Tekijä: Tommi

Ps. 46

Ilm. 16

Tänään mietin kysymystä: “Mitä teen kun luottamus Jumalaan horjuu?”

Kovinkaan paljoa ei tarvitse uutisia lukea jotta voisi tehdä listan kaikista asioista jotka uhkaavat itseäni suoraan (esim. sairaudet) tai välillisesti (sodat, luonnon tuhoaminen jne.)

Uutisten pohdinta ei ole juurikaan auttanut ahdistuksessa, joka on niitä lukemalla syntynyt. On tietysti hyvä löytää positiivisia näkökulmia: että sairauksiin hoitokeinoja on olemassa/tulossa, löytää uutisista asioita joilla voi itse vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin jne. Mutta onko se osa ihmisyyttä, että suurimman osan aikaa tälläinen pohdinta on vienyt synkkyyteen/epätoivoon ja pois tästä hetkestä.

Raamatusta löytyy tämän päivän psalmin kaltaisia kannustavia lukuja, jotka auttavat ahdistukseen. Vastaavasti sieltä löytyy myös tämän päivän ilmestyskirjan kaltaisia kohtia jotka yhdistettynä tämän ajan uutisiin lisäävät ahdistusta.

Kun mieli on ahdistunut, niin on luonnollista että luottamus vähenee. Siksi yhdessä rukoileminen ja rukouksen pyytäminen on tärkeää. Kun itse olen ahdistunut pitkäaikaisten sairauksien kanssa, niin on ollut lohduttavaa tietää että ihmiset rukoilevat puolestani. Samalla tavalla minua on auttanut, kun olen jonkun kanssa rukoillut ja hän on sanoillaan osoittanut uskoa paranemiseen silloinkin kun minulla usko siihen ei riitä.

Luottamus voi välillä kadota, mutta Jumala ei katoa koskaan. Siihen on hyvä luottaa 🙂

Mitä teet kun luottamus Jumalaan horjuu?

Tomppa

Ps. 45

Ilm. 15

Tämän päivän raamatunkohtia mietin pitkään, varsinkin ilmestyskirjan lukua. Mietin kysymystä: “Olenko rehellinen itselleni, muille ja Jumalalle siitä miltä lukemani raamatunkohta tuntuu?”

Vaikka olen ollut uskossa jo melkein 20 vuotta, käynyt monissa pienryhmissä joissa luettu raamattua yhdessä, lukenut kristillistä kirjallisuutta ja kuunnellut paljon opetuksia hengellisissä tapahtumissa, niin silti minun on vaikea sulattaa raamatusta useita kohtia, esimerkkinä tämän päivän ilmestyskirjan luku.

Voisin kirjoittaa hyvin pitkästi niistä monista asioista jotka tuossa luvussa minua tökkii. Mutta ehkä se ei vaivan arvoista.

Sen sijaan haluan korostaa sitä että meidän olisi hyvä saada tilaisuus itse kunkin lukea raamattua yhdessä. Sen sijaan että lukkiutuu omiin mielipiteisiinsä, niin olisi hyvä kuulla mitä muut ajattelevat samasta raamatun kohdasta. Tärkeää on että jokainen saisi sanottua sen miltä asia oikeasti hänestä tuntuu, eikä vain sitä mitä olettaa muiden haluavan kuulla.

Myös uskon ammattilaisten, pappien yms. näkemyksiä olisi hyvä kuulla. Heillä on paljon enemmän kokemusta ja asiantuntemusta raamatun tulkintaan liittyen kuin monella meillä tavallisella kirkossa kävijällä. Mutta kaikkea ei sieltäkään suunnalta tulisi ihan purematta niellä 🙂

Ja tietysti lopuksi, kaikkein tärkein on Jumala itse. Kun joku raamatun kohta ärsyttää, tuntuu kohtuuttomalta, epäoikeudenmukaiselta jne. niin eikö olisi syytä mennä hänen luokseen jonka vaikutuksesta nämä kirjoitukset ovat syntyneet? Pystynkö rukouksessa tuomaan esiin myös ne ikävät asiat joita minun on raamatusta vaikea hyväksyä? Pelkäänkö että Jumala rankaisee minua epäilyksistä?

Kannattaisi luottaa siihen että Jumala joka on antanut anteeksi ja antaa yhtä uudelleen anteeksi syntimme ja rikkomuksemme myös kestää nämä epäilyksemme. Kun tästä kohdasta mökötin niin kyllä sieltä lopuksi alkoi tulla näkökulmaa. Tämä tuntui Pyhän Hengen työlle. Mutta annetaanpas teidän löytää tuo näkökulma, tai joku muu rakentava, lohduttava, rakkauteen ohjaava näkökulma ihan itse 🙂

Oletko rehellinen itsellesi, muille ja Jumalalle siitä miltä lukemasi raamatunkohta tuntuu?     

Tomppa

Ps. 44

Ilm. 14

Tämän päivän raamatunkohdat pistivät miettimään kysymystä: “Kerronko minä rehellisesti Jumalalle siitä miltä hänen vaikutuksensa minuun tuntuu?”

Psalmin kirjoittaja tuo rehellisesti tunteensa esiin. Jumala tuntuu olevan kaukana. Tuntuu että Jumala on hylännyt. Tuntuu että Jumala on epäoikeudenmukainen. Psalmin kirjoittajan omasta toiminnasta ei ainakaan tässä psalmissa tunnu vikaa löytyvän.

Ilmestyskirjan luku ei mielestäni sen sijaan rehellisyyteen oikein kannusta. Voisiko tuon luvun sanoman viestivän: “elä oikein niin sinun ei tarvitse kärsiä”. Tätä lukiessa mietitytti että minne katosi sanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Tässä luvussa valikoidulle seuraajajoukolle asetetaan melkoisen yli-inhimillisiä vaatimuksia. Ja lopuille tarjotaan sitten todella vaikeasti tulkittavaa sääntöä josta mekastetaan sukupolvesta toiseen. 

Entäs jos oikein elämisen ja siinä epäonnistumisen pelon sijaan menisin purnaamaan Jumalalle heti kun siltä tuntuu? En etsisi ensisijaisesti vikaa itsestäni ja ruoskisi itseäni kun aina epäonnistun. Kai nyt olento, joka on luonut maailmankaikkeuden pystyy kestämään sen että joku purkaa sydäntään epäreiluuden kokemuksistaan vaikka syy lopulta olisikin tuon pienen ihmisen.

Helpottaisiko jos kysyisi rehellisesti että miksi Jumala olet minut tähän tilanteeseen vienyt (tai sallinut sen)? Toisi myös ne negatiiviset asiat itseni ja Jumalan välillä esiin. Jos ihmisten välisissä suhteissa on toivottavaa tuoda esiin myös negatiiviset asiat, niin miksei myös suhteessa Jumalan ja ihmisen välillä?

Kerrotko sinä rehellisesti Jumalalle siitä miltä hänen vaikutuksensa sinuun tuntuu?  

Tomppa