Tekijä: Tiina

Matka pitkäperjantaihin on ollut vaiheikas sekä Jeesuksella että opetuslapsilla. Sielunvihollinen houkutteli Jeesusta luopumaan tehtävästään lupamaalla Hänelle maat ja mannut, Matt 4:8,9. Mutta Jeesus oli päättäväisen sitoutunut Isältä saamaansa tehtävään: maailman syntien sovittamiseen, eikä langennut kiusaukseen. Varmaan matkalla kiusaukset toistuivat. Getsemanen puutarhassa Jeesuksen rukoillessa Häntä varmaan kiusattiin vielä jättämään työ kesken. Mutta Hän ei antanut periksi. 

 

Opetuslasten matka Jeeusksen seurassa on ollut kyllä aikamoinen seikkailu. Pietarin ja Johanneksen kasvutarinaa voimme lukea raamatusta. Kuinka monella tapaa keskeneräisistä ja epäkypsistä, oman voiton pyytäjistä, omaa voimaa täynnä olevista nuorista miehistä kasvoi Jumalan miehiä, joiden varaan Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisen saattoi uskoa. Kutsuessaan Jeesus jo tunsi heidät ja samalla näki sen, mihin heitä kutsui ja mitä heistä voi tulla, kun Pyhä Henki saa heissä tehdä työtään. Pitkäperjantaina kasvatusprosessi oli vielä vaiheessaan ja tapahtumat varmaan koettelivat heidän uskoaan. Heidän oli varmaan vaikeaa käsittää, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Me jo tiedämme selityksen ja sen, että pian koitti Pääsiäispäivä ja sitten kohta Helatorstai ja Helluntai. 

 

Muistelen samalla omaa matkaani Jeesuksen kanssa, minunkin matkani Jeesuksen kanssa ollut seikkailua. Monenlaista vaihetta on matkaan sisältynyt. Helppoja tasaisia taipaleita kuten mutkia ja myllerryksiäkin on matkassa ollut. Mutta kaikessa ja kaikissa vaiheissa Jeesus on ollut menossa mukana.

 

Tänään olen kiitollinen Jeesukselle siitä, että Hän ei jättänyt kesken sovitustyötään vaan vei sen loppuun asti. Syntimme on sovitettu, meillä on rauha Jumalan kanssa ja toivo ja tulevaisuus elämässä. Kuolema on voitettu, taivaassa odottaa ilo. Olen kiitollinen Hänen uskollisuudestaan ja huolenpidostaan, hyvyydestään. Kaikesta avusta, mitä olen elämässäni saanut. Tänään tahdon kiittää Jeesusta ja katsoa luottavaisena tulevaan. Hän on uskollinen ja vie aloittamansa työn päätökseen, Fil 1:6.

 

Taivaassa syttyi sota ja sen seurauksena Lohikäärme, Paholainen, enkeleineen syöstiin maahan, Ilm 12:7-9 . Paholainen siis voitettiin! Häntä kutsuttiin myös Syyttäjäksi, hän oli ollut Jumalan edessä syyttämässä ihmisiä. 

 

Tänään Jumalan oikealla puolella istuu Jeesus, joka rukoilee meidän puolesta koko ajan, Hebr 7:24,25. Room 8:34. Isän vierellä onkin Puolustaja, esirukoilija. Ajattele, kaikki ne asiat, mistä sinä juuri tänään murehdit ja huolehdit on jo Isän tiedossa. Jeesus on ne Isälle jo kertonut. Ja Isä vastaa rakkaudessaan, ajallaan. 

 

Taistelu jatkuu edelleen, vaikka sodan tulos on jo selvillä. Voit vaikka varmistaa Ilmestyskirjan loppupuolelta, miten Jumalan suunnitelmat vääjämättömästi toteutuvat. Mutta vielä nyt Paholainen yrittää kaikkensa, että saisi tuhottua meidät, 1 Piet 5:8-9. Mutta meille on annettu toinenkin Puolustaja, Pyhä Henki, joka auttaa meitä, Joh 14:16-20. Ja voimme pukea päällemme taisteluvarustuksen, Ef 6:10-17. 

 

Efosolaiskirjeessä sanotaan myös: ”….antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, Ef 5:18-20

Näillä voimilla tähän päivään ja nähdään sunnuntaina BrunssiKirkossa – ylistetään silloin yhdessä!

Äkkiseltään ajateltuna minun päässäni totuus kuulostaa pelottavaltakin sanalta, jotenkin uhkaavalta. Mieleen nousee kysymys omasta riittävyydestä.

Ja toisaalta rakkaus kuulostaa lempeältä, turvalliselta. Joskus jopa vähän liiankin pehmoiselta. Mitä sinulle nämä sanat puhuvat?

 

Raamatussa kerrotaan totuudesta mm näissä kohdissa. Jeesuksesta sanotaan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän – siis Jeesus – oli täynnä armoa ja totuutta”. Joh 1:14. Jeesus puhuu itsestään ja sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”, Joh 14:6. Toisaalla sanotaan: ” Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi”, Joh 8:32. 

 

Jeesus on täynnä armoa, rakkautta ja totuutta. Hän tuntee sinut ja minut läpikotaisin. Mikään meissä ja elämässämme ei häntä hetkauta tai ihmetytä. Olemme  hänelle läpikotaisin tuttuja. Jeesuksen edessä ei siis tarvitse esittää mitään, saamme olla oman todellisuutemme kanssa hänen edessään totta. Ja kuintenkin tai ehkäpä juuri sen vuoksi Hän on täynnä armoa ja rakkautta meitä kohtaan. 

 

Totuus ja rakkaus kuuluvatkin hyvin läheisesti yhteen. Jeesus tuntee meidät läpikotaisin ja rakastaa meitä. Samoin meitä kutsutaan rakastamaan toisiamme. Rakkaus ei lopulta ole tunne vaan tahtotila. Sitoutumista toiseen, yhteistä matkaa. Kunnioittamista, toisen auttamista eteenpäin. Ja lopulta suurinta rakkautta on se, että autan toista löytämään Jeesuksen omana Vapahtajanaan.