Tekijä: Tommi

5 Moos. 34

1 Kor. 4

“Isä”

Mooses oli johtaja, esikuva, profeetta. Paavalissa oli samaa, mutta aikakausien ja persoonien ero on huomattavissa. Molempien yhteydessä on käytetty vertauskuvana isää. 

Isää vertauskuvana on käytetty myös Jumalasta. Moni, todennäköisesti enemmistö, kokee tällaisen vertauskuvan olevan hyvä kuvaus suhteestaan niin taivaalliseen kuin maalliseen johtajaan. Ja hyvä niin. 

Mutta entäs jos kokemukset isästä eivät olekaan hyviä, vaan huonoimmillaan jopa sieltä pahimmasta päästä ihmissuhteita mitä on? Moni saattaa todeta että mulla on ollut yksi isä ja toista en halua. Itse koetin väistellä asiaa vuosia kuvittelemalla millaisesta rakastavasta isä-suhteesta vertauskuvat puhuvat. Ja se tuntuu nykyään “asperiinille”, eli hoidetaan seurauksia kun pitäisi hoitaa itse syytä. 

Nykyään, näiden isä-vertausten kohdalle osuessa yritän olla rehellinen ja tunnustaa (itselleni, Jumalalle, niille joiden kanssa raamattua luen) että en tunnetasolla tiedä paljoa mitään mistä näissä vertauksissa puhutaan. Rehellisyys on tehnyt hyvää, koen että Pyhä Henki on päässyt tekemään työtään minussa ja että Jumala on minulle enemmän isä kuin ennen.

Kiitos (Isä) Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki!

Tomppa

3. Moos. 26

Apt. 14

Molemmat tämän päivän tekstit käsittelevät epäjumalia. Mietin kuinka Jumalan teot kääntyvät helposti ihmisen mielessä epäjumalien kunniaksi. Vaikka vierestä pääsee seuraamaan ihmeitä ja myös kuulemaan ihmeiden toteuttajien sanoja, niin silti turvataan johonkin muuhun kun Jumalaan itseensä.

Epäjumalien palvonta on inhimillistä. On vaikea hahmottaa Jumalaa joka on luonut kaiken. Ja varsinkin sitä miksi kaikkeuden Luoja olisi kiinnostunut juuri minusta ja kaikista pienistä ja isoista asioista elämässäni. Johtuuko epäjumalien palvonta siitä että ajattelemme liian vähän itsestämme? Onhan se varsin huimaa ajatella että tämän mittaamattoman, äärettömän kaikkeuden äärellä Jumala on meistä kiinnostunut. Juuri niin, sinusta ja minusta.

On siis ymmärrettävää että jokin esineen, ihmisen tai tapojen palvonta jne. voi olla konkreettisempaa ja ymmärrettävämpää ja paremmin omaan käsitykseen mahtuvaa. Mutta näiden valitettava ongelma on se että yhteys siihen tärkeimpään heikkenee, jopa katkeaa. Se hyvä mitä näkee tapahtuvan itselleen tai ympärilleen ei enää kytkeydy kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen myötä katoaa kiitollisuus ja se taas aiheuttaa sitä että ei halua olla yhteydessä ja pyytää Jumalalta asioita.

Läpi tämän viikon uuden testamentin luvut ovat olleet täynnä Jumalan ihmeitä. Ja Jumalan jatkaa näiden ihmeiden tekemistä tänäkin päivänä. Tule Pyhä Henki, auta meitä pääsemään yli omien epäjumalien ja näkemään sinun ihmeelliset tekosi, niin tänä päivän kuin kaikkina muinakin.

Siunausta syksyyn,

Tomppa

3. Moos. 25

Apt. 13

Hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa. Siinäpä tehtävää, tarkoitusta, rakennetta ja rajoja elämään. Jumala ei ole näissä jättänyt meitä näissä vain oman ymmärryksemme varaan, vaan antanut Pyhän Henkensä lisäksi myös Raamatun josta voi poimia yhtä sun toista hyödyllistä edellä mainittuja tukemaan. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan yhdestä tavasta (maan lepovuosi)  joka on nykymaailmassa varsin unohdettu.

Levosta kirjoitin muutama päivä aiemmin.  Tällä kommenttiviikolla olen miettinyt kuinka paljon terveempiä olisimme jos ottaisimme levon merkityksen vakavammin. Niin päivittäin kuin viikottain ja jopa vuosittain, kuten tämän päivän tekstissä kerrotaan. Entä jos maa, jolle pitää antaa lepovuosi, olisikin vertauskuva siitä henkisestä resurssista joka antaa ravinnon että jaksat päivät niin töissä kuin työn ulkopuolella. Mitä jos oikeasti pitäisimme sapattivuoden joka seitsemäs vuosi? 

Moni pitää sapattivuotta mahdottomana. Ei se ajatus minullekaan helppo ole. Kun omaa työhistoriaa ajattelee, niin tässä olisi ehtinyt pitää jo kolme sapattivuotta. Ja jokainen olisi ollut kyllä tarpeeseen, näin jälkikäteen tarkasteltuna. Mietin että kalliimmaksi niin taloudellisesti, henkisesti kuin fyysisesti on tullut itsepäisesti suorittaa uraa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siinä on jäänyt hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa toissijaiseen asemaan. 

Onneksi Jumala on armollinen ja suuntaa voi aina muuttaa. Vietän tässä vapaapäivää töistä ja mietin/haaveilen/suunnittelen sapattivuotta raamatun lukemisen ohella 🙂

Tomppa