Tekijä: Tommi

2 Aik. 15

1 Tess. 5

Kerroin eilen että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Sen kunniaksi jatkan myös tänään pohtien: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…

Eilisistä raamatunkohdista nostin esiin toivon. Tänään tekstistä nousi esiin kristittyihin kuuluminen (jotenkin englanninkielinen termi belong on minusta kuvaavampi). Me kristityt kuulumme joukkoon, jotka ovat “valon ja päivän lapsia”. Tätä tarkentaa mm. nämä päivän raamatun kohdat: “…ette elä pimeydessä…” sekä “…Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan…”

Uutta vuotta aloittaessa voi kokea yksinäisyyttä. Sitä ettei kuulu joukkoon (ts. yhteisöön). Tai että on ulkopuolinen. Tai että minua ei hyväksytä joukkoon (ts. yhteisöön). Asiaa ei helpota että meneillään pimein vuodenaika. 

Uuden vuoden alkaessa on hyvä muistaa että Jumala kutsuu meitä jokaista joukkoon (ts. yhteisöön) nimeltä kristityt: “…Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa…”
Tässä joukossa (ts. yhteisössä) ei tarvitse olla yksin: “…Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan…”
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa

2 Aik. 14

1 Tess. 4

Hyvää uutta vuotta! Kommenttivuoroihin tuli muutoksia, minkä vuoksi tällä viikolla olen (jälleen) kirjoittajana. Yllätyin iloisesti kun huomasin että kommenttivuoroni on samalla viikolla kun minulla tulee 20v Kohtaamispaikassa täyteen. Juhlaviikko siis!  Tämä (toivottavasti) näkyy myös viikon kommenteissa 🙂

Ennakkoinfona: tämä (juhla)viikko huipentuu sunnuntaihin, joten lue ainakin sunnuntain kommentointini tältä viikolta. Mutta nyt tämän päivän asiaan…

Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa. 

Pohdittuani asiaa tovin, niin tämän päivän tekstistä kertoisin siitä toivosta mikä kristityillä on. Siitä toivosta joka ylittää jopa kuolemaan liittyvän suremisen: “…ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa”. Ja siitä mikä on toivomme perustana: “…saamme olla aina Herran kanssa”.

Uuden vuoden aloitus ei ole aina helppo. Saattaa olla pelkoa tulevaisuudesta. Saattaa olla pahaa mieltä menneestä. Aiemmat teot ja ajatukset kaduttavat. Tulossa olevat asiat ahdistavat jne. 

Meillä kristityillä on toivo tulevasta. Toivo joka kantaa jopa yli kuoleman. Toivo joka perustuu siihen että emme ole koskaan yksin, nyt tai tulevaisuudessa.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.

— Tomppa

1 Aik. 7

Ef. 6

Ef. 6 (UT2020)

Tämä viikko päättyy vanhan testamentin osalta samaan mistä alkoikin 🙂

Uudessa testamentissa Paavali jatkaa ohjeiden jakamista kristilliseen elämään. Moni tässä ajassa elävä saattaisi yllättyä kuinka paljon elämäntaito-oppaat sisältävät suoria lainoja raamatusta. 

Mietin Paavalin tekstejä tältä viikolta kokonaisuutena. Se mikä tuli mieleen oli tiivistäen “muutos on prosessi”. Muutamia päiviä sitten kommentoin Paavalin tekstien mustavalkoisuutta. On totta että eräille meistä muutos kristityksi tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta suurimmalle osalle todellisuus on se että muutos tapahtuu enemmän tai vähemmän hitaasti. Ja monesti eri asioissa palataan siihen mistä oltiin lähdetty.

Edellä mainittu voi tuntua lannistavalta. Mutta jos muutos olisi helppo, niin olisiko siinä riski että pitäisi muutosta omana saavutuksenaan? Viikko on hyvä päättää tämän päivän tekstistä löytyvään kohtaan: “Antakaa Herran vahvistaa teitä voimallaan”. Jumala haluaa olla kanssamme, myös silloin kun kipuilemme vanhasta irrottamisen kanssa ja kasvukivuissa kristittynä. 

Jeesuksen valoa ja siunausta loppuvuoteesi,

— Tomppa