa turvautua jo nyt hyvän sään aikaan. 

 

”Sen tähden Jumala on korottanut hänet (Jeesuksen) yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi,: ” Jeesus Kristus on Herra” , Fil 2:9-11.

Kukaan uskonsankari ei päässyt elämässään helpolla. Usko ei siis poistanut elämästä vaikeuksia. He joutuivat odottamaan vastauksia – osa vuosikausia. Osa ei eläessään ehtinyt nähdä lupausten täyttymystä. Usko ei siis takaa nopeita, helppoja vastauksia.

Mutta usko antaa uuden näkökulman elämään. Antoi näille tämän luvun sankareille ja antaa meillekin. Usko ei ole tunne vaan pikemminkin päätös luottaa Jumalan antamaan lupaukseen vaikkei kaikkea itse ymmärräkään. Usko kantaa, nostaa katseeni katsomaan pidemmälle, perille asti. Usko rohkaisee ja rauhoittaa sisimpääni silloin, kun joudun odottamaan ja painiskelemaan keskeneräisten asioiden kanssa. Voin uskon silmin katsoa pidemälle: ”Jumala jo tämän asiani on ratkaissut ja vielä joku päivä tämäkin asia on minullekin selvinnyt parhain päin.” Kun uskon Jumalan lupauksiin, niin silloin uskoni on vakaalla pohjalla.

Vanha käännös sanoo: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”, Hepr 11:1 Missä asiassa tai tilanteessa sinä ja minä tänään tarvitsemme ojentautumista uskon mukaan?