Tekijä: Tommi

2. Sam. 9

Mark. 4

Markus 4, jakeet 26 -29: “Itsestään kasvava vilja”

Mitä tällä vertauksella Jeesus haluaa sanoa? Tähän päivään vertaus tuntuu sopivan huonosti: nykyään tutkitaan (ja sitä kautta tunnetaan) viljan kasvatusta hyvin tarkasti. Siementen laatu, määrä, maaperä, sopiva kylvöaika, kasvuprosessi yms. tunnetaan tutkimusten avulla hyvin tarkasti. Tämän avulla sadon tuotto saadaan optimoitua.

Samalla tavalla kuin viljan kasvatus nykypäivänä, niin voimme tutkia kristillisyyden “kylvämistä”. Analysoidaan viestintämuotoja, tehdään kohderyhmäanalyysejä, tutkitaan kristityn “kasvuprosessia” jne.
Tällä tavoin on varmasti saatu paljon hyvää aikaa mutta…tutkimiseen voi jäädä helposti jumiin, kristillisen sanoman viestimisestä muille voi tulla liian ammattimaista tai tieteellistä. 

Minusta tämän kohdan sanoma on tämän päivän ihmisille hyvin ajankohtainen: kylväkää, nukkukaa ja olkaa tyytyväisiä vaikka kaikkea ette ymmärrä 🙂

Toisin kuin viljan siementen kanssa, niin uskon siemeniä kyllä riittää jaettavaksi. Meidän vain pitäisi jaksaa kylvää. Lienee ihmiselle tyypillistä että teemme tästä(kin) liian vaikeaa. Kylväminen on pieniä tekoja arjessa: rohkaisevat sanat, hymy, yhteydenotto jne.

Aloitetaan pienistä asioista ja annetaan Jumalan hoitaa kasvu. Millaisia uskon siemeniä sinä kylvät tänään?   

 — Tomppa

Ps. 48

Ilm. 18

Tänään mietin “Mietinkö/kerronko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?”

Koko viikon ajan ilmestyskirjan luvut ovat liikkuneet aiheessa “Jumala rankaisee”. Ja samoin koko viikon ajan minua on vaivannut ristiriita armollisesta ja rakastavasta Jumalasta kertoviin raamatunkohtiin nähden. 

Ainoa näkökulma jonka osaan sanoa on oikeudenmukaisuus. Jumala on armollinen, paljon enemmän kuin koskaan osaamme kuvitella tai saamme tietää. Mutta Jumala on myös oikeudenmukainen ja tämän viikon Ilmestyskirjan kohdat ovat kuvanneet paljolti niitä rangaistuksia mikä syntyy siitä jos emme kadu, emme nöyrry, emme käänny Jumalan puoleen ja aiheutamme pahaa toisillemme ja maailmalle jossa elämämme.

Moni, myös minä, on kiitollisia siitä mistä Jumala on meidät pelastanut armostaan menneisyydessä. Mutta kuinka usein mietimme/kiitämme Jumalaa siitä mistä Hän pelastaa meidän tulevaisuudessa?

Helposti kuitenkin ajatukset menevät siihen että Jumala rankaisee minua/lähimmäisiäni/kansaani/koko maailmaa synneistä ja niistä aiheutuneista seurauksista. Tämä halvaannuttaa elämistä kun oikein tekemisen/ajattelun kanssa päätöksenteko menee vaikeaksi. Miten tehdä oikein? Miten elää oikein?

Tämän päivän psalmissa sanotaan “me kerromme temppelissäsi armollisista teoistasi”. Olisiko hyvä että tulevaisuuden tuomion sijaan keskittyisin tulevaisuuden armoon. Muistelisin Jumalan armollisia tekoja menneessä ja luottaisin että Jumala on armollinen myös tulevaisuudessa. Eikö tällaisesta olisi helpompi kertoa myös muille sen sijaan että uhkailee seurauksien tuomilla kauhuilla. Eikös meidän pitänyt olla kristittyinä valo kansojen joukossa?

Mietitkö/kerrotko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?     

Siunausta kesääsi,

Tomppa

Ps. 47

Ilm. 17

Tänään mietin “mitä ylistys minulle merkitsee?”

Tämän päivän psalmissa tulee vastaan tuo termi “ylistys”, sitä oli minun aikanaan vaikea ymmärtää kun tulin uskoon. Ja kun tässä sitä pohdin niin näyttäisi olevan hyväksi pysähtyä tuon termin määrittelyyn ehkä useamminkin näin varttuneena kristittynä 🙂

Vastaparin tämän päivän psalmille tarjoaa päivän ilmestyskirjan luku joka on niin vaikeatulkintainen että siinä erikseen mainitaan että “tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta”.

Minulle ylistäminen on rukouksen alalaji. Se voi olla yksittäinen lause: kiitos Jeesus … Tai sitten se voi olla hengellisen laulun kuuntelemista tai siihen osallistumista. Tai sitten se voi olla vain hetkeen pysähtymistä. Jakaa hiljaisuudessa tai musiikin taustoittaman kiitollisia tunteitaan Jumalalle. Yhdessä toisen kanssa tai yksinään. 

Elämään liittyy hallinnan tarve ellei jopa pakko. Pitäisi olla ymmärrystä ja viisautta hallita itseään, muita, tulevaisuuttaan, kansakuntia jne. lista on loputon. Ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen tähyää, niin sitä enemmän unohtaa tämän hetken, ne toiset ihmiset jotka ovat tässä hetkessä lähellä. Ylistys auttaa irrottautumaan tuosta hallinnan liiallisesta tarpeesta. Muistuttaa Jumalasta joka todella hallitsee. Antaa mahdollisuuden pohtia mistä olla kiitollinen tässä ja nyt. Ja näiden edellä mainittujen kautta antaa tolkun omalle hallinnan tarpeilleen.

Mitä ylistys sinulle merkitsee?

Tomppa