Tekijä: Tommi

2. Sam. 10

Mark. 5

Tänään jatketaan maatalous-teemalla 🙂

Markus 5 jakeet 1-20

Kun Jeesus vapautti pahoista hengistä miehen, niin samalla paikallinen sikatalous koki vakavan taloudellisen menetyksen. Tuon jälkeen paikalliset pyysivät että Jeesus poistuisi tuolta seudulta.

Mutta minkä takia he pyysivät Jeesusta poistumaan? 

Oliko se taloudellinen menetys? Vaikka he näkivät kuinka suuri muutos oli tapahtunut tuossa pahoista hengistä vapautuneessa ihmisessä, niin oliko niin, että sisäinen ekonomi heissä laski että vapautumisen hinta on liian kova yhteisölle.

Oliko se pelko pahojen henkien paluusta? Pelkäsivätkö he että kun Jeesus poistuu, niin pahat henget tulevat takaisin ja kostavat paikallisille sen että sallivat Jeesuksen toimia tällä tavoin.

Oliko se pelko siitä että Jeesus muuttaisi myös heitä samalla tavoin kuin tuota pahoista hengistä vapautunutta? Jeesuksen parantamassa miehessä muutos oli huomattava. Ja parempaan suuntaan. Pelottiko ihmisiä muutos joka tapahtuisi itselle (tai läheiselle) jos Jeesuksen annettaisi toimia vielä pidempään tällä seudulla…

Miten tämä edellä mainittu liittyy nykyhetkeen ja elämäämme? Aika paljon.

Oletko oikeasti valmis siihen että jos Jeesus alkaa toimia seudulla jossa asut, niin sinä joudut kärsimään siitä taloudellisesti? Esimerkiksi työurasi kärsii jos näkyvästi tunnistaudut kristityksi.

Entä jos osallistut näkyvästi johonkin kristilliseen toimintaan joka saa paljon huomiota ihmisiltä. Mitä jos tuo kristillinen toiminta lakkaa seudulla jossa asut. Pelkäätkö että leimautuu loppuiäksi?

Vai pelottaako sinua muutos minkä Jeesus voi tehdä sinussa jos annat Hänelle enemmän valtaa toimia “alueellasi” toisin sanoen sisälläsi: sielussasi?

Monenlaiset pelot estävät meitä elämästä sitä elämää joka on meille hyväksi. Siksi olisi hyvä päästä yli peloista jotka liittyvät kristittynä elämiseen ja suhteeseen Jumalaan. Näiden asioiden tunnistaminen ja tunnustaminen itselle on vaikeaa, mutta tarpeellista.

— Tomppa

2. Sam. 9

Mark. 4

Markus 4, jakeet 26 -29: “Itsestään kasvava vilja”

Mitä tällä vertauksella Jeesus haluaa sanoa? Tähän päivään vertaus tuntuu sopivan huonosti: nykyään tutkitaan (ja sitä kautta tunnetaan) viljan kasvatusta hyvin tarkasti. Siementen laatu, määrä, maaperä, sopiva kylvöaika, kasvuprosessi yms. tunnetaan tutkimusten avulla hyvin tarkasti. Tämän avulla sadon tuotto saadaan optimoitua.

Samalla tavalla kuin viljan kasvatus nykypäivänä, niin voimme tutkia kristillisyyden “kylvämistä”. Analysoidaan viestintämuotoja, tehdään kohderyhmäanalyysejä, tutkitaan kristityn “kasvuprosessia” jne.
Tällä tavoin on varmasti saatu paljon hyvää aikaa mutta…tutkimiseen voi jäädä helposti jumiin, kristillisen sanoman viestimisestä muille voi tulla liian ammattimaista tai tieteellistä. 

Minusta tämän kohdan sanoma on tämän päivän ihmisille hyvin ajankohtainen: kylväkää, nukkukaa ja olkaa tyytyväisiä vaikka kaikkea ette ymmärrä 🙂

Toisin kuin viljan siementen kanssa, niin uskon siemeniä kyllä riittää jaettavaksi. Meidän vain pitäisi jaksaa kylvää. Lienee ihmiselle tyypillistä että teemme tästä(kin) liian vaikeaa. Kylväminen on pieniä tekoja arjessa: rohkaisevat sanat, hymy, yhteydenotto jne.

Aloitetaan pienistä asioista ja annetaan Jumalan hoitaa kasvu. Millaisia uskon siemeniä sinä kylvät tänään?   

 — Tomppa

Ps. 48

Ilm. 18

Tänään mietin “Mietinkö/kerronko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?”

Koko viikon ajan ilmestyskirjan luvut ovat liikkuneet aiheessa “Jumala rankaisee”. Ja samoin koko viikon ajan minua on vaivannut ristiriita armollisesta ja rakastavasta Jumalasta kertoviin raamatunkohtiin nähden. 

Ainoa näkökulma jonka osaan sanoa on oikeudenmukaisuus. Jumala on armollinen, paljon enemmän kuin koskaan osaamme kuvitella tai saamme tietää. Mutta Jumala on myös oikeudenmukainen ja tämän viikon Ilmestyskirjan kohdat ovat kuvanneet paljolti niitä rangaistuksia mikä syntyy siitä jos emme kadu, emme nöyrry, emme käänny Jumalan puoleen ja aiheutamme pahaa toisillemme ja maailmalle jossa elämämme.

Moni, myös minä, on kiitollisia siitä mistä Jumala on meidät pelastanut armostaan menneisyydessä. Mutta kuinka usein mietimme/kiitämme Jumalaa siitä mistä Hän pelastaa meidän tulevaisuudessa?

Helposti kuitenkin ajatukset menevät siihen että Jumala rankaisee minua/lähimmäisiäni/kansaani/koko maailmaa synneistä ja niistä aiheutuneista seurauksista. Tämä halvaannuttaa elämistä kun oikein tekemisen/ajattelun kanssa päätöksenteko menee vaikeaksi. Miten tehdä oikein? Miten elää oikein?

Tämän päivän psalmissa sanotaan “me kerromme temppelissäsi armollisista teoistasi”. Olisiko hyvä että tulevaisuuden tuomion sijaan keskittyisin tulevaisuuden armoon. Muistelisin Jumalan armollisia tekoja menneessä ja luottaisin että Jumala on armollinen myös tulevaisuudessa. Eikö tällaisesta olisi helpompi kertoa myös muille sen sijaan että uhkailee seurauksien tuomilla kauhuilla. Eikös meidän pitänyt olla kristittyinä valo kansojen joukossa?

Mietitkö/kerrotko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?     

Siunausta kesääsi,

Tomppa