Tekijä: Tommi

Ps. 47

Ilm. 17

Tänään mietin “mitä ylistys minulle merkitsee?”

Tämän päivän psalmissa tulee vastaan tuo termi “ylistys”, sitä oli minun aikanaan vaikea ymmärtää kun tulin uskoon. Ja kun tässä sitä pohdin niin näyttäisi olevan hyväksi pysähtyä tuon termin määrittelyyn ehkä useamminkin näin varttuneena kristittynä 🙂

Vastaparin tämän päivän psalmille tarjoaa päivän ilmestyskirjan luku joka on niin vaikeatulkintainen että siinä erikseen mainitaan että “tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta”.

Minulle ylistäminen on rukouksen alalaji. Se voi olla yksittäinen lause: kiitos Jeesus … Tai sitten se voi olla hengellisen laulun kuuntelemista tai siihen osallistumista. Tai sitten se voi olla vain hetkeen pysähtymistä. Jakaa hiljaisuudessa tai musiikin taustoittaman kiitollisia tunteitaan Jumalalle. Yhdessä toisen kanssa tai yksinään. 

Elämään liittyy hallinnan tarve ellei jopa pakko. Pitäisi olla ymmärrystä ja viisautta hallita itseään, muita, tulevaisuuttaan, kansakuntia jne. lista on loputon. Ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen tähyää, niin sitä enemmän unohtaa tämän hetken, ne toiset ihmiset jotka ovat tässä hetkessä lähellä. Ylistys auttaa irrottautumaan tuosta hallinnan liiallisesta tarpeesta. Muistuttaa Jumalasta joka todella hallitsee. Antaa mahdollisuuden pohtia mistä olla kiitollinen tässä ja nyt. Ja näiden edellä mainittujen kautta antaa tolkun omalle hallinnan tarpeilleen.

Mitä ylistys sinulle merkitsee?

Tomppa

Ps. 46

Ilm. 16

Tänään mietin kysymystä: “Mitä teen kun luottamus Jumalaan horjuu?”

Kovinkaan paljoa ei tarvitse uutisia lukea jotta voisi tehdä listan kaikista asioista jotka uhkaavat itseäni suoraan (esim. sairaudet) tai välillisesti (sodat, luonnon tuhoaminen jne.)

Uutisten pohdinta ei ole juurikaan auttanut ahdistuksessa, joka on niitä lukemalla syntynyt. On tietysti hyvä löytää positiivisia näkökulmia: että sairauksiin hoitokeinoja on olemassa/tulossa, löytää uutisista asioita joilla voi itse vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin jne. Mutta onko se osa ihmisyyttä, että suurimman osan aikaa tälläinen pohdinta on vienyt synkkyyteen/epätoivoon ja pois tästä hetkestä.

Raamatusta löytyy tämän päivän psalmin kaltaisia kannustavia lukuja, jotka auttavat ahdistukseen. Vastaavasti sieltä löytyy myös tämän päivän ilmestyskirjan kaltaisia kohtia jotka yhdistettynä tämän ajan uutisiin lisäävät ahdistusta.

Kun mieli on ahdistunut, niin on luonnollista että luottamus vähenee. Siksi yhdessä rukoileminen ja rukouksen pyytäminen on tärkeää. Kun itse olen ahdistunut pitkäaikaisten sairauksien kanssa, niin on ollut lohduttavaa tietää että ihmiset rukoilevat puolestani. Samalla tavalla minua on auttanut, kun olen jonkun kanssa rukoillut ja hän on sanoillaan osoittanut uskoa paranemiseen silloinkin kun minulla usko siihen ei riitä.

Luottamus voi välillä kadota, mutta Jumala ei katoa koskaan. Siihen on hyvä luottaa 🙂

Mitä teet kun luottamus Jumalaan horjuu?

Tomppa

Ps. 45

Ilm. 15

Tämän päivän raamatunkohtia mietin pitkään, varsinkin ilmestyskirjan lukua. Mietin kysymystä: “Olenko rehellinen itselleni, muille ja Jumalalle siitä miltä lukemani raamatunkohta tuntuu?”

Vaikka olen ollut uskossa jo melkein 20 vuotta, käynyt monissa pienryhmissä joissa luettu raamattua yhdessä, lukenut kristillistä kirjallisuutta ja kuunnellut paljon opetuksia hengellisissä tapahtumissa, niin silti minun on vaikea sulattaa raamatusta useita kohtia, esimerkkinä tämän päivän ilmestyskirjan luku.

Voisin kirjoittaa hyvin pitkästi niistä monista asioista jotka tuossa luvussa minua tökkii. Mutta ehkä se ei vaivan arvoista.

Sen sijaan haluan korostaa sitä että meidän olisi hyvä saada tilaisuus itse kunkin lukea raamattua yhdessä. Sen sijaan että lukkiutuu omiin mielipiteisiinsä, niin olisi hyvä kuulla mitä muut ajattelevat samasta raamatun kohdasta. Tärkeää on että jokainen saisi sanottua sen miltä asia oikeasti hänestä tuntuu, eikä vain sitä mitä olettaa muiden haluavan kuulla.

Myös uskon ammattilaisten, pappien yms. näkemyksiä olisi hyvä kuulla. Heillä on paljon enemmän kokemusta ja asiantuntemusta raamatun tulkintaan liittyen kuin monella meillä tavallisella kirkossa kävijällä. Mutta kaikkea ei sieltäkään suunnalta tulisi ihan purematta niellä 🙂

Ja tietysti lopuksi, kaikkein tärkein on Jumala itse. Kun joku raamatun kohta ärsyttää, tuntuu kohtuuttomalta, epäoikeudenmukaiselta jne. niin eikö olisi syytä mennä hänen luokseen jonka vaikutuksesta nämä kirjoitukset ovat syntyneet? Pystynkö rukouksessa tuomaan esiin myös ne ikävät asiat joita minun on raamatusta vaikea hyväksyä? Pelkäänkö että Jumala rankaisee minua epäilyksistä?

Kannattaisi luottaa siihen että Jumala joka on antanut anteeksi ja antaa yhtä uudelleen anteeksi syntimme ja rikkomuksemme myös kestää nämä epäilyksemme. Kun tästä kohdasta mökötin niin kyllä sieltä lopuksi alkoi tulla näkökulmaa. Tämä tuntui Pyhän Hengen työlle. Mutta annetaanpas teidän löytää tuo näkökulma, tai joku muu rakentava, lohduttava, rakkauteen ohjaava näkökulma ihan itse 🙂

Oletko rehellinen itsellesi, muille ja Jumalalle siitä miltä lukemasi raamatunkohta tuntuu?     

Tomppa